Karita Tykkä avautuu lapsettomuuden arvistaan Annassa: ”Ei tuntunut kivalta lukea lehdistä raskausarvailuja, kun vatsa hiukan pömpötti”
Malli Karita Tykkä kertoo arjen asioista blogissaan, jossa hän kirjoittaa myös haasteista ulospäinsuuntautuneen elämäntyylin kulisseissa.
© MIRVA KAKKO / OTAVAMEDIA
Vuoden 1997 Miss Suomi Karita Tykkä, 41, toimii nykyisin monessa tehtävässä. Työkuvioihin ja harrastuksiin kuuluvat niin mallin, juontajan kuin henkisen valmentajan hommat sekä blogin kirjoittaminen.
Tykkä kertoo nyt Anna-lehdessä, kuinka positiivinen, omaa kehoa kuunteleva lähestymistapa elämään on rakentunut vuosien varrella. Kiitollisen asennoitumisen taustalla piilee kuitenkin myös vaikeuksia, kuten lapsettomuusongelmat, jatkuva vertailu muihin sekä ystävän kuolema.
Media ei anna armoa raskaushuhuissa
Tykkä meni naimisiin aviomiehensä Petrin kanssa yhdeksän vuotta sitten, ja parilla on nyt 7-vuotias lapsi Luca.
Lapsen saaminen on aina ollut mallille hankalaa, eikä pari onnistunut hankkimaan pojalle sisarusta yrityksistä huolimatta. Tykkä kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta.
”Ei tuntunut kivalta lukea lehdistä raskausarvailuja, kun vatsa jostain syystä hiukan pömpötti, mutta odotuksesta ei todellakaan ollut kyse”, Tykkä kertoo.
”Se oli meille iso asia. Kenellekään ei pitäisi mennä sanomaan, että miksi teillä on vain yksi lapsi tai että onhan teillä yksi lapsi, mitä tuosta murehtimaan.”
Tykkä on kirjoittanut vaikeuksistaan myös Rakkaudella, Karita -lifestyle-blogissaan.
”Pieneltä vaikuttavan huolen takana voi olla isoja asioita, joita ulkopuolinen ei voi tietää”, Tykkä muistuttaa.
”Rosot ja virheet kuuluvat elämään”
Mallin heikkouksiin on aiemmin kuulunut vertailu muihin niin ulkonäön kuin ammattitaidonkin perusteella. Muiden näkeminen itseään parempana sai suorittajan tuntemaan itsensä mitättömäksi.
Nyt Tykkä on oppinut ymmärtämään, että täydellisyyttä on turha tavoitella, ja liika yrittäminen vie ihmiseltä mehut.
”Olen huomannut, että minun ei tarvitse verrata itseäni kehenkään. Minun ei tarvitse olla täydellinen – ei kukaan ole. Teen asioita mahdollisimman hyvin ja uskon, että kaikki hoituu, vaikka ei hirveästi vääntäisi”, Tykkä toteaa.
”Rosot ja virheet kuuluvat elämään. Kaikkea ei vain saa, ehdi eikä voi tehdä.”
Tykkä myöntää, että hänen luonteeseensa ovat kuuluneet niin toisten miellyttäminen kuin juuri niiden asioiden tekeminen, mitä häneltä odotetaan.
Syynä on ollut muun muassa nuoruuden epävarmuus, mutta nyt Tykkä myös hyödyntää auttamisenhaluaan toimimalla hyvinvointivalmentajana.
Edesmenneen ystävän muistelua aviomiehen kanssa
Pysyvät jälkensä jättivät myös tapahtumat kahdeksan vuotta sitten, kun Tykkä menetti ystävänsä syöpään.
”Hän teki kuolemaa, kun minä olin viimeisilläni raskaana. Sitä oli tosi vaikea hyväksyä”, Tykkä kertoo.
”Puhumme hänestä usein mieheni kanssa ja muistutamme toisiamme kiitollisuudesta ja elämän arvokkuudesta.”
Menetyksestä huolimatta Tykkä osaa nykyisin nauttia elämästä ja jopa katsoa peiliin niin, että kasvoille kaartuu hymy. Onnellisuus rakentuu siitä, kun keho ja mieli toimivat sopusoinnussa.
”Tärkeintä on se, kuinka tasapainossa olen itseni kanssa.”