Walt Disney eli oman unelmatehtaansa varjossa – Ystävän paljastus: ”Mies, joka toi paljon iloa muille ihmisille, ei tuntenut itse todellista onnea”

Walt Disney halusi tulla ikuistetuksi periamerikkalaisten perhearvojen ruumiillistumana. Sellaisena ”Walt-sedän” miljoonat ihailijat hänet näkivät – moraalisesti puhtoisena konservatiivina, joka oli kuin taikasauvaa heilauttamalla tehnyt maailmasta paremman paikan.

Valokuvissa Walt Disney esiintyi aina leveä hymy huulillaan vaimonsa ja lastensa ympäröimänä.

Disneyn kuoleman jälkeen julkisuuteen alkoi kuitenkin myös tihkua juoruja, joiden mukaan Disneyn kiillotettu julkisivu olisi pelkkä kulissi. Jotkut uskoivat, että ristiriita julkisen imagon ja salatun, todellisen ihmisen välillä teki Disneystä oikeasti onnettoman miehen. Kuten Disneyn ystävä, näyttelijä Fess Parker asian tiivisti:

”On surullista, että mies, joka toi niin paljon iloa muille ihmisille, ei tuntenut itse milloinkaan todellista onnea.”

Poika pakeni pelottavaa isää fantasiamaailmaan

Walt Disney halusi luoda ankeaa todellisuutta onnellisemman satumaailman, jossa lapset ja aikuiset, joilla oli lapsen sydän, voisivat seikkailla ja pitää hauskaa yhdessä. Eräs syy tähän fantasiaan oli epäilemättä se, että hänellä oli ollut itsellään lapsena vain vähän aihetta iloon ja nauruun.

Lapsuuden valopilkku oli äiti Flora Disney, joka palvoi neljättä lastaan silmäteränään. Joulukuun 5. päivänä 1901 Chicagossa syntynyt kaunis poikavauva sai kasteessa nimen Walter Elias Disney, mutta kaikki kutsuivat häntä lempinimellä Walt.

Waltin varhaisvuosia synkisti se, että hänen isänsä, maanviljelijä Elias Disney, oli väkivaltainen julmuri, joka antoi selkäsaunan pienimmästäkin syystä. Vanhemmat veljet saivatkin lopulta tarpeekseen ja karkasivat kotoa. Walt sen sijaan pakeni elokuvien ja varietee-esitysten fantasiamaailmaan. Myös innostus piirtämiseen heräsi, kun herkkä ja taiteellinen poika sai tädiltään piirustusvälineet.

Kotoaan Walt lähti suoraan sotaan. Hän vietti vuoden Ranskassa auto- ja ambulanssikuskina ensimmäisessä maailmansodassa. Kun palvelusaika oli ohi 17-vuotias Walt päätti ryhtyä tekemään pilapiirroksia. Varsinkin liikkuvien animaatiohahmojen luominen kiehtoi häntä, ja unelmana oli elokuvaohjaajan ura Hollywoodissa.

Lue myös: Walt Disney oli raivoava tyranni, joka sai alaisensa pelkäämään – ja yrittämään parastaan

Työnarkomaani ja synnynnäinen tarinankertoja

Koska yksikään suurista elokuvayhtiöistä ei ollut kiinnostunut tuntemattoman piirtäjän palveluksista, Walt perusti oman yhtiön. Lokakuun 16. päivänä 1923 aloitti Los Angelesissa toimintansa Waltin ja ­tämän isoveljen Royn animaatiostudio. Alkupääoman veljekset saivat varakkaalta sedältään Robert Disneyltä. Ensimmäinen askel maailmankuulua Disney-tarinaa oli otettu.

Yrityksen alkutaivalta varjosti alituinen rahapula. Uransa alussa Walt joutui kituuttamaan usein niin tuskallisessa köyhyydessä, että rahat eivät riittäneet aina edes ruokaan. Velkalkavuoren paisumisesta huolimatta Walt palkkasi yritykseen joukon nuoria, lahjakkaita piirtäjiä.

Vuonna 1928 yhtiö tuotti yhä niin vähän voittoa, että veljesten oli kiinnitettävä koko omaisuutensa saadakseen työntekijöidensä palkat maksettua.

Walt Disneyn kaltaiselle taiteilijasielulle raha oli kuitenkin vain välttämätön paha. Hän oli työnarkomaani ja synnynnäinen tarinankertoja, jonka kekseliäistä aivoista putkahteli mielikuvituksellisia piirroshahmoja kuin kaneja taikurin hatusta.

Yrityksensä luovana nerona Walt oli aina paikalla innoittamassa ja puhaltamassa työntekijöihinsä yhteishenkeä. Joku piirtäjistä on kuvaillut, että tunnelma Disneyn studiossa oli kuin joulupukin työpajassa.

Toisaalta Walt oli perinyt Elias-isänsä orjapiiskurimaisen luonteen, ja hän vaati niin itseltään kuin alaisiltaan pikkutarkkaa täydellisyyttä. Persoonana hän oli ristiriitainen – ystävällinen ja sosiaalinen, mutta samalla etäinen ja vaativa yksinvaltias.

”Sitä teki mitä tahansa saadakseen hymyn, vaikka seuraavana päivänä saattoi saada potkut”, yhtiön palveluksessa ollut muisteli myöhemmin.

Kaikki alkoi Mikistä

Kesällä 1925 Walt asteli vihille studionsa piirtäjän ja värittäjän Lillian Boundsin kanssa. Monen keskenmenon jälkeen ­Lillian synnytti vuonna 1933 tyttären Dianen, ja kolme vuotta myöhemmin perheeseen adoptoitiin tyttövauva Sharon.

Perheelle jäi kuitenkin vain vähän aikaa, sillä Walt Disney oli matkalla kohti läpimurtoaan. Hän oli ajan hermolla, kun äänielokuvat alkoivat 1920-luvun lopulla syrjäyttää mykkäfilmit, ja Disney-yhtiön piirrosfilmistä Höyrylaiva Ville (1928) tuli ensimmäinen piirretty äänielokuva.

Katsojat nauroivat animaatiolle niin hulvattomasti, että elokuvateatterien penkit tärisivät. Sankarina elokuvassa seikkaili Mikki Hiiri. Sympaattinen jyrsijä nousi Yhdysvalloissa hetkessä todelliseksi tähdeksi, ja vuodesta 1930 lähtien Mikin kommelluksia saatiin seurata myös sarjakuvassa.

Pahansisuinen räpyläjalka – Aku Ankka – ylitti pian suosiossa jopa Mikin, ja hahmot tekivät keksijästään maailmankuulun. Suosio lisäsi entisestään Disneyn suorituspaineita, jotka ajoivat työhullun miehen loppuun ja hän sai 1931 hermoromahduksen.

Hurjia huhuja riitti

Menestys ei kuitenkaan kadonnut, vaikka Walt Disney sitä ahdistukseen asti pelkäsikin. Ensimmäinen pitkä Disney-piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) saavutti suorastaan satumaisen menestyksen. Hollywoodin kerma juhli Disneytä nyt ihmeidentekijänä, joka oli taikasiveltimellään piirtänyt nimensä ikuisesti filmitaivaan kirkkaimpien tähtien joukkoon.

Lumikki ja muut Disneyn unelmatehtaan tuottamat satuelokuvat toivat miljoonille ihmisille kaivattua todellisuuspakoa ja sadun hohtoa laman ja sota-ajan ankeuteen. 1940-luvun lopulla, toisen maailmansodan jälkeen, kuultiin myös soraääniä, jotka panettelivat Disney-yhtiötä kaupalliseksi massaviihdetehtaaksi.

Soräänistä hurjimmat kuultiin vasta Walt Disneyn kuoleman jälkeen. Suurelle yleisölle annettu hyvin myönteinen kuva miehestä sai melkoisia naarmuja, kun yhdysvaltalainen kirjailija Marc Eliot julkaisi teoksen Walt Disney. Hollywood´s Dark Prince (1993). Kirjassa romutettiin täysin Disneyn puhtaaksi kiillotettu imago.

Marc Eliotin mukaan Disney oli ollut todellisuudessa Hollywoodin ”musta prinssi”, jonka ystävällinen hymy kätki taakseen alkoholisoituneen, natseja ihailleen rasistin ja antisemiitin, joka vainosi kylmän sodan aikana kommunisteja ja oli mahdollisesti jopa toiminut FBI:n kätyrinä.

Pahansuopia juoruja

Jo Disneyn elinaikana juoruttiin, että miehen avioliitto oli pelkkä kulissi ja että todellisuudessa Mikki Hiiren isä oli tuntenut vetoa vain miehiin, sekä synkimpien väitteiden mukaan, jopa alaikäisiin poikiin.

”Walt-sedän” mielenkiinto varsinkin aikansa suosittuun lapsitähteen Robert ”Bobby” Driscolliin oli huhujen mukaan kaukana isällisestä, kun poika tähditti muutamia Disney-elokuvia vuosien 1946 ja 1953 välillä. Driscolin kerrotaan valittaneen myöhemmin katkerana, että Disneyn kiinnostus oli lopahtanut hänen tultua teini-ikään:

”Hän hylkäsi minut kuin roskan, kun en ollut enää söpö pieni tenava.”

Näistä pahansuovista, unelmatehtaan sisäisistä juoruista Walt Disneyn miljoonilla ihailijoilla ympäri maailman ei ollut aavistustakaan, ja ehkä hyvä niin, sillä kenties ne olivat pelkkää panettelua – uskottavia todisteita väitteiden tueksi ei ole löytynyt.

Salainen koti Disneylandissa

1950-luvun loppuun mennessä Disneystä oli tullut laatuviihteen ikoninen brändi, ja yhtiöstä lähti maailmalle piirrosfilmien lisäksi muun muassa äänilevyjä, kirjoja, lehtiä sekä erilaisia oheistuotteita.

Tiensä nälkätaiteilijasta monimiljonääriksi raivannut ja peräti 26 Oscarilla uransa aikana palkittu Walt Disney piti kuitenkin suurimpana saavutuksenaan suunnittelemaansa jättiläismäistä teemapuistoa, Disneylandia. Sen avajaisia vietettiin Kalifornian Anaheimissa heinäkuussa 1955.

Walt Disneyllä oli jopa salainen asunto Disneylandissa. Tämän asunnon ikkunassa palava lamppu oli merkki siitä, että maestro oli paikalla – ja piti tapanaan tarkkailla verhojen takaa huvipuistossa kävijöiden riemua ja taikamaailman hämmästystä.

Unelma jäi elämään

Walt Disney ei ehtinyt nähdä toisen teemapuistonsa avajaisia Floridassa l971. Vuosikymmeniä ketjussa tupakoinut viihdelegenda menehtyi keuhkosyöpään joulukuun 15. päivänä vuonna 1966. Hän oli täyttänyt 65 vuotta vain muutamia päiviä aiemmin.

Heti kuoleman jälkeen alettiin levittää villeintä Disneyn ympärillä vellonutta juorua: urbaanilegendan mukaan Disneyn ruumis oli syväjäädytetty ja se lepäsi jossain odottamassa, että joskus tulevaisuudessa lääketiede olisi niin edistynyttä, että kuollut voitaisiin herättää uudelleen eloon. Totuus kuitenkin oli, että Disneyn maalliset jäännökset tuhkattiin.

Walt Disney elää kuitenkin edelleen ideoi­densa kautta. Hänen sata vuotta sitten luomansa yritys lumoaa sukupolvia toisensa jälkeen – Sadut antavat lupauksen onnellisemmasta maailmasta, jossa unelmat voivat kantaa tähtiin ja jossa hyvä voittaa aina lopulta pahan. 

Lähteet: Bob Thomas: Walt Disney. Elämäkerta (2001). Suom. Henry Tanner. Englanninkielinen alkuteos ilmestyi 1976, Neal Gabler: Walt Disney. Amerikkalaisuuden ikoni (2008). Suom. Tero Valkonen. Englanninkielinen alkuteos ilmestyi 2006), Marc Eliot: Walt Disney. Hollywood´s Dark Prince (1993).