Tutkijat pinteessä Italian oliivikriisissä

Mitä tapahtuu kun ihmiset menettävät luottamuksensa omiin instituutioihinsa? Katso Italiaan! Siellä tutkijat ovat ensimmäisenä tulilinjalla.

Vuosi 2013 merkitsi katastrofin alkua italialaisille oliivinviljelijöille – ainakin jos olit oliivinviljelijä Apuliasta. Oliivipuut alkoivat kuihtua salaperäisesti. Syyksi paljastui melko nopeasti bakteeri Xylella fastidiosa.

Bakteeri tunnettiin vanhastaan: Se oli paha puutarhapuiden tuholainen Pohjois-Amerikassa. Siellä se infektoi esimerkiksi persikkaa, rypäleitä ja luumua. Sitä ei kuitenkaan oltu tavattu EU:n alueelta ennen kuin oliivipuut Apuliassa alkoivat salaperäisesti kuolla. Tutkijoille valkeni nopeasti, ettei bakteerin esiintyminen Apuliassa rajoittunut oliivipuuhun. Sitä löytyi pian myös manteli- ja oleanteripuista.

Tässä vaiheessa bakteeri oli levinnyt niin pitkälle, että bakteerin hävittäminen oli toivotonta. EU otti tavoitteekseen estää bakteerin leviämisen muualle Välimeren tärkeille oliivinkasvatusalueille jyrkillä toimenpiteillä: kaikki sairastuneet puut, ja terveet puut niiden ympärillä, oli kaadettava ja poltettava. Strategia on siis sama kuin silloin, kun miljoonia kanoja joudutaan tappamaan lintuinfluenssan etenemisen katkaisemiseksi.

Voimme vain kuvitella, millainen järkytys tämä määräys oli apulialaisille. Oliivilehdot olivat olennaisen tärkeitä Apulian identiteetille. Jotkut oliivipuut olivat 600-1000 vuotta vanhoja ja eräänlaisia paikallisia julkkiksia. Hävityksen mittakaava olisi kieltämättä ollut suuri: keväällä 2015 tutkijat arvioivat, että pahiten saastunut alue olisi yli 240 000 hehtaaria.

Sekoilu alkaa
Kun tämän mittaluokan kansallinen katastrofi iskee, se vaatisi yhteistyötä ja yhteisymmärrystä kaikilta osapuolilta. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan tuli salaliittoteorioita.

Oliivinviljelijät ja ympäristönsuojelijat vastustivat oliivilehtojen hävittämistä alusta saakka, ja saivat pysäytettyä suunnitelmat italialaisessa oikeusasteessa. Internetiin puolestaan ilmestyi blogeja, joissa tarjoiltiin kaikenlaisia vaihtoehtoisia selityksiä oliivipuiden kuoleman syistä.

Yhden teorian mukaan kuolemat eivät johtuneet Xylella -bakteerista, vaan sienestä, jonka olisi voinut hävittää torjunta-aineilla, mutta tutkijat pimittivät tietoa. Toisen teorian mukaan tutkijat olivat itse syypäitä koko epidemiaan. He olivat saaneet Kaliforniasta vuonna 2010 sikäläistä Xylella-bakteeria koulutus- ja tutkimustarkoituksiin, ja he olivat joko vahingossa tai tahallaan päästäneet sen luontoon.

Tutkijoilla näyttäisi olevan hyvä puolustus sen väitteen varalta, että he olisivat päästäneet Kaliforniasta saadun bakteerin vahingossa luontoon. Apulian bakteerikanta on nimittäin eri kuin Pohjois-Amerikassa tavattava kanta.

Väite siitä, että bakteeria olisi levitetty tahallisesti perustuu ”tietoon”, jonka mukaan tutkijoilla olisi takataskussaan patentti bakteerille vastustuskykyiselle oliivipuulajikkeelle, ja näin he voisivat ansaita miljoonia. Tälle ei kuitenkaan ole esitetty mitään todisteita.

Mainittakoon vielä teoria, jonka mukaan bakteerin levittämisen taustalla olisi aurinkoenergiateollisuus. Kun oliivipuut on raivattu pois, alueelle voitaisiin perustaa suuria aurinkopaneelikenttiä.

Internetissä voi tietenkin ehdotella mitä vain, mutta tällä kerralla epäilyt johtivat konkreettisiin toimenpiteisiin. Toukokuussa 2015 poliisi takavarikoi kasvipatogeenitutkijoiden tietokoneet Barin yliopistossa ja Apulian maataloutieteellisessä keskuksessa. Joulukuussa 2015 Italian syyttäjäviranomainen kertoi, että tutkinnan kohteena oli virallisesti yhdeksän kasvipatogeenitutkijaa, sekä heidän työstään vastaava viranomainen.

Heitä epäillään kasvipatogeenin tahallisesta levittämisestä oliivipuihin, luonnon tuhoamisesta, tieteellisen materiaalin väärentämisestä ja väärän tiedon levittämisestä.

Ei ainoa laatuaan
Italiassa on nähty viime vuosina myös muita tapauksia, joissa tutkijat tai tiede ovat joutuneet tulilinjalle. Kuuluisin näistä lienee L’Aquilan maanjäristyksen jälkipuinti. Vuonna 2012 seitsemän seismologia tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan, koska he eivät antaneet L’Aquilan asukkaille riittävän voimakasta varoitusta tulevasta maanjäristyksestä. Vuonna 2014 Italian korkein oikeusaste kumosi tuomion kuuden syytetyn osalta ja lyhensi sen yhden osalta kahteen vuoteen.

Erikoisia oikeuden päätöksiä on muitakin. Vuonna 2012 paikallinen oikeusaste tulkitsi, että MPR-rokote oli aiheuttanut pikkulapselle autismin  ja tuomitsi valtion korvauksiin. Oikeus oli käyttänyt todisteena Andrew Wakefieldin Lancetissa julkaistua tutkimusta, joka aloitti koko ”rokotteet aiheuttavat autismia” -keskustelun, mutta joka myöhemmin on poistettu Lancetin sivuilta. Viime vuonna Bolognan vetoomustuomioistuin uskoi asiantuntijatodistuksia, joiden mukaan MPR-rokotteen ja autismin välillä ei ole yhteyttä, ja kumosi päätöksen.

Epäluottamuksesta tieteeseen kertonee paljon sekin, että Italiassa rokotteiden vastainen liike on todella voimakas. MPR-rokotteen kattavuus koko Italiassa on laskenut 82 prosenttiin, ja Italiassa on nähty useita paikallisia tuhkarokkoepidemoita, esimerkiksi Laziossa  ja Campaniassa.

Alhainen rokotekattavuus on huolestuttavaa siksikin, että Italiassa on laaja rokottamaton romaniväestö, jolla tuhkarokko on yleinen, ja pakolaisten mukana tuhkarokosta tulee kantoja, jollaisia Italiassa ei ole aiemmin havaittu.

Toinen kiistanalainen päätös on peräisin Italian korkeimmalta oikeudelta, joka tuomitsi vuonna 2012, että liikemiehelle kehittynyt aivokasvain johtui kännykän säteilystä, ja että kännykän säteilyn ja aivokasvaimen välillä on syy-seurausyhteys. Mielenkiintoisesti oikeusistuin vetosi ruotsalaisen Örebron yliopiston professorin, Lennart Hardellin, tutkimuksiin, koska ne eivät olleet teollisuuden rahoittamia. Hardellin tutkimuksia on kuitenkin kritisoitu metodologisista ongelmista.

Mitä tapahtuu oliivipuille?
Apuliassa tilanne jatkuu vaikeana. Italialaiset oikeusistuimet ovat estäneet oliivipuiden hävittämisen, mutta se on vienyt Italian napit vastakkain EU:n kanssa. Tutkijat, oliivinviljelijät ja ympäristönsuojelijat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miten sairauden leviämisen voisi estää.

On kuitenkin joitakin valonpilkahduksia.  Tutkijat ovat kaiken tämän informaatiosodan keskellä onnistuneet selvittämään, että jotkut oliivipuulajikkeet ovat vastustuskykyisiä bakteerille, joten ne tarjoavat jatkuvuutta viljelylle. Koska sairaus leviää puusta toiseen kaskaiden välityksellä, terveet puut voidaan verkottaa tai hunnuttaa kaskaiden ulottumattomiin. Sairauden kulkuun voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös oksien voimakkaalla karsinnalla, mikä olisi lievempi vaihtoehto kuin puiden kaataminen.

Tutkijat ovat myös havainneet, että Apuliaa vaivaava bakteerikanta on harmiton viinirypäleille, tammille ja monille muille puulajeille toisin kuin Pohjois-Amerikassa tavattava kanta.

Sen voisi toki mainita, että tämän perustutkimuksen ovat tuottaneet osittain samat tutkijat, jotka ovat nyt syyttäjän tutkinnassa.

Entä mistä bakteeri sitten on tullut? Tutkijoiden mukaan bakteerin kanta on identtinen Costa Ricassa tavattavan kannan kanssa. He epäilevät, että se on tullut Väli-Amerikasta jonkun koristepuun mukana.

Mistä tahansa se onkin tullut, eroon siitä ei enää päästä, ja se on jo levinnyt Mallorcalle ja Etelä-Ranskaan.