Blueskitaristi Erja Lyytinen: ”Työ kantaa hedelmää”

Tykkään

sopia asioita nopeasti, ja haluan nopeita ja suoria vastauksia. Olen kotoisin Kuopiosta, ja ymmärrän edelleen kuopiolaisia juuriani. Olen kuitenkin impulsiivinen. Savolaiset tykkäävät välillä makustella asioita pitkäänkin.

Käytökseeni tuli tietynlaista selkeyttä, kun muutin Helsinkiin. Suuressa kaupungissa kommunikointi ja työnteko on erilaista: kiivastahtisempaa.

Lähdin

parikymppisenä Ruotsin Malmöhön vaihto-oppilaaksi opiskelemaan musiikkia, ja voin hyvin ymmärtää nuoria, joille tulee etsikkoaika. Olin asunut samassa kaupungissa koko ikäni, enkä ollut kauheasti ulkomailla käynyt. Tuli fiilis, että jotain muutakin on kuin tämä kaupunki.

Malmössä opin paljon sekä musiikista että itsestäni. Opin myös ruotsin kielen, jolla pyrin kommunikoimaan kiertäessäni esiintymässä Ruotsissa.

Voisin

muuttaa Englantiin, sillä maa kiehtoo minua suuresti. Käyn Englannissa myös paljon keikoilla ja kirjoittamassa musiikkia. Lontoo on inspiroiva paikka. Tykkään sen meiningistä, mahdollisuuksista ja ihmisistä. Lontoo on kallis paikka, mutta jos talousasioita ei tarvitsisi ajatella, hankkisin asunnon Kensingtonista.

Juon

musiikkia kirjoittaessani järjettömät määrät teetä. Tee on intohimoni. Aikoinaan tupakka oli kirjailijoille se juttu, joka minulle on tee. Minulla on kotona teepannut, haudutussysteemit ja muut. En ole teen suhteen täysin fanaattinen, mutta mieluummin jätän teen juomatta, jos se ei ole hyvää.

Olen juossut

aina, ja tykkään lenkkeilystä. Yleensä teen puolen tunnin lenkkejä, joista tulee hyvä fiilis. Parikymppiseksi asti harrastin karatea.

Myös lihashuolto on tärkeää. Itselläni meni kahden lapsen saaneena pitkään, ennen kuin sain fysiikkani kuntoon.

Kuulen

The Sky is Crying -levyä kuunnellessani tiettyä tummuutta ja erilaisuutta äänessäni. Odotin levyä tehdessäni kaksospoikiani.

Ääneni on koko ajan paranemaan päin. Uskon asian johtuvan siitä, että minusta on tullut äitiyden myötä rennompi. Ei voi stressata pienistä asioista.

Olen päättänyt, että on turha miettiä, kestääkö ääneni. Olen läsnä keikkabussissa ja heitän läppää normaalisti kundien kanssa. Jos on flunssa, laulan sitten paahteisen seksikkäällä äänellä.

Omistan

parisenkymmentä kitaraa. Kaikki niistä ovat rakkaita, enkä raaskisi myydä mitään niistä pois.

Koko kitarateollisuus on ollut mieskeskeinen, eikä kukaan ole tsekannut, miten kitara sopisi fyysisesti naisille. Tällä hetkellä suunnittelemmekin kitarantekijä Juha Ruokankaan kanssa kitaraa naisille – vaikka tällaisille pienille, 160-senttisille. Kitaransoitto on naisten keskuudessa nouseva mutta miesten keskuudessa laskeva trendi.

Olen feminiininen nainen miesvaltaisella alalla. Myös bluesala on kuitenkin vahvasti muuttumssa. Varsinkin naiskitaristeja tulee alalle koko ajan lisää.

Olen ollut

urallani tinkimätön ja ahkera. Työ kantaa hedelmää, kun jaksaa uskoa ja tehdä tinkimättömästi sitä, mitä ikinä elämässä tekeekään.

Puurtaminen voi olla yksinäistä, mutta minulla on ollut hyvä tiimi. Ex-puolisoni oli pitkään mukana ja tukenani musabisneksessä. Jaoimme kaikki kolhut ja onnistumiset yhdessä.

Edellinen levyni Stolen Hearts julkaistiin Suomessa helmikuussa, mutta syklit ovat tänä päivänä sitä, että vuodessa pitäisi tehdä yksi albumi. Tahti on tiukka. Merkittävää ja koskettavaa jälkeä syntyy kuitenkin silloin, kun biiseille antaa aikaa. Edellinen levyni oli todella henkilökohtainen, ja pistin siihen syvällisiä ja kipeitäkin asioita omasta elämästäni. Tein levyn osaksi Lontoossa Rolling Stones -tuottaja Chris Kimseyn kanssa.

Unelmoin

pitkästä lomasta ulkomailla. Jouluna haluan pitää perhelomaa: olla kiireettömästi lasten kanssa ja glögitellä kavereiden kanssa. Tykkään pitää juhlia, ja tänä vuonna joulu saisi tulla överisti. Voisi koristellakin vähän enemmän. On ihana fiilis, kun pikkuiset tuhisevat sängyissään ja hiljaisuus valtaa kodin.

Esiinnyn

Helsingin Kansalaistorilla, kun juhlitaan uuttavuotta. Katson ensi vuotta jännityksellä. Se tuo tullessaan ihania keikkoja eri puolilla maailmaa ja aimo pläjäyksen kiertueita ulkomailla, mutta mietin, miten ihmeessä ehdin tekemään uutta musiikkia. Luova työ vaatii aikaa. Odotan kuitenkin superinnoissani esimerkiksi yhteiskeikkaa suuresti ihailemani idolini, slidekitaristi Sonny Landrethin kanssa Sveitsissä.

Starttaan ulkomaan kiertueet helmikuussa, ja maaliskuussa teen Englannissa konserttitalokiertueen kahden brittinaislaulajattaren kanssa. Sekin on steppi taas vähän isommille lavoille.