Koulukiusattu Miss Suomi Shirly Karvinen: ”Kiusaaminen murtaa ihmisen sisältä päin”

T UNNUSTAN, että pelkään tosi paljon epäonnistumista. Sitä, että teen jonkin asian huonosti. Olen aina ollut omia suorituksiani kohtaan hyvin kriittinen.

Luulen, että tietynlainen ylpeys ja omien kasvojen menettämisen pelko tulee kiinalaisesta taustastani. Äitini on kiinalainen ja olen kyllä huomannut sen, miten kiinalaisessa kulttuurissa halutaan aina olla parhaita kaikessa.

Äitini ei ole odottanut minulta liikoja, mutta kyllä sieltä on joskus tullut sellaista viestiä, että pitäisi yrittää hieman kovemmin.

Äiti on tottunut tietynlaiseen kuriin jo nuorena. Kiinalainen isoisäni oli kenraalina armeijassa, ja myös äitini työskenteli siellä sotilaana jonkin aikaa. Äitini on aina ollut vahva nainen, joka ei pienistä hätkähdä.

TUNNUSTAN, että pelkään myös todella paljon korkeita paikkoja. En tiedä mistä pelko on peräisin, mutta pari metriä riittää jo siihen, että olen ihan kauhuissani.

Pelkään myös joitakin ötököitä, kuten hämähäkkejä. Pelko on niin vahva, että suorastaan jähmetyn paikoilleni mikäli näen hämähäkin. Se on sinänsä kummallista, koska lapsena asuin eri puolilla esimerkiksi Afrikkaa, jossa todella riitti ötököitä.

En kuitenkaan pelkää mitään isompia otuksia. Muistan, kun lapsena tulin koulusta ja puutarhurimme oli juuri tappamassa pihallamme isoa käärmettä, enkä ollut moksiskaan.

ENNUSTAN, että seuraavaksi hurahdan Miss Universum -kisojen iltapukujen suunnitteluun.

Kiinalaisten juurieni ei tarvitse näkyä puvussa, tärkeintä on keskittyä suomalaisuuteeni ja sen esille tuomiseen.

Hurahdan seuraavaksi myös treenaamiseen, jotta olen kisoissakin sitten timmissä kunnossa. Olen tottunut liikkumaan noin 5–6 kertaa viikossa ja suorastaan rakastan lihaskuntoharjoittelua! Lihaskuntotreenin lisäksi nautin tietysti myös ulkoilusta yorkshirenterrierini Penan kanssa. Pena on vasta neljä kuukautta vanha eli pentu.

TUNNUSTAN, että jokainen rakkaus on erilainen kuin toinen. Jotkut ihmiset sanovat olevansa vahvempia kuin toiset, mutta uskon silti, että ihan jokainen meistä tarvitsee elämäänsä rakkautta.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Jotkut ihastuvat joka päivä, mutta minulle ihastuminenkaan ei tapahdu kovin helposti. Minun pitää ensiksi tuntea ihminen, ennen kuin voin ajatella ihastumista – saati sitten rakastumista.

Muutin vähän aikaa sitten omaan asuntoon entisen avopuolisoni luota, ja nautin nyt olostani omassa kolossa. Saan tulla ja mennä miten lystään ja nauttia vapaudesta. Tällä hetkellä en kaipaa ketään uutta ihmistä rinnalleni. Uskon ja luotan siihen, että uusi rakkaus tulee kohdalleni, kun on sen aika ja kun olen itse siihen valmis.

ENNUSTAN, että en pode ikäkriisiä kun täytän kolmekymmentä vuotta. Uskon, että olen silloinkin tyytyväinen elämääni ja siihen, mitä olen saanut aikaiseksi. En usko, että stressaan tekemättä jättämisistä, vaan olen mennyt elämässäni iloisesti eteenpäin.

Toivottavasti minulla olisi silloin oma perhe: mies ja lapsia. Ja vaikka sitä oikeaa en vielä olisikaan löytänyt ja perhettä perustanut, niin luen ystäväni myös perheekseni. Ystävieni muodostama vahva tukiverkosta tekee minut onnelliseksi ja voin aina luottaa heihin.

TUNNUSTAN, että koulukiusaaminen satuttaa aina. Kiusaaminen murtaa ihmisen sisältä päin. Koulukiusaamisestakin voi kuitenkin selvitä.

Itse pääsin siitä yli, kun en enää odottanut, että kiusaajat lopettaisivat, vaan päätin nostaa itseni heidän yläpuolelleen. Silloin en ollut enää riippuvainen kiusaajien teoista, vaan kontrolloin vain omaa käytöstäni. Se oli lopulta kaikista merkittävin oivallus omalla kohdallani.

Kiusaamiseni ei ollut fyysistä, vaan lähinnä koulun käytävillä ja julkisilla paikoilla huutelua. Muistan hyvin, kuinka jouduin etukäteen aina miettimään, mitä reittejä minun kannattaisi kulkea koulusta kotiin, etten törmäisi kiusaajiini. Se oli tosi uuvuttavaa, mutta päätin nostaa vahvan itseni esiin.

Ymmärrän täysin sen, miten kiusaaminen voi halvaannuttaa jonkun niin, ettei kouluun uskalla mennä enää ollenkaan. Koen, että nyt Miss Suomena minulla on hyvä tilaisuus puhua näistä asioista. Nykyään minulla on vahva kuori, mutta nuorena kiusaaminen tuntui todella hirveältä.

ENNUSTAN, että itsetuntoni tulee todennäköisesti tästä vielä paranemaan. Se on aika hyvä jo nyt, mutta uskon itsetuntoni vahvistuvan vielä tämän missivuoden aikana. Olen hyväksynyt oman ulkonäköni jo kauan aikaa sitten.

Esiintymisessä ja ulosannissa on varmasti kuitenkin vielä parannettavaa ja luulen, että kuluva vuosi tuo siihen lisää varmuutta. Opin toivottavasti ottamaan rennommin, enkä vaadi itseltäni liikaa.