Veriset viisi minuuttia aloittivat talvisodan marraskuussa 1939 – Helsingin pommitukset surmasivat 91 ihmistä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Helsingin pommitukset 30.11.1939 tuhosivat kauppahallin puoleisen nurkan Abrahamin- ja Lönnrotinkadun asuintalosta. Talo korjattiin myöhemmin ja on paikallaan myös nykyisin. Kuvassa näkyy savuavan talon lisäksi myös nykyisen Metropolia-ammattikoulun kulmaus.
Helsingin pommitukset 30.11.1939 tuhosivat kauppahallin puoleisen nurkan Abrahamin- ja Lönnrotinkadun asuintalosta. Talo korjattiin myöhemmin ja on paikallaan myös nykyisin. Kuvassa näkyy savuavan talon lisäksi myös nykyisen Metropolia-ammattikoulun kulmaus. © SA-kuva
Helsingin pommitukset olivat rajuja marraskuun 30. päivänä 1939. Samana aamuna venäläiset joukot ylittivät Suomen rajan ilman sodanjulistusta. Oli alkanut 105 päivää kestävä talvisota. Mutta oliko Helsingin pommitus huonojen sattumien summa?

Suomen sotalaivaston ylpeydet, panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen, olivat marraskuussa 1939 ankkurissa Högsåran saaren itärannikolla. Saari kuului Hiittisten saaristoon, joka on nykyisin osa Kemiönsaaren kuntaa.

Ei ollut sattuaa, että panssarilaivat olivat taisteluvalmiina vain kolmen peninkulman päässä Hangosta ja Hankoniemestä.

Suomalaiset valtuuskunnat olivat neuvotelleet pitkin syksyä Moskovassa aluevaihdoista. Erityisen halukas Neuvostoliitto oli saamaan hallintaansa Hankoniemen. Se halusi luoda miinoitus- ja tykistöaseman Suomenlahden suulle turvatakseen Leningradin puolustuksen.

Neuvostoliiton valtias Josif Stalin ehdotti jopa, että Hankoniemi voitaisiin kaivaa kanavalla itse mantereesta, jos Suomi ei halunnut vieraita sotilaita alueelleen.

Puna-armeijan maihinnousu Hankoniemelle ei ollut todennäköinen, mutta kuitenkin mahdollinen vaihtoehto. Niinpä molemmat panssarilaivat oli siirretty valmiusasemiin Hankoniemen tuntumaan.

Helsingin pommitukset alkoivat yhdeksän koneen voimin

Hieman kello 13 jälkeen marraskuun 30. päivänä nousi yhdeksän punatähtistä DB-pommikonetta ilmaan Klopitsan kentältä Inkerinmaalta. Koneet kuuluivat Punalippuisen Itämeren laivaston ilmavoimiin.

Lentuetta johtava majuri Nikolai Tokarev oli saanut käskyn tuhota Väinämöisen ja Ilmarisen, joiden sijainti tiedettiin – niitä oli jo aamupäivällä yritetty pommittaa mutta tuloksetta.

Kun Tokarevin koneet lensivät Högsåran yli, laivoja ei näkynyt enää missään. Ne olivat siirtyneet muualle. Helsingin länsisatama ja Hietaniemen telakka oli määrätty varamaaliksi. Sinne kestäisi lentää vain vajaa puoli tuntia.

Helsingin eteläisen merialueen yllä makasi yhtenäinen pilvikerros, mutta DB-koneiden lähestyessä siihen repesi aukko. Johtokoneen keulassa istuva suunnistaja-pommittaja ei hetkeen tajunnut, missä ylipäätään lennettiin.

Tuota pikaa pommeja alkoi kuitenkin ujeltaa ilmassa, mutta ne lensivät varsinaisen kohteen yli. Ensimmäiseksi ne iskivät Abrahamin- ja Lönnrotinkadun korkeaan kulmataloon. Ulos kannettiin kymmeniä kuolleita ja haavoittuneita. Jostakin asunnosta olivat lastenvaunut pudonneet kadulle pyörilleen.

Helsingin pommitukset kestivät vain viisi minuuttia

Hietalahdesta koneet lensivät suoraan kohti linja-autoasemaa ja kaartoivat sieltä merelle Kruununhaan sivuitse. Palo- ja räjähdyspomminsa ne olivat pudottaneet pääosin Kampin asuinkortteleihin.

Unkarilainen lehtimies Istvan Racz kirjoitti: ”Kolme… kuusi… yhdeksän konetta kiiti majesteettisesti taivaanlakea pitkin. Sireenit ulvoivat kuin koko kaupunki, kuoliaiksi satutetut talot, raunioiden alle hautautuneet ihmiset olisivat ryhtyneet ulvomaan yhdessä.”

Koneet ehtivät olla Helsingin yllä vain viitisen minuuttia. Surmansa sai silti 91 ihmistä.

Aineelliset vauriot olivat mittavat.

Majuri Tokarev tiesi, ettei tukikohtaan voi palata edes vähäisessä pommilastissa. Se merkitsisi joutumista sotaoikeuteen. Osukoot pommit vaikka asuinkortteleihin. Pääasia että ne saatiin koneista pois.

Helsinkiä pommitettiin uudelleen heti joulukuun 1. päivänä, jolloin muutamat SB-koneet tulittivat lisäksi konekivääreillä avoimille paikoille kokoontuneita ihmisiä. Paavalin kirkon luona sai surmansa kuusi helsinkiläistä. Ilmatorjunta osui yhteen koneeseen, joka syöksyi Munkkiniemeen, räjähti ja syttyi tuleen. Ehjänä säilyi vain koneen korkeusperäsin.

Helsingin pommitukset jatkuivat heti joulukuun 1. päivänä, jolloin muutamat SB-koneet tulittivat lisäksi konekivääreillä avoimille paikoille kokoontuneita ihmisiä. Paavalin kirkon luona sai surmansa kuusi helsinkiläistä. Ilmatorjunta osui yhteen koneeseen, joka syöksyi Munkkiniemeen, räjähti ja syttyi tuleen. Ehjänä säilyi vain koneen korkeusperäsin. SA-kuva

Aikaisemmin oli Euroopan kaupunkien siviiliväestöä terrorisoitu ilmasta käsin vain Espanjan sisällissodassa. Guernican kaupungin rakennuksista tuhoutui suurin osa huhtikuun 1937 pommituksessa. Yli 1 500 ihmistä eli kolmasosa kaupungin asukkaista sai surmansa.

Saksalaiset koneet pommittivat myös pääkaupunki Madridia. Pommit olivat Natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin lahja Espanjan kansallismielisten johtajalle, kenraali Francisco Francolle.

Espanjassa siviilikohteiden pommittajia nimitettiin murhalentäjiksi.

”Miten leivät voivat tuhota taloja ja surmata ihmisiä”

Heti talvisodan alkupäivinä alkoi Leningradissa ilmestyä sanomalehti Kansan valta, jota jaettiin lentolehtisenä myös Suomen puolelle rintamaa. Se oli niin sanotun Terijoen eli Kuusisen hallituksen äänenkannattaja, joka otti kantaa myös ilmapommituksiin.

Joulukuun 7. päivän numero muistutti lukijoitaan siitä, ettei puna-armeija käy sotaa Suomen rauhallisia asukkaita vastaan: ”Ei ainoatakaan pommia asuntotaloihin, ei ainoatakaan pommia väestön keskuuteen. Neuvostolentäjät ovat oman aikamme todellisia humanisteja. He eivät tule koskaan käymään taisteluun aseettomia vastaan.”

Joulukuun 15. päivän numerossaan Kansan valta osoitti viestinsä Suomen työtätekevälle kansalle: ”Jos kylienne ja kaupunkienne yllä näette liitelevän punatähtisen lentokoneen niin tietäkää, että sitä ohjaa Neuvostolentäjä, teidän työtätekevä veljenne ja ystävänne. Punatähtisen koneensa siivillä tuo punainen kotka Suomen uuvutetulle työtätekevälle kansalle rauhaa ja itsenäisyyttä.”

Talvisodan ilmahyökkäykset eivät kohdistuneet vain eteläisen Suomen asutuskeskuksiin. Osansa saivat myös Vaasa, Kuopio, Kajaani, Oulu ja Rovaniemi. Silloisista kaupungeista säästyivät pommituksilta vain Tornio, Kemi ja Raahe. Arvioiden mukaan koko maassa sai surmansa lähes tuhat suomalaista. Kivitaloja tuhoutui 157 ja puutaloja yli 1 700.

Yhden Terijoen hallituksen lentolehtisen sai käsiinsä tanskalainen sotakirjeenvaihtaja Peter Gudme. Ulkoministeri Vjatsheslav Molotovin mukaan neuvostolentäjät pudottavat koneistaan leipää nälkäänäkeville työläisille. Gudme raportoi Nationaltidende-lehdelleen, ettei tajua, miten leivät voivat tuhota taloja ja surmata ihmisiä.

Lähteet: Carl-Fredrik Geust: Red stars vol.5. Itämeren laivaston ilmavoimat talvisodassa; Tomy Karlsson: Krigzon Hangöudd; Antero Raevuori: Tuho taivaalta, talvisodan pommitukset 1939–1940.

X