Norja ei saanut omaa Porscheaan koskaan – Muovikorisen Troll-urheiluauton piti nostaa syrjäinen maa maailman autoteollisuuden huipulle

Jaa kaverilleTilaa Seura
Troll-auto
Troll-autoa esiteltiin 1956 lehdistölle, vaikka se oli vielä silloin keskeneräinen. © Riksarkivet
Kalajauhoja, konkursseja ja natsiupseereita. Norjalaisen Troll-auton lyhyt historia on täynnä erikoisia vaiheita.

Ole Simonsen kertoo, että savu oli melkoinen, kun hän edellisen kerran ajoi Troll-urheiluautoaan.

”Kone sai liikaa öljyä, savua tuli auton sisäänkin. Vaihde ei mennyt kuin ykköselle ja kakkoselle. Kleppen kyläläiset kerääntyivät katsomaan, että mikä sieltä tulee”, Simonsen, 71, muistelee.

Ole Simonsen omistaa maailman ainoan ajokuntoisen Troll Sport Coupéen.

Muovikorisesta Trollista piti tulla Norjan ylpeys ja nostaa syrjäinen, pohjoinen maa maailman autoteollisuuden huipulle.

Ole Simonsen

Ole Simonsen omistaa maailman ainoan ajokuntoisen Troll-auton. Vegar Valde / BERGENS TIDENDE

Trollin tarina sai alkunsa 1950-luvun puolessa välissä pienessä etelänorjalaisessa Lunden kylässä reilut 100 kilometriä Oslosta lounaaseen. Nuori kunnanjohtaja oli huolestunut paikkakuntansa kasvavasta työttömyydestä, tulevaisuus näytti synkältä.

Maatalouden koneellistuminen vei työpaikkoja kiihtyvään tahtiin. Sodan jälkeen oli syntynyt paljon lapsia, jotka oli elätettävä.

Kunnanjohtaja osti mainostilaa maan suurimmista lehdistä. Mainoksissa houkuteltiin yrittäjiä Lundeen. Tulijoille luvattiin korotonta lainaa ja toimitiloja.

Agronomi Per Kohl-Larsen näki ilmoituksen ja otti yhteyttä Lundeen. Hän halusi perustaa kylään autotehtaan. Kunnan päättäjät innostuivat heti, Lundesta tulisi pohjolan Detroit!

Kohl-Larsenilla ei ollut minkäänlaista kokemusta autojen tekemisestä. Hän oli työskennellyt 17 vuotta Afrikassa kahvinviljelijänä ja palannut hiljattain kotimaahansa.

Kohl-Larsen ymmärsi, että ilman apua hän ei saa autotuotantoa pystyyn. Norjassa ei alan asiantuntemusta ollut.

Apuun tuli sotarikoksista tuomittu natsiupseeri.

Troll-auto

Historiallinen norjalaisauto tuskin läpäisisi nykyisiä ympäristönormeja. Vegar Valde / BERGENS TIDENDE

Tuomittu natsi suunnitteli

Saksalainen Hans Trippel oli itseoppinut autosuunnittelija. Hän oli erikoistunut maalla ja vedessä kulkevien amfibioautojen kehittämiseen. Trippel oli ollut natsipuolueen jäsen vuodesta 1930.

Hänen suunnittelemansa amfibioauto Trippel SG 6 kiinnosti myös sotilaita. Vuonna 1936 natsijohto kutsui Trippelin Berliiniin esittelemään automalliaan. Erityisesti Heinrich Himmler otti lupaavan autokehittelijän suojelukseensa.

Kun Saksa sodan sytyttyä valtasi Ranskan, Trippel komennettiin johtamaan valtavaa Bugatti-autotehdasta Alsacen Mulhousessa. Tehtaan nimeksi muutettiin Trippel-Werke GmbH. Siellä valmistettiin Trippel SG 6:sta sotilasversioita, joilla joukkoja voitiin näppärästi liikutella sekä maalla että vesillä.

Tehtaan työvoimana käytettiin myös keskitysleireiltä tuotuja vankeja. Sodan päätyttyä Trippel tuomittiin vankilaan viideksi vuodeksi rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Hänet pääsi vankilasta jo kolmen vuoden kuluttua hyvän käytöksen vuoksi.

1950-luvulla Trippel oli vapaa mies. Hän halusi saada massatuotantoon itse suunnittelemansa auton, mutta yritys kaatui konkurssiin. Kaukaa pohjoisesta tullut yhteistyötarjous oli hänelle taivaan lahja.

Kohl-Larsenilla oli kiire saada yhtiöönsä autoalan osaamista ja liikekumppanin kyseenalaiseen menneisyyteen ei ollut aikaa takertua. Entinen kahvinkasvattaja ja tuomittu natsiupseeri allekirjoittivat sopimuksen Trippel-Wagonin valmistamisesta lisenssillä Norjassa.

Per Kohl-Larsen

Per Kohl-Larsen perusti autotehtaan vailla mitään kokemusta autojen tekemisestä. Riksarkivet

Valoa tehtaan ikkunoista

Lunden kunta oli antanut Kohl-Larsenin käyttöön vanhan sementtitehtaan, jonka ikkunoista paistoi valoa yötä päivää. Pieni ja innokas työntekijäporukka rakensi siellä ensimmäistä norjalaista autoa.

Mukaan oli palkattu vahvistukseksi myös saksalainen insinööri Bruno Falck, joka oli sodan aikana ollut kehittämässä V2-rakettia.

Kylään matkusti laumoittain toimittajia, jotka janosivat uutisia Trollista. Lehdistön oli tyydyttävä norkoilemaan tehtaan pihalla. Ovella oli lappu, jossa kerrottiin, että työntekijöillä ei ole aikaa vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin.

Lokakuussa 1956 lehdistö päästettiin vihdoin tehtaalle. Troll oli pahasti keskeneräinen. Sillä ei pystynyt vielä ajamaan, mutta toimittajat ylistivät autoa jopa paremmaksi kuin Porsche. Troll-bilen oli norjalaisten kansallisylpeys. Troll-nimi tuli Norjan mytologiasta, se tarkoittaa suomeksi peikkoa.

Troll oli varsinainen tilkkutäkki. Jarrut olivat Volkswagenista, vanteet Opelista, ikkunat Ford Taunuksesta. Kori tehtiin lasikuidusta Lundessa. Muovinen kori oli paljon peltistä halvempi ja myös reilut sata kiloa kevyempi.

Kaksitahtisen moottorin toimitti saksalainen pieni autovalmistaja Gutbrod. Tosin siinä vaiheessa kun ensimmäiset moottorit saapuivat Lundeen, Gutbrod oli jo mennyt konkurssiin.

Myös Kohl-Larsenin ja Trippelin yhteistyö rakoili. Kohl-Larsen väitti, että Trippelin lupaamat autonosat eivät koskaan saapuneet Lundeen. Trippel puolestaan oli sitä mieltä, että hän ei saanut niistä milloinkaan tilausta Saksaan.

Troll-auto

Troll-autoa ehdittiin mainostaa, vaikka sen tuotanto loppui alkuunsa. Bjarne Lia

Lohi tappoi Troll-auton

Ensimmäinen Troll Sport Coupé saatiin kuitenkin valmiiksi. Tammikuussa 1957 Kohl-Larsen ajoi auton Lundesta Osloon ja parkkeerasi sen eduskuntalaitoksen Stortingetin eteen.

Siihen se sitten jäikin pitkäksi aikaa. Kovassa pakkasessa moottori ei käynnistynyt.

Huhujen mukaan kylmä oli myös kutistanut muovista autoa niin paljon, että ovet eivät auenneet.

Kohl-Larsen kiisti jyrkästi syytökset auton vioista. Myöhemmin hän selitti, että auton seisottaminen Stortingetin edessä oli harkittu mielenosoitus poliittisille päätöksentekijöille. Troll ei saanut valtion tukea.

Syynä valtiovallan nihkeyteen oli kalajauho ja kassilohi. Norja kävi kahdenvälistä vaihtokauppaa Neuvostoliiton kanssa, samaan tapaan kuin Suomi.

Norjasta vietiin valtavia määriä kalatuotteita Neuvostoliittoon ja vastikkeeksi Norjaan tuotiin Moskvitšeja ja Pobedoita.

Norjan hallitus pelkäsi, että maan oma autotuotanto vähentäisi norjalaisten halua hankkia venäläisiä autoja. Sitä kautta lohen vientikiintiöt romahtaisivat.

Vielä 1950-luvulla Norjassa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, talous oli sodan jäljiltä tiukasti säännösteltyä. Kohl-Larsenin sinnikäs lobbaus ei tuottanut tulosta, kauppaministeriö antoi lopulta Troll-tehtaalle luvan myydä Norjaan vain 15 autoa.

Kohl-Larsen tajusi, että massatuotanto oli ainoa keino saada tehtaasta kannattava. Koska hallitus suojasi kotimarkkinoita, Kohl-Larsen tähtäsi vientiin. Hän neuvotteli viennistä Saksaan, Tanskaan ja myös Suomesta oli tullut kyselyitä.

Troll-auto

Norjalaisauton muotoilussa voi nähdä unelmaa urheiluautosta. Riksarkivet

Rahoittajat pelästyivät

Suunnitelmissa oli tuottaa 2 000 autoa vuodessa. Kohl-Larsen ei onnistunut saamaan tehtaan laajennukseen tarvittavaa rahoitusta. Sijoittajat eivät uskaltaneet mukaan hankkeeseen, jolle maan hallitus ei antanut tukeaan.

Lopulta Lunden entiseltä sementtitehtaalta valmistui viisi Troll-autoa. Yhden omisti Kohl-Larsen, kolme muuta menivät Norjan opiskelijaliitolle, Punaiselle Ristille ja Kansanavulle. Ne laittoivat autot voitoiksi hyväntekeväisyysarpajaisissa.
Viides Troll annettiin palkaksi miehelle, joka maalasi autot. Hän käytti Trolliaan pitkään kiertäessään maalikauppiaana ympäri Norjaa.

Tämä yksilö päätyi Ole Simonsenille vuonna 1978. Eläkkeellä olevalle olutkauppiaalle autot ovat vain rakas harrastus.

”Olin pitkään himoinnut sitä, mutta auto ei ollut aikaisemmin kaupan. Halusin Trollin sen takia, että on hienoa omistaa Norjassa valmistettu auto. Menen sillä lähinnä museoautojen tapaamisiin. Se ei ole kovin mukava ajettava, mutta auton arvo on muussa kuin käytettävyydessä”, Simonsen naureskelee.

Simonsen säilyttää nykyään Trolliaan Rogelandin automuseossa.

”Haluan, että mahdollisimman moni saa nähdä tämän autoharvinaisuuden.”

Troll-auto

Troll-auton korien rakentajat kuolivat kaikki keuhkosyöpään työolojen takia. Riksarkivet

Trollin isä kuoli köyhänä

Troll-tehdas meni konkurssiin 1958. Kohl-Larsen teki myös henkilökohtaisen vararikon.

Hän joutui myymään Trollinsakin maksaakseen velkojaan. Auton osti Kohl-Larsenin tuttu nainen. Ajatuksena oli, että tuttava myisi auton takaisin Kohl-Larsenin päästyä jaloilleen.

Auton omistaja muutti kuitenkin Yhdysvaltoihin. Jostain syystä hän vei muoviautonsa mukanaan. Vuosikymmen myöhemmin Troll-parka löytyi varsin huonossa kunnossa omenapuun alta New Jerseystä. Se palautettiin kotimaahansa vuonna 1996.

Troll-tehtaan jäämistö myytiin huutokaupalla. Bussikuski Harald Aspheim kokosi ylijääneistä osista vielä kuudennen Trollin 1960-luvun alussa.

Lunden Troll-autot koituivat kohtaloksi myös osalle niitä tehneille. Kaikki kolme lasikuitukoreja valmistanutta työntekijää kuoli melko pian tehtaan lopettamisen jälkeen keuhkosyöpään. 1950-luvulla ei vielä ymmärretty, että heidän olisi pitänyt käyttää hengityssuojaimia.

Kohl-Larsen eli konkurssin jälkeen köyhänä ja katkerana loppuikänsä. Hän kuoli vuonna 2001. Norja ei koskaan saanut omaa Porscheaan tai edes Saabiaan tai Volvoaan.

X