”Vallankumous yliopistolla on alkanut!” Vanhan valtauksesta tuli saranakohta – Nuoret siirtyivät kohti jyrkempää vasemmistolaisuutta vuoden 1968 jälkeen

Marraskuun 25. päivänä 1968 helsinkiläiset opiskelijat valloittivat oman ylioppilastalonsa, pitivät puheita, siivosivat ja lähtivät. Vanhan valtaus kertoo oleellisen suomalaisesta radikalismista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vanhan haltuunsa ottaneet opiskelijat pitivät puheita ylioppilastalon juhlasalissa 25.11.1968. Valtaus on nostettu Suomessa 1960-luvun lopun nuorisoradikalismin suurimmaksi symboliksi. Tapahtumien sisältöön nähden se on yllättävää.

Marraskuun 25. päivänä 1968 helsinkiläiset opiskelijat valloittivat oman ylioppilastalonsa, pitivät puheita, siivosivat ja lähtivät. Vanhan valtaus kertoo oleellisen suomalaisesta radikalismista.
(Päivitetty: )
Teksti: Matti Rämö

”Vallankumous yliopistolla on alkanut!”

Helsingin Vanhan ylioppilastalon parvekkeelle 25. marraskuuta 1968 alkuillasta kiinnitetty banderolli lupaili sitä, mitä oli odotettu pitkään.

Nyt se alkaisi: vallankumous, jossa aikuistuneet suurten ikäluokkien edustajat näyttäisivät vanhemmilleen kaapin paikan.

Hetki koitti, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) ”elitismiä” vastustanut opiskelijajoukko marssi Vanhalle ylioppilastalolle HYY:n 100-vuotisjuhlien aattona.

Ainakin suomalaisen vallankumouksen hetki.

Sukupolvikapina nyt

Sukupolvikapina oli kuplinut 1960-luvun puolivälistä lähtien.

Sodan jälkeen syntyneiden lasten silmissä 1950-lukulainen kotia, uskontoa ja isämaata korostanut yhtenäiskulttuuri oli jäykkä ja aikansa elänyt. Vuonna 1960 joka kolmas suomalainen oli alle 15-vuotias. Kun suuret ikäluokat vuosikymmenen lopulla kasvoivat aikuisiksi, heidän äänensä kuului silkan joukkovoiman ansiosta.

Vallankumous oli muotisana, joka vetosi nuoreen vasemmistoon. Se vieroksui puolueiden jähmeää ja varovaista toimintakulttuuria.

Se korvattiin räväköillä mielenosoituksilla, perustamalla feminismiä puolustaneita tai rotusortoa ja imperialismia vastustaneita yhden asian liikkeitä ja painamalla pienlehtiä.

Nuorisokulttuuri erkaantui ensi kertaa omaksi selkeäksi kokonaisuudekseen farkkuineen, rock-musiikkeineen ja kapinallisine elokuvasankareineen.

Nuorten uhmakkuus ärsytti sodan ja pulan nähneitä sukupolvia. Rehtorien ja rovastien kaltaiset auktoriteetit laittoivat tilaisuuden tullen mielellään hippejä ruotuun.

”1960-luvun lopusta tuli selkeä kulttuurinen murroskohta, jossa pitkään kyteneet vastakkainasettelut kärjistyivät. Sekä nuorella että vanhemmilla ikäpolvilla oli selkeä vastus, johon teroittaa omaa kirvestään”, sosiologian emeritusprofessori Risto Alapuro sanoo.

aktivistiryhmä Ylioppilaat - Studenterna

Esimerkiksi aktivistiryhmä Ylioppilaat – Studenterna suunnitteli ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlien sabotaasia pitkin syksyä 1968. Juhlia pidettiin ”korruption” symbolina. © LEHTIKUVA

Vietnamin opit

1960-luvulle tultaessa suomalaisen mielenosoittamisen perusyksikkö oli työläisten sotilaallisen särmä vappumarssi. Suurten ikäluokkien varttuessa kaduilla alkoi kuitenkin tapahtua.

Mielenosoittamista lietsoi erityisesti vuonna 1965 kiihtynyt Vietnamin sota, jota vastaan marssittiin ympäri maailmaa.

Vuosina 1965–1968 sodanvastaisista kulkueista kasvoi Suomessa uudenlaisen mielenosoituskulttuurin näyteikkuna. Nuoret pasifistit kantoivat ruumisarkkuja, joihin oli kirjattu USA:n sotasyntejä tai polttivat USA:n lipun, jonka tähdet oli korvattu hakaristeillä.

”Hullu vuosi”

Vuonna 1968 ympäri maailmaa koettiin mielenosoituksien, mellakoiden ja julkisten rakennusten valtausten aalto. Nuorisoradikalismin kliimaksi äityi monin paikoin niin veriseksi, että puhuttiin jo hullusta vuodesta.

Toukokuussa opiskelijat ja poliisit ottivat väkivaltaisesti yhteen Pariisissa. Läpi kesän suomalaiset radikaalit yrittävät soveltaa ”Pariisin kevään” henkeä.

25. marraskuuta suomalaisnuoret löysivät rajan, jonka ylittää.

Helsingin Vanhan ylioppilastalon edustalle kerääntyi iltapäivällä niin sanotun opiskelijaopposition edustajia. He kohdistivat vaatimuksensa omalle hallintoelimelleen, ylioppilaskunnalle.

Opposition mielestä ylioppilaskunta oli liikepankkien talutusnuorassa kulkeva elitismin linnake. Ylioppilaskunnan Vanhalle kaavaillut 100-vuotisjuhlat nostettiin opiskelijapoliitikkojen ”korruption” ja yliopiston epätasa-arvon symboleiksi.

Vuosijuhlien boikottia suunniteltiin pitkin syksyä. Opiskelijaoppositio halusi Vanhalle esittämään protestinsa. Kun kertaalleen luvattu pääsy evättiin, opiskelijat pyrkivät väkisin sisälle vuosijuhlien aattona.

Suomalaisille radikaaleille se oli helpommin sanottu kuin tehty.

”Tapahtumista on monta versiota, mutta yhden mukaan valtausta ei meinattu saada tehtyä, koska ovi oli lukossa. Lopulta yksi ikkuna meni rikki ja eräs Ylioppilasteatterin näyttelijä tuli myös avaamaan ovea”, poliittisen historian professori Kimmo Rentola kertoo.

Puhemaraton

Risto Alapuro työskenteli marraskuussa 1968 sosiologian laitoksen assistenttina. Tieto Vanhan valtauksesta kiiri illansuussa ympäri Helsingin yliopiston kampusta.

”Suuressa salissa megafonilla pidetyissä puheissa otettiin kantaa Vietnamin sotaan ja muihin ajan suuriin kysymyksiin. Pienemmissä huoneissa oli työryhmiä. Välillä joku heitteli savupommeja”, Alapuro muistelee.

Hänestä tapahtuma tuntui poikkeukselliselta poliittiselta voimannäytöltä.

”Suomalaisittain siellä ei ollut mitään hirvittävän riehakasta.”

Helsingissä nähtiin 22. elokuuta 1968 poikkeuksellisen raju mielenosoitus.

Neuvostoliiton joukkojen miehitettyä Tšekkoslovakian Helsingissä nähtiin 22. elokuuta 1968 poikkeuksellisen raju mielenosoitus. Vasemmalla kyltin kanssa tuleva ulkoministeri Erkki Tuomioja. © LEHTIKUVA

Yleisradion uutiskuvissa nuoret valtaajat istuvat suuressa salissa hyvässä järjestyksessä kuuntelemassa puheita. Niitä riitti vuorokaudeksi.

Valtauksen lopuksi opiskelijat lähettivät 100-vuotisjuhlien puhujaksi lupautuneelle Urho Kekkoselle toverillisen kirjeen, jossa presidenttiä pyydettiin jättämään juhlat väliin.

Kekkonen saapui Konservatorioon siirrettyihin juhliin, mutta ilmaisi puheessaan tukensa valtaajille.

He siivosivat jälkensä ja poistuivat Vanhalta poliisin häiritsemättä.

UKK:n syleilyssä

”Se, että lakia ei rikota, on ollut voimakkaasti suomalainen perinne”, Kimmo Rentola sanoo.

Se näkyi vahvasti myös 1960-luvun lopun kuohuvina vuosina.

Kun pariisilaiset opiskelijat kävivät poliisia vastaan satoja ihmisiä sairaalaan vienyttä taistelua, helsinkiläiset ylioppilaat kapinoivat omaa ylioppilaskuntaansa vastaan ja valtasivat oman talonsa.

Sekä Rentola että Alapuro jäljittävät suomalaisten poliittisen kulttuurin varovaisuuden syyt sisällissotaan.

”Se opetti suomalaisille, mitä voi tapahtua, kun väkivallan kansi avataan”, Rentola sanoo.

Tämän tiesi myös sisällissodan kokenut presidentti.

”Kekkonen piti huolen, ettei Vanhan valtaajia nujerrettu.”

Voiman sijaan presidentti suosi kuoliaaksi syleilemistä. Myötäilemällä nuorten radikaalien protestointia hän vei siltä tehoa.

”Esimerkiksi Ranskassa poliittinen johto valitsi toisenlaisen linjan.”

Bensiiniä pulloihin

Tänä syksynä 50 vuotta täyttävä Vanhan valtaus on usein nostettu 1960-luvun kuohujen symboliksi, vaikka samana vuonna oli monia rajumpia protesteja.

Helatorstaina 1968 Vietnamin sodan vastustajat valtasivat Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen kirjapainot sekä yhden raitiovaunun.

Läpi kesän 1968 Punaisina lauantaina tunnetut mielenosoitukset vetivät Helsingissä väkeä Esplanadin puistoon. Tapahtumiin kuului usein oikeistolaisten ja vasemmistolaisten nuorten yhteenottoja.

Ylivoimaisesti repivin mielenosoitus nähtiin Helsingissä 21. elokuuta 1968, kun Varsovan liiton sotilaat olivat marssineet Prahaan laittamaan pistettä Tšekkoslovakian ”ihmiskasvoiselle sosialismille”.

USA:n "imperialismia" edustanutta sotaa vastaan marssittiin Helsingin Rautatientorilla.

Vietnamin sodan vastaisista protesteista tuli Suomessa 1960-luvun lopulla uudenlaisen mielenosoituskulttuurin näyteikkuna. 21. lokakuuta 1967 USA:n ”imperialismia” edustanutta sotaa vastaan marssittiin Helsingin Rautatientorilla. © LEHTIKUVA

Neuvostoliiton suurlähetystölle kokoontui samana iltana arviolta 3 000 ihmistä.

Järkytys yhdisti oikeisto- ja vasemmistonuoria, jotka tervehtivät nyt toisiaan ystävällisesti.

Suojelupoliisin raportti kirjaa suomalaisittain poikkeuksellisia tapahtumia:

Loppuillasta mellakoitiin, pääosassa katunuoriso.

Kun poliisi käski hajaantua (- – -) vastoin suomalaisia tapoja (- – -) kehotusta ei noudatettu, vaan poliisi jopa kivitettiin.

(Joukossa oli) useita sellaisia henkilöitä, jotka olivat varustautuneet räjähtävillä esineillä, kivillä, tyhjillä pulloilla, kananmunilla jne.

Erikseen poliisi raportoi miehestä, joka jakoi kanisterista bensiiniä pulloihin.

Eliitin sukupolvikokemus

Prahan valtauksen jälkeisissä pelokkaissa tunnelmissa Tehtaankadun hulinasta ei haluttu tehdä numeroa. Vanhan valtaus oli monella tavalla turvallisempi aihe ja helpompi paketoida sukupolvi-ilmiöksi.

”Valtauksen tekivät kansalliseksi etujoukoksi mielletyt ylioppilaat, se tapahtui keskeisellä ja symbolisella paikalla ja televisio raportoi siitä kattavasti”, Rentola sanoo.

Vanhan jälkeen 1960-luvun vasemmistolainen radikalismi muuttui hiljalleen eurooppalaisittain poikkeuksellisen neuvostomyönteiseksi. Samalla järjestö- ja puoluepuurtaminen korvasi mielenosoitukset.

”Vanhan valtauksesta tuli saranakohta. Sen jälkeen nuoret siirtyivät kohti yhä jyrkempää vasemmistolaisuutta.”

Prahan valtauksen muisteleminen ei istunut varsinkaan kommunistisessa liikkeessä 1970-luvulla näkyvän roolin ottaneiden taistolaisten tarinaan.

Myöhemmin moni Vanhan valtaajista nousi yhteiskunnallisesti näkyvään asemaan. He ovat saaneet muistoilleen paljon huomiota.

Sukupolvitietoisuutta tutkinut Semi Purhonen on havainnut, että 1960-luvun poliittiset kuohut ovat olleet merkittävä kokemus vain murto-osalle suurten ikäluokkien edustajista.

”Kun Vanhan tarinaa on kerrottu julkisuudessa uudestaan ja uudestaan, se on levinnyt ympäri maan. Suurimmalle osalle suurten ikäluokkien edustajista se on kuitenkin etäistä mediakohinaa”, Purhonen sanoo.

X