Elisabet I oli neitsytkuningatar, jonka salaiset intohimot olivat juorujen ja spekulaatioiden kohde
Elisabet I oli oman aikansa kohukuningatar, koska hän teki jotain täysin poikkeuksellista: päätti pysyä naimattomana. Oli kuitenkin yksi mies, joka onnistui sulattamaan salaperäisen ”neitsytkuningattaren” sydämen.
Elisabet I on Euroopan historian tunnetuimpia hallitsijoita.
Syyskuussa 1560 Britanniaa ravisteli skandaali, josta kohistiin pitkään kuningashoveissa ympäri Eurooppaa. Amy Robsart -niminen nainen oli löydetty kuolleena pudottuaan kotitalonsa portaista.
Tapaus olisi tuskin herättänyt kummoistakaan kiinnostusta, ellei Amy olisi sattunut olemaan Robert Dudley -nimisen miehen vaimo. Dudley oli Englannin kuningatar Elisabet I:n ylitallimestari, lapsuudenystävä ja hovijuorujen mukaan myös rakastaja.
Dudleyn epäiltiin tönäisseen vaimonsa alas rappusista voidakseen avioitua Elisabetin kanssa, ja myös kuningattaren uskottiin olleen murhajuonessa mukana.
Juoruissa ei ilmeisesti ollut mitään perää, mutta tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun nuoren ja naimattoman Elisabetin rakkauselämä kuohutti aikalaisia.
Tammikuussa 1559 kuningattareksi kruunattu kaunis ja karismaattinen Elisabet I nautti flirttailusta ja ihailijoidensa palvonnasta, mutta loi samalla itsestään julkisen imagon ”neitsytkuningattarena”, joka halusi hallita maataan ylhäisessä yksinäisyydessään antautumatta miehen komenneltavaksi.
Neitsyt vai ei? Elisabetin todelliset tai kuvitellut romanssit sekä avioliitosta kieltäytymisen syy oli 1500-luvulla loputtomien arvailujen ja spekulaatioiden aihe. Naimattomuuspäätös jäi ratkaisemattomaksi mysteeriksi, mutta eräs selitys voi olla neitsytkuningattaren elämää varjostanut lapsuuden trauma.
Äidin julma kohtalo oli järkytys
Elisabet syntyi syyskuun 7. päivänä vuonna 1533 kuudesta vaimostaan kuuluisan kuningas Henrik VIII:n ja tämän toisen vaimon Anne Boleynin tyttärenä. Tyttövauvan syntyminen oli isälle kirvelevä pettymys, sillä hän oli toivonut kiihkeästi miespuolista perillistä.
Kun Boleyn ei pystynyt toteuttamaan miehensä hartainta toivetta, Henrik passitti vaimonsa mestaustalavalle tekaistulla syytteellä. Boleynin väitettiin antautunut rietasteluihin lukuisten miesten ja jopa oman veljensä kanssa.
Äitinsä teloituksen aikaan Elisabet oli vasta kolmevuotias. Hänen vanhempiensa avioliitto mitätötintiin, mikä teki äidittömästä tytöstä lain edessä aviottoman eli äpärän. Boleynin epäoikeudenmukainen kohtalo kylvi lapsen sydämeen ensimmäiset pelon siemenet avioliittoa kohtaan.
Henrikin kolmas vaimo Jane Seymour säilytti päänsä synnytettyään hartaasti kaivatun poikavauvan, mutta kuoli lapsivuodekuumeeseen. Elisabetin velipuoli Edvard oli yhdeksänvuotias, kun hänet kruunattiin isänsä jälkeen uudeksi kuninkaaksi helmikuussa 1547. Käytännössä valtaa käytti lapsihallitsijan eno, Somersetin herttua Thomas Seymour.
Leskeydyttyään Henrikin viimeinen vaimo Katariina Parr muutti Chelseassa sijaitsevaan kartanoonsa, ja sinne kotiutuivat myös 14-vuotias Elisabet sekä hänen vanhempi sisarpuolensa Maria, jonka äiti oli Henrikin ensimmäinen vaimo Katariina Aragonialainen.
Saman katon alle muutti pian myös Thomas Seymour, joka oli viettänyt salaisia häitä Parrin kanssa, mutta oli iskenyt silmänsä vaimonsa 14-vuotiaaseen tytärpuoleen Elisabetiin.
Teini-ikäisestä prinsessasta oli puhjennut pitkänhuiskea ja viehättävä nuori neito, jolla oli tummat, keimailevat silmät ja jonka hienopiirteisen kalpeita kasvoja kehysti kullanpunaisena ryöppyävä kiharapilvi.
Kun Katariina Parr yllätti Elisabetin aviomiehensä sylistä, hän karkotti tämän talostaan. Skandaalinkäryisiä juoruja kielletyistä lemmenleikeistä oli kuitenkin jo levinnyt hoviin saakka.
Uskonnolliset ristiriidat repivät sisarussuhdetta
Poikakuningas Edvard VI kuoli vuonna 1553, ja saman vuoden heinäkuussa Elisabetin sisarpuoli Maria kruunattiin Englannin ja Irlannin kuningattareksi.
Kansan ennakkoluulot naispuolista hallitsijaa kohtaan olivat kuitenkin vahvat, eikä 37-vuotias uusi kuningatar uskonut itsekään kykenevänsä hallitsemaan ilman miehistä ohjausta.
Aviomieheksi löytyikin Espanjan 26-vuotias prinssi Filip, mutta nuorukainen oli paljon kiinnostuneempi 21-vuotiaasta Elisabetista kuin vaimostaan. Maria kuvitteli Elisabetin aikovan anastaa häneltä sekä aviomiehen että kruunun, ja myös uskonnolliset ristiriidat repivät sisarussuhdetta.
Vihamiehet kutsuivat katolista katolista Maria Tudoria ”Maria Veriseksi”, sillä hänen valtakauttaan synkistivät protestanttien säälimättömät vainot. Elisabet sen sijaan halusi palauttaa maahan protestanttisen uskon, mutta omaksui maltillisemman linjan.
Erimielisyyksistä huolimatta Maria nimesi kuolinvuoteellaan 25-vuotiaan Elisabetin seuraajakseen.
Elisabet I nautti eroottisesta pelistä
Elisabet oli nauttinut jo prinsessana suurta kansansuosiota, ja kirkonkellot kumahtelivat ja olut virtasi, kun britit riemuitsivat marraskuussa 1558 uuden kuningattaren valtaannousua.
Toisaalta monet olivat pettyneitä siihen, että valtaistuimelle nousi jälleen nainen, tosin edeltänyttä kuningatarta huomattavasti valovoimaisempi. Vallitsevan katsannon mukaan naispuolinen hallitsija oli kuitenkin joka tapauksessa ”luonnoton”, sillä naiset – jopa kuningattaret – oli luotu miesten alamaisiksi.
Itsenäisen ja kunnianhimoinen Elisabet teki kuitenkin alusta saakka selväksi, että hän aikoisi pysyä naimattomana. Ilmoitus herätti parlamentissa epäuskoista hilpeyttä, sillä Elisabetin kuviteltiin yrittävän tehdä itsestään kuninkaallisissa avioliittomarkkinoilla vieläkin houkuttelevampi pääpalkinto leikkimällä vaikeasti tavoiteltavaa.
Intohimoisena naisena Elisabet nauttikin eroottisesta pelistä ja taktikoi ovelasti antaen samanaikaisesti toivoa kymmenille kosijoille. Vain Ruotsin kuninkaan pojalle Erikille hän antoi rukkaset suoralta kädeltä.
Uhmakas nuori kuningatar julisti inhoavansa ajatusta avioliitosta päivä päivältä enemmän, mutta jos hän olisi harkinnut avioituvansa jonkun miehen kanssa, tämä olisi hänen nuoruudenrakkautensa Robert Dudley.
Kaksikko vietti tuntikausia ratsastaen, metsästäen, keskustellen ja tanssien. Elisabet rakasti loistoa, ylellisyyttä, muotivaatteita, meikkejä ja koruja, ja hovin juhlissa hän säihkyi usein yllään suosikkinsa lahjoittamia timantteja ja helmiä.
Kuningattaren ja hänen tallimestarinsa eroottinen vetovoima oli jokaiselle ilmeistä, vaikka täyttä varmuutta suhteen laadusta ei saatukaan.
Historioitsija Tracy Borman pitää epäuskottavana, että Elisabet olisi mennyt lemmenleikeissään helliä suudelmia pidemmälle.
Kielletyn seksisuhteen paljastuminen – aviottoman lapsen synnyttämisestä puhumattakaan – olisi ollut neitsytkuningattaren maineelle niin tuhoisa isku, että häntä ei olisi sen jälkeen arvostettu sen enempää naisena kuin hallitsijanakaan.
Kuningatar hankki paljon vihamiehiä
Skotlannin kuningatar Maria, joka oli Henrik VIII:n sisaren Margaret Tudorin lapsenlapsi, nauroi puheille ”neitsytkuningattaresta” ja levitti huhua, jonka mukaan Elisabet oli seksuaalisesti kyltymätön miestennielijä, jolla oli ollut lukemattomia salasuhteita.
Katolisella Skotlannin kuningattarella oli omat syynsä mustata Elisabetin mainetta, sillä hän punoi juonia kilpailijansa sysäämiseksi Englannin valtaistuimelta.
Elisabet, jolle oli raskasta hyväksyä omaa ikääntymistään, puolestaan kadehti itseään yhdeksän vuotta nuorempaa kaunotarta.
Hän saikin tyydytyksen kostonhimolleen, kun Maria joutui kansansa epäsuosioon ja pakeni Englantiin heittäytyen Elisabetin armoille. Säälin sijasta Elisabet määräsi Skotlannin kuningattaren vangittavaksi, ja vankeutta kesti lähes 20 vuotta.
Katolisen prinsessan vangitseminen toi Elisabetille paljon vihamiehiä, ja vuonna 1570 paavi julisti hänet kirkonkiroukseen. Tämän jälkeen hän joutui elämään jatkuvien salamurhayritysten pelossa.
”Minulla on kuninkaan sydän ja rohkeus”
Kun Elisabet sai tietää Marian olevan mukana häntä vastaan suunnitellussa salamurhahankkeessä, hän lähetti juonittelijan mestauspölkylle helmikuussa 1587.
Syyllisyys sukulaisen veren vuodattamisesta jäyti häntä kuitenkin vielä kuolinvuoteellakin. Myös katolisten vastaiskun mahdollisuus pelotti.
Elisabetin entinen ihailija, hartaana katolisena tunnettu Espanjan kuningas Filip II alkoikin pian varustaa mahtavaa laivastoaan kostoretkelle Englantiin. Joutuminen vastatusten Espanjan ”voittamattoman” armadan kanssa oli Elisabetin elämän totisin paikka.
Neitsytkuningatar näytti kuitenkin voimansa ratsastaen elokuussa 1588 Tilburyn satamakaupunkiin valkoisen hevosen selässä, hopeinen rintavarustus välkehtien. Sotilaidensa taistelutahtoa nostattaakseen hän piti kaikkien aikojen kuuluisimman puheensa:
”Tiedän, että minulla on heikon ja hauraan naisen keho, mutta minulla on kuninkaan, vieläpä Englannin kuninkaan sydän ja rohkeus.”
Ilmeisesti puhe tehosi, sillä Englanti onnistui lyömään ylivoimaisen Espanjan armadan. Voittoon vaikuttivat tosin myös sääolosuhteet, ja puhuttiin ”Jumalan tuulesta”, joka oli ollut englantilaisten puolella.
Voitto sinetöi Elisabet I:n kuolemattoman kulttimaineen ikonisena neitsytkuningattarena, joka oli naarastiikerin lailla taistellut maansa puolesta. Hän jäi viimeiseksi Tudor-sukuiseksi hallitsijaksi, koska ei onnistunut synnyttämään dynastialle jatkajaa, mutta hänen valtakaudellaan Britannia alkoi kehittyä moderniksi suurvallaksi ja siirtomaaimperiumiksi.
Elisabet I rakasti suosikkiaan loppuun saakka
Kuuluisat taiteilijat imartelivat kuningatartaan ikuistamalla hänet muotokuviin ylimaallisen kauniina, Neitsyt Marian kaltaisena pyhimysmäisenä hahmona, vaikka kypsään ikään ehtinyt Elisabet oli todellisuudessa harmaahapsinen ja lommoposkinen.
Noin kuukausi voittohuuman jälkeen kansansa palvoma neitsytkuningatar vaipui kuitenkin lohduttoman surun valtaan, kun hän sai kuulla suuren rakkautensa Robert Dudleyn menehtyneen.
Elisabet eli vielä lähes viisitoista vuotta suosikkinsa jälkeen ja kuoli vasta maaliskuun 24. päivänä vuonna 1603, mutta ei päässyt koskaan yli menetyksestään. Joka kerta kun joku mainitsi Dudleyn nimen, hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.