Visailulegenda Reijo Salminen paljastaa liitostaan näyttelijä Kaarina Turusen kanssa: ”Pitkässä liitossa olen oppinut, että Kaarina on melkein aina oikeassa”

Näyttelijä Kaarina Turusen ja visailulegenda Reijo Salmisen liitto on kestänyt jo 55 vuotta, koska molemmilla on vapaus tehdä mitä haluaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kaarina Turusen ja Reijo Salmisen pitkässä liitossa on kohdattu myrskyjäkin. ”Silloin täytyy tajuta, että tyynikin tulee taas”, Kaarina sanoo.

Näyttelijä Kaarina Turusen ja visailulegenda Reijo Salmisen liitto on kestänyt jo 55 vuotta, koska molemmilla on vapaus tehdä mitä haluaa.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Rähinä voi alkaa lattialle tippuneista näkkileivän muruista. Kodin siisteyttä rakastava näyttelijä Kaarina Turunen, 74, hermostuu joutuessaan korjaamaan huolimattoman aviopuolison, visailulegenda Reijo Salmisen, 72, jälkiä.

Kaarina joutuu riitelemään yksin. Reijo kuuntelee moitteet rauhallisena vaieten. Kaarina on temperamentiltaan Reijoa kiivaampi ja käänteissään nopeampi.

”Kerran olimme lähdössä ensi-iltaan. Istuin aulassa turkki päällä, kun Reijo käveli alasti ohi. Hän oli menossa vasta suihkuun”, havainnollistaa Kaarina.

Liitto on kestänyt silti jo 55 vuotta.

”Erilaisuus on yhdistänytkin meitä”, Kaarina toteaa.

Hän vertaa heitä kevätpurossa matkaaviin kiviin.

”Kivet kulkevat toisiaan tönien virran mukana. Välillä tulee pattitilanne ja ne pysähtyvät luotoon. Sitten vesi ryöpsähtää, ja ne jatkavat taas matkaansa.”

Mikä on pitkän liiton salaisuus? Siihen pariskunnan on helppo vastata.

Päällystakit koituivat kohtaloksi

Kaarina oli kuorimassa appelsiinia, kun Reijo kompastui hänen jalkoihinsa. Oli helmikuu vuonna 1962, ja he harjoittelivat näytelmää Annie Mestariampuja Lahden kaupunginteatterissa.

Tuolloin 19-vuotias Kaarina ja 17-vuotias Reijo muodostivat oitis mielipiteensä toisesta.

”Tuossa on vaimoni sitten joskus”, Reijo päätti.

”Tuota en ainakaan ota. On liian leuhka kaveri”, tuumi Kaarina.

Harjoitusten edetessä Kaarinan mieli muuttui. Nuoresta iästään huolimatta Reijo vaikutti aikuiselta. Hän tiesi paljon, keskusteli järkevästi ja oli rauhallinen.

”Ja hyvännäköinen”, Kaarina lisää.

Kerran he sattuivat samaan aikaan tanssimaan Kansantalolle. Vaatesäilön tyttö antoi takeista vastikkeeksi vain yhden narikkalapun kysyen: ”Saahan ne laittaa samaan naulakkoon?” Kaarina ja Reijo katsoivat toisiinsa ja nyökkäsivät. Illan päätteeksi Reijo saattoi Kaarinan kotiin.

”Välillä riideltiin ja erottiin, mutta naimisiin mentiin kahden vuoden kuluttua”, kiteyttää Reijo.

”Vuonna 1968 yövyimme Itävallan Wolfgangseessa taustalla näkyvässä Valkoisen hevosen majatalossa, joka on kuuluisa samannimisestä operetista. Majapaikan valinta oli harkittu: Kaarina näytteli piccolopoikaa kyseisessä operetissa Lahden kaupunginteatterissa seuraavana kesänä.” © Tommi Tuomi

”Meillä on ollut vapaus tehdä sitä mitä olemme halunneet”

Perheen esikoinen, Eppu Salminen syntyi vuonna 1965 ja kuopus Krisse Salminen 10 vuotta myöhemmin.

”Olisin halunnut enemmän lapsia. Toista jouduin odottamaan monta vuotta”, kertoo Kaarina.

Hän ylistää lapsiaan rauhallisiksi.

”He nukkuivat yönsä vauvoinakin. Helpot lapset auttoivat osaltaan avioliittoakin voimaan hyvin.”

Lasten ja kodin hoidossa auttoi Kaarinan äiti.

”Meillä oli siistiä, ruoka valmiina ja lapset nukkumassa, kun palasin teatterista illalla.”

Reijokin oli paljon poissa kotoa työnsä vuoksi. Menoista ei riidelty koskaan.

”Liittomme on kestänyt, koska meillä on ollut vapaus tehdä sitä mitä olemme halunneet. Annamme toisen elää omaa elämää ja toteuttaa itseään. Jos toinen olisi kieltänyt toista menemästä, olisi pamahtanut ero”, arvelee Kaarina.

Kavereiden luota uutisten pariin

Jo lapsena Reijo oli kiinnostunut monista asioista. Häntä kummeksuttiin, kun hän lähti kavereiden luota kuuntelemaan radiosta kymmenen uutiset.

Ensimmäiseen visailukysymykseen hän vastasi kansakoulussa:

”Olin luokassa ainoa, joka tiesi, että Tito on Jugoslavian presidentti.”

Omia tietokilpailuja Reijo alkoi pitää jo kouluvuosina. Armeijan jälkeen hän meni töihin Mallasjuomalle. Ura julkisuudessa alkoi, kun hän markkinoi Batman-limsaa ihmepoika Robinin hahmossa. Yli 20-vuotiseen rupeamaan yhtiössä kuului pr- ja tiedotuspäällikön virka.

Vuonna 1982 Reijo esitteli Mallasjuomaa laatimallaan huumoripitoisella diasarjalla televisioväelle. Esityksestä vaikuttunut Tv2:n viihdepäällikkö Jarmo Porola

Reijo ei enää jätä vaatteita lojumaan pitkin kotia. Kaarinakin on kasvattanut itseään: ”En saa ihan heti raivaria murusista, vaan otan harjan, siivoa ja olen hiljaa”, hän nauraa. © Tommi Tuomi

toivotti seuraavalla viikolla Reijon tervetulleeksi töihin myös televisioon. Jo samana vuonna syntyikin Reijon toimittama ja juontama viihdeohjelma Thilia Thalia Thallallaa. Se sai ensimmäisenä suomalaisen tv-viihteen Venla-palkinnon.

”Idean nopeatempoiseen visailuun sain matkalla Yhdysvalloissa ja aihealueen Kaarinan työstä teatterissa”, kertoo Reijo.

Tärkeysjärjestys – ensin työ ja sitten perhe

Kaarina eli unelmaansa näyttelijänä.

”Se oli elämäni. Ensin oli teatteri ja vasta sen jälkeen perhe”, hän toteaa.

Kaarina näytteli Lahden kaupunginteatterissa vuoteen 2011, jolloin jäi eläkkeelle. Teatterin ohella hän oli mukana muun muassa tv:n draamasarjoissa Tuliportaat ja Rauhanranta sekä Karjalan kunnailla. Hän on toteuttanut myös monia monologinäytelmiä kuten Rakkaudesta elämään ja Donna.

Jos toinen olisi kieltänyt toista menemästä, olisi pamahtanut ero.

Esiintymistä hän ei ole lopettanut vieläkään.

”Toivon löytäväni vielä monologin, jonka kanssa lähtisin kiertueelle.”

Seurusteluaikana Kaarina lausui Reijolle runoja, kun he kävelivät pyhäpäivisin Vesijärven rannalla ja läheisillä kallioilla.

”Siihen hän kai hurmaantuikin”, arvelee Kaarina.

Runot ovat rakkaita yhä.

”Ne ovat niin syvällisiä ja lohduttavia.”

Runoja ja visoja

Toimituksen pyynnöstä Kaarina on valinnut runon miehelleen. Hän lausuu pätkän Eino Leinon Hymyilevästä apollosta:

”Me olemme kaikki nyt laivalla

ja kynnämme suurta merta.

Me synnytettiin vaivalla

ja vaivalla kuolemme kerta.

Mut se, mikä siinä on välillä,

se olkoon lämpöä, lempeä!

Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks.”

Reijo esittää aiheeseen sopivan kysymyksen: ”Kuka runoilija? Hän kieltäytyy kahdella kielellä kolmesti ystävällisestä tervetuliaistoivotuksesta.”

Kaarina ei jaksa ruveta miettimään vastausta, joten Reijo vastaa: ”Sehän on Eino Leino.”

Kaarina käy kerran viikossa runopiirissä ja usein lausumassa eri tilaisuuksissa. Runoja valitessa hän kysyy usein Reijo mielipidettä.

Reijo osallistuu tietokilpailuihin Cosa Nostra -joukkueessa ja juontaa visailuja sekä Suomessa että ulkomailla. Kaarina ei innostu visailuista.

”Minulla ei ole sellaista yleistietämystä, että pystyisin visailemaan. Ei ole kiinnostustakaan.”

Sen sijaan heitä on aina yhdistänyt kulttuuri. He käyvät teatterissa, elokuvissa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja museoissa. Reijo laulaa mieskuorossa ja Kaarina aloitti juuri aikuisbaletin.

Molemmat pitävät huolta kunnostaan. Reijo golfaa ja keilaa, Kaarina käy kuntosalilla sekä talvisin sauvakävelee ja kesäisin juoksee. Yhdessä lenkkeillään.

”Tässä iässä pitää liikkua paljon, että pysyy kunnossa”, toteaa Kaarina.

Yhdessä he myös matkustavat.

Kaarina avioliiton työnjohtaja

Vajaa kymmenen vuotta sitten Kaarina näki kyltin, jossa kerrottiin kerrostalon rakennushankkeesta. Hän ilmoitti Reijolle valinneensa heidän seuraavan asuinpaikkansa. Niin hän oli tehnyt jo monta kertaa aiemminkin.

”Olen avioliitossamme työnjohtaja. Olen päättänyt, mihin muutamme, mikä asunto ostetaan ja mihin matkustamme”, Kaarina luettelee.

Reijo antaa kiitosta:

”Pitkässä liitossa olen oppinut, että Kaarina on melkein aina oikeassa.”

Se pätee myös raha-asioihin.

”Reijo elää tässä hetkessä, ja minulla on kyky katsoa tulevaisuuteen. Osaan suunnitella, mitä haluamani asian hankkimiseen tarvitaan.”

Mitkä asiat ovat Reijon vastuulla?

”Kotiin tulemisistani olen päättänyt”, hän myhäilee.

”On enää lyhyt aika jäljellä”

Reijon kännykän videolla kohta kaksivuotias Ukko katsoo televisiosta itsenäisyyspäiväkonserttia. Hän matkii antaumuksella kapellimestaria ja loppuhuipennuksena heittäytyy lattialle.

Ukko on Kaarinan ja Reijon seitsemästä lapsenlapsesta nuorin.

”Kunpa saisin elää niin kauan, että näkisin, mitä Ukosta tulee”, toivoo Kaarina.

Hänen kaksi läheisintä ystäväänsä on kuollut syöpään viime vuosina. Se on pysäyttänyt.

”On enää lyhyt aika jäljellä. Elän vaihetta, jolloin haluan luopua kaikista ylimääräisistä tavaroista.”

Turhiksi katsomiaan esineitä Kaarina on myynyt kirpputoreilla, vienyt kierrätykseen ja lahjoittanut. Reijolle vaikeinta on luopua kirjoista.

Ajatus toisen menettämisestä herkistää. Vuonna 2009 Reijo sairastui rakkosyöpään ja heti perään eturauhassyöpään. Samoihin aikoihin iski masennus.

”Ei tullut mieleenkään heittää toista menemään, kun hän on sairas. Sen sijaan tunsin, että minun pitää huolehtia hänestä”, Kaarina kuvaa.

Kyse ei ollut vain ruoanlaitosta.

”Tärkeintä oli henkinen tuki”, lausahtaa Reijo.

Kun eräs kuubalainen ohjaaja kuuli Kaarinan olevan yhä ensimmäisessä avioliitossaan, hän huudahti: ”Elämäsi on mennyt hukkaan!”

Kaarina on eri mieltä.

”Ei minusta olisi ollut miestä vaihtamaan, tutustumaan johonkin uuteen.”

Mikä on se pitkän liiton salaisuus?

”Kaikki on kiinni tahdosta. Tahdonko, kun ei ole pakko? Me olemme tahtoneet”, Kaarina kiteyttää.

 

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 2/2018.

X