Talvisota ja Hitler
Kun talvisota marraskuun 30. päivänä 1939 syttyi, amerikkalainen New York Times kirjoitti: ”Proletariaatin armeija on hyökännyt talonpoikaista, työteliästä kansaa vastaan, joka ei muuta halunnut kuin olla vapaa.”
Kuva: Seppo Saarentola/Kuvaryhmä/SKOY.
Lehden mukaan toivo Neuvostoliiton julistamasta rauhasta ja veljeydestä kuoli samaan aikaan, kun pommit putoilivat suomalaisten työläisten ja talonpoikien asuinsijoille.
Tieto on neljä vuotta sitten ilmestyneestä teoksesta, joka aikanaan jäi turhan vähälle huomiolle. Se on filosofian tohtori Antero Holmilan toimittama Talvisota muiden silmin (Atena Kustannus), jossa kymmenen asiantuntijaa käsittelee muun maailman lehdistön suhtautumista talvisotaamme.
Italian lehdistö oli vahvasti Suomen puolella Neuvostoliiton bolshevismia vastaan, mikä tietysti hiersi Italian liittolaisen Saksan johtajan Adolf Hitlerin mieltä. Olihan Saksa tehnyt Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyysopimuksen, ja maat olivat siis ainakin teoriassa ystäviä keskenään.
Helsingissä toimineet italialaiset sotakirjeenvaihtajat ihailivat suomalaisia sotilaita niin kuin myös pieniä suomalaisia liinaharjaisia hevosia, jotka vetivät ripeästi tykkejä, vaikka lunta olisi ollut niiden rintaan asti. Uhanalaisella Viipurilla oli kirjeenvaihtaja Indro Montanellin mukaan suomalaisten sydämessä samanlainen sija kun italialaisten sydämessä Napolilla ja Firenzellä.
Amerikkalainen New York Times toi Moskovan rauhan jälkeen maaliskuun 14. päivänä 1940 esiin jotakin, mitä harvemmat tulivat ajatelleeksi. Saksan johto saattaisi hyvinkin vetää tiettyjä johtopäätöksiä siitä, ettei puna-armeija ollut kolmessa kuukaudessa kyennyt kukistamaan itseään 50 kertaa pienempää vastustajaa.
Mahdollisesti Adolf Hitler teki juuri niin kuin New York Times spekuloi. Risto Peltovuori viittaa Holmilan kirjassa propagandaministerin Joseph Goebbelsin päiväkirjaan, jossa tämä kirjoittaa, että itse asiassa Hitler seurasi tyytyväisenä suomalaisten menestyksellistä vastarintaa. Se saattoi osaltaan vahvistaa hänen ajatuksiaan hyökätä Neuvostoliittoon, mikä toteutui runsas vuosi myöhemmin.
Moskovalaisella Pravda-lehdellä oli monissa asioissa oma totuutensa. Yhden niistä se julkaisi sivuillaan samana päivänä kuin New York Times oman visionsa. Lehden mukaan Viipurin vallattiin rynnäköllä maaliskuun 13. päivänä.
Missään vaiheessa eivät puna-armeijan joukot kuitenkaan valloittaneet Karjalan pääkaupunkia. Se oli suomalaisten hallussa edelleen, kun talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä. Aamun valjettua lähes päivälleen 73 vuotta sitten siniristiliput vedettiin puolitankoon kaikkialla Suomessa. Viipurin ja Karjalan menestys koettiin vääryydeksi. Koston siemen jäi itämään.
Päivää myöhemmin ylipäällikkö Mannerheim suuntasi päiväkäskynsä sanat taistelijoilleen: ”..kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hangessa tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole Teidän. Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.”