Onko usko lääketieteeseen koetuksella? Virheelliset käsitykset ja potilaiden yksittäiset kokemukset syövät luottamusta myös lääkäreihin
Omien kokemusten liika yleistäminen voi johtaa vääriin terveyskäsityksiin. Pahimmillaan epäluottamus lääketieteeseen uhkaa potilaan henkeä.
Helpottiko vaivasi, kun jätit ruokavaliostasi ananaksen ja söit sarvikuonon hännänpäästä valmistettua jauhetta?
Asioilla voi olla jokin yhteys. Tai sitten ei.
”Mikään ei ole niin epäluotettava kuin subjektiivinen kokemus”
Moni vaiva on sellainen, että oireet tulevat ja menevät spontaanisti. Ihmisellä on kuitenkin vahva taipumus yhdistää asioita ja yleistää yksittäisiä kokemuksia.
”Omasta kokemuksesta tehdään päätelmiä siitä, miten asiat ovat biologiassa tai lääketieteessä, ja sehän on aivan klassinen virhe. Mikään ei ole niin epäluotettava kuin subjektiivinen kokemus. Tästä on paljon näyttöä”, toteaa professori Juhani Knuuti.
Turun PET-tutkimuskeskusta johtava Knuuti on työnsä ohessa jo pitkään taistellut terveyteen liittyviä harhaluuloja vastaan sosiaalisessa mediassa. Harhaluuloja on ehkä ollut aina, mutta juuri sosiaalisen median kautta ne leviävät tehokkaammin ja laajemmalle kuin aikaisemmin.
Virheelliset käsitykset ja kertomukset yksittäisistä kokemuksista syövät luottamusta lääketieteeseen ja lääkäreihin. Luottamus taas on koko lääkärin työn avain.
”Jos potilas ei luota siihen, että lääkäri on hänen puolellaan ja auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin, lähtökohdat hyvälle hoitosuhteelle ovat olemattomat”, Knuuti sanoo.
Ongelmaan on herännyt myös Lääkäriliitto, joka on valinnut luottamuksen Lääkäripäivien teemaksi.
Omat korvat ovat lääkärin tärkein ase luottamuksen vahvistamiseksi
Juhani Knuutin mielestä on ymmärrettävää, että terveysasioista liikkuu niin paljon virheellistä tietoa. Terveys, erilaiset vaivat ja esimerkiksi ravitsemus ovat ihmisten jokapäiväisiä puheenaiheita.
Lisäksi terveydenhuolto on isoa liiketoimintaa, sekä lääketiede että uskomushoidot, mikä houkuttelee kehittämään erilaisia väitteitä ja tuotteita.
Luottamus lääkäriin voi olla siis kortilla jo siinä vaiheessa, kun potilas vasta astuu vastaanottohuoneeseen.
”Potilaalla saattaa olla omia käsityksiä lääketieteestä, villejäkin, jotka hän on lukinnut valmiiksi. Jos hänellä on lisäksi lääkäreistä huonoja kokemuksia, se tekee hoitosuhteesta hirveän haastavan”, Knuuti toteaa.
Lääkärin tärkein ase luottamuksen vahvistamiseksi on omat korvat.
”Pitäisi malttaa kuunnella, vaikkei olisi ratkaisuakaan, ja yrittää ymmärtää potilaan lähtökohta. Monesti voi olla, että vaiva ei itsessään hirveän paljon häiritse, mutta potilas on huolissaan, onko se merkki vakavasta sairaudesta. Kun tutkitaan ja todetaan ettei, niin vaikka vaiva jää, se ei enää häiritse.”
Potilas ei Knuutin mukaan pysty arvioimaan lääkärin lääketieteellistä osaamista. Sen sijaan potilas arvioi lääkärin käytöstä – ja huomaa kyllä, kuunnellaanko häntä ja otetaanko hänet aidosti huomioon.
”Vai toimitaanko mekaanisesti, että kiireesti äkkiä vaan lääkettä ja heihei. Kiire on luottamuksen pahin vihollinen”, Knuuti sanoo. ”Jos aikaa on viisitoista minuuttia vastaanotolla, on selvää, että jos kyse ei ole säännöllisestä hoitosuhteesta, ei voi oikeasti hahmottaa kokonaisuutta ja luoda kunnollista potilas-lääkäri-suhdetta.”
Kiireen vuoksi huomioimatta jäänyt potilas voikin hakeutua uskomushoitoihin ja kokea saavansa niistä apua juuri siksi, että häneen käytetään paljon aikaa – vaikkei se parempaan hoitoon johtaisikaan.
© iStock
Valituksia ja varhaisempia kuolemia
Lääkärille näkyvin seuraus potilaan epäluottamuksesta on hänen työstään tehty valitus. Vaikka se olisi aiheetonkin, valituksen käsittely on aina raskas prosessi.
Juhani Knuuti kiittelee Suomen järjestelmää siitä, että vahinkotapauksissa potilas saa korvauksen riippumatta siitä, löytyykö vahinkoon syyllinen vai ei. Se estää turhat ja rasittavat oikeuskäynnit, joista on esimerkiksi Yhdysvalloissa tullut eräänlainen tapa tienata.
Potilaalle epäluottamus lääketieteeseen ja lääkäreihin voi koitua kohtaloksi. Pahimmillaan vakavasti sairastunut voi kieltäytyä hänen henkensä pelastavasta hoidosta.
”Jos syöpäpotilas päättää diagnoosin tekohetkellä olla ottamatta hoitoa ja ajattelee, että hoitaa itsensä ruokavaliolla tai muulla, kolmannes potilaista kuolee turhaan syöpäänsä, joka olisi voitu parantaa”, Knuuti sanoo.
Hän on huolissaan myös vähemmän dramaattisista tilanteista, joissa ihminen lopettaa itselleen hyödyllisen lääkkeen käytön. Potilas saattaa vetää johtopäätöksiä keskusteluista, joissa lääkettä on pidetty turhana jollekin marginaaliselle ryhmälle. Kuitenkin esimerkiksi kolesterolilääkityksen lopettaminen kasvatti tutkimuksen mukaan valtimotautipotilaiden kuolleisuutta 20 prosenttia.
”Ei ole siis mikään pieni juttu, jos lopetat jonkin tarpeellisen lääkkeen syömisen.”
© iStock
Keskusteluilla on suuri merkitys – Norsunluutorneista alas ja someen
Juhani Knuuti on jaksanut kärsivällisesti jatkaa keskustelua sosiaalisessa mediassa, vaikka se on välillä turhauttavaa.
”Joku saattaa jankuttaa samaa asiaa, vaikka olen juuri perustellut kantani huolellisesti. Ja sitten siihen tulee joku toinen eikä lue edellisiä kommentteja ja alkaa jankuttaa.”
Knuuti on kuitenkin huomannut, että keskusteluilla on suurempi merkitys kuin miltä se somessa saattaa näyttää. Keskustelua seuraa paljon suurempi joukko ihmisiä kuin vain ne, jotka osallistuvat siihen. Jossain tilaisuudessa ihmiset saattavat sitten lähestyä ja tulla juttelemaan somessa käsitellyistä aiheista.
Knuuti näkeekin keskustelun ainoana keinona vastata virheellisen tiedon levittämiseen. Hän toivoo, että asiantuntijat, myös tavalliset lääkärit, osallistuisivat siihen nykyistä enemmän.
Muuten julkinen tila täyttyy huuhaalla, Knuuti muistuttaa.
Yksi pieni mutta näkyvä ryhmä ovat uskomushoitoja tarjoavat lääkärit. He esiintyvät julkisuudessa sankareina, jonkinlaisina vastarannan kiiskinä, jotka ainoina uskaltavat kyseenalaistaa laajasti hyväksytyt tutkimustulokset.
”Ikään kuin muka kukaan muu lääkäri ei uskaltaisi sanoa mitään, ettei lähtisi oikeudet. Mutta sehän ei pidä paikkaansa. Lääkärien sanomisiin ei puututa, Valvira puuttuu vain tekoihin. Voi siis kirjoittaa vaikkapa kirjoja, jotka ovat puuta heinää, eikä siitä joudu vastuuseen ainakaan valvovien viranomaisten toimesta.”
Knuutin mielestä asiantuntijuus vaatii tänä päivänä sitä, että osallistuu keskusteluun. Hän sanoo kirjoittaneensa sen ansiosta asioista, joihin ei olisi muuten keksinyt puuttua, ja korjanneensa käsityksiä, joita ei olisi osannut kuvitellakaan.
”On jaksettava keskustella tavallisten ihmisten kanssa ja perustella asioita. Norsunluutornista huuteluun ei enää päästä takaisin. Ilman vuorovaikutusta omassa kuplassaan elävä asiantuntija ei edes tajua tulla sieltä ulos.”