7 sisarusta ja puoli miljoonaa jälkeläistä – Oletko sinäkin polveutunut Sursillin suvusta, kuten Sibelius ja Danny?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sukupuu
Sursillin seitsemästä tyttärestä lähtee lukuisia sukuhaaroja, joista polveutuvat muun muassa nämä suomalaissuuruudet: Zacharias Topelius, Anni Swan, C. G. E. Mannerheim, Jean Sibelius, Aino Ackté, Eliel Saarinen ja Saima Harmaja. 
Seitsemän Sursill-perheen tytärtä muutti Ruotsista Suomeen 1500-luvulla. Heillä on nykyään puolisen miljoonaa jälkeläistä, joukossa monta tuttua nimeä.

Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven romaanista tuttu veljesparvi, mutta tunnetko tositarinan seitsemästä siskoksesta?

Ruotsalainen Östen Sursill ja hänen seitsemän tytärtään muuttivat 1500-luvulla Suomeen ja jättivät vahvan geneettisen perinnön Pohjanmaalle. Nykyisin näistä seitsemästä siskoksesta polveutuu kaksi kolmesta pohjalaisesta.

Se tarkoittaa jopa puolta miljoonaa ihmistä.

Kantaisä ruotsalainen valtiopäivämies, totta vai tarua?

Sursillit ovat myyttinen suku suomalaisessa sukututkimuksessa, sillä heistä alettiin kerätä tietoa jo 1600-luvulla.

Sursillien kantaisä, Erik Ångerman, asui 1500-luvun alussa Tegin kylässä Ruotsissa. Hänen on kerrottu olleen mahtitalonpoika, joka kävi silakkakauppaa itsensä kuninkaan kanssa. Hänen poikansa, Suomeen muuttanut Östen, on tarinoitten mukaan ollut vouti ja valtiopäivämies.

On mysteeri, miksi ruotsalainen valtiopäivämies muutti tyttärineen valtakunnan syrjäiseen kolkkaan Pohjanmaalle. Tarinoiden perusteella Sursillit kun olivat Ruotsissa valiojoukkoa.

Paitsi että eivät olleet. Tarina mahtitalonpojasta ei pidä paikkaansa.

Historiantutkija Tiina Miettinen on selvittänyt Ruotsin valtionarkistoon talletetuista 1500-luvun veroluetteloista ja muista asiakirjoista keitä Sursillit todellisuudessa olivat.

”Ajattelin, että tämä pitää perata ihan juurta myöten menemällä alkuperäislähteisiin. Niitä ei ole kukaan penkonut, vaikka juuri suvun varhaisiin vaiheisiin liittyy ristiriitaista tarinaa.”

Tausta valuuttaa

Sursillit tosiaan asuivat 1500-luvulla Ruotsin Länsipohjassa Tegin kylässä, joka nykyisin on osa Uumajan kaupunkia.

Sursillit, tai tarkemmin sanoen Ångermanit, olivat talonpoikia, mutta eivät asiakirjojen mukaan kuuluneet seudun vauraimpaan talonpoikaiseliittiin, jonka piiristä noustiin voudin kaltaiseksi korkeaksi virkamieheksi.

Tiina Miettinen löysi Länsipohjan voudintileistä syyn väärinkäsitykseen. Kyse on nimisekaannuksesta, jonka varhaiset sukututkijat olivat tehneet. Voutina oli ollut uumajalainen Östen Nilsinpoika, ei meidän Östen Erikinpoikamme.

Asiakirjoista ei löytynyt vahvistusta myöskään sille, että Östen Sursill olisi ollut valtiopäivämies.

Useat suvun jäsenet ovat toimineet lyhyitä pätkiä käräjillä maallikkotuomareina eli lautamiehinä. Östenkin.

Östen esiintyi oikeusasiakirjoissa myös ikävässä valossa. Hänet tuomittiin käräjillä kahdesti sakkoihin väkivaltaisuuden takia. Mustelman aiheuttamisesta tuli kuuden markan sakot, verinaarmusta viiden. Saattaa olla, että Suomeen siirtyneen suvun kantaisä oli kiivas luonteeltaan.

Aikansa keskiluokkaa syrjäisellä Pohjanmaalla

Veroluetteloista selviää, että Sursill-Ångermanin perhe sai elantonsa muun muassa karjasta. Östenillä oli parhaimmillaan yhdeksän lehmää. Lisäksi suku viljeli maata, metsästi turkiseläimiä ja poltti tervaa.

”He olivat tuon ajan keskiluokkaa. Eivät kuitenkaan missään nimessä seudun silmäätekeviä”, Tiina Miettinen sanoo.

Tämä tieto auttaa ymmärtämään sitä, miksi Sursillin tyttäret ylipäätään muuttivat Suomeen. Jos kyse olisi ollut mahtimiehen tyttäristä, heidät olisi ilman muuta naitettu seudun toisille silmäätekeville. He eivät olisi lähteneet hukkaamaan sukutaustaansa syrjäiselle Pohjanmaalle.

Sen sijaan keskiluokkaisten ruotsalaistyttärien oli mahdollista tehdä hyvät naimakaupat Pohjanmaalla.

Heidän taustansa ja verkostonsa olivat Suomen puolella kovaa valuuttaa.

Sukupuu

Sursill-julkkikset: Lauri ’Tahko’ Pihkala, Ilkka Lipsanen eli Danny, Juha Sipilä, Pentti Saarikoski, Carola Standertskjöld, Linus Torvalds, Keke Rosberg, Johanna Pakonen, Ismo Leikola, Paavo Arhinmäki ja Jukka Kuoppamäki. © JUSSI JÄÄSKELÄINEN, OM-ARKISTO, OTAVAN KUVA-ARKISTO

Mistä Sursillit saivat pahanhajuisen nimensä?

Tarinan mukaan Östenin isä Erik Ångerman myi kuningas Kustaa Vaasan armeijalle suuren erän silakkaa. Hän lähetti armeijalle hapansilakkaa (ruotsiksi sursill), koska sen säilöminen vaati vähemmän kallisarvoista suolaa.

Sotilaat ja kuningas suuttuivat, koska eivät tunteneet tätä haisevaa apetta. Erik Ångerman joutui käräjille pilaantuneen elintarvikkeen kauppaamisesta ja sai pilkkanimekseen Sursill. Ångerman ei pahastunut, vaan otti Sursillin viralliseksi sukunimekseen.

Tarina on kutkuttava. Se ei kuitenkaan ole totta.

Sursill-nimi ilmestyy asiakirjoihin 1600-luvulla Suomessa. Tiina Miettisellä on arvaus nimen syntyhistoriasta.

Kolmen Suomeen muuttaneen Sursill-naisen miespuoliset sukulaiset todella pyörittivät suurta silakkabisnestä papinvirkojensa ohella Pietarsaaressa 1580-luvulla. He toimittivat muun muassa 80 tynnyriä silakkaa kuninkaanlinnaan Tukholmaan.

”Niin laajamittainen ja tuottoisa silakkakauppa ei varmasti jäänyt aikalaisilta huomaamatta.”

Ehkä se poiki bisnestä pyörittäville myös liikanimen. Miettinen arvelee, että Sursill-nimi levisi sukututkijoiden keskuuteen 1660-luvulla sukua selvittäneen Turun piispa Johannes Terseruksen tekemien merkintöjen kautta.

”Missään tapauksessa Sursill-nimi ei ollut koskaan säännöllisessä käytössä, kuten sukututkimukset antavat olettaa.”

Ensimmäisenä 7 siskosta saapui Katarina

Ensimmäisenä Suomeen muutti Östenin sisar Katarina.

Hän pääsi töihin avainpiiaksi pietarsaarelaisen Fordell-suvun kartanoon. Avainpiika ei ollut mikä tahansa pesti vaan tarkoitti taloudenhoitajaa, joka piti huolta koko kartanon taloudesta.

”Katarinan kaltaiselle keskisuuren talon tyttärelle oli luontevaa lähteä kartuttamaan myötäjäiskassaansa piiaksi”, Miettinen sanoo.

Pestillä Katarina vain lisäsi sosiaalista pääomaansa, sillä Fordellit olivat rikas kauppias- ja voutisuku.

Ylipäätään Pohjanmaan rannikkoseutu ja Ruotsin puolella sijaitseva Länsipohja muodostivat oman kokonaisuutensa. Pohjalaiset olivat vain vähän tekemissä hämäläisten ja satakuntalaisten kanssa, koska niitä erottivat valtavat metsäalueet, joiden läpi kulki muutama tiepahanen.

Pesti sinetöi Katarinan kohtalon. Hän avioitui Pietarsaaren kirkkoherran kanssa.

Katarinalla oli mahdollisuus kutsua luokseen sukulaisiaan ja auttaa heitä elämän alkuun. Ensin tuli hänen sisarensa Magdalena ja myöhemmin ne kuuluisat siskokset, Östenin seitsemän tytärtä: Anna, Catharina, Margareta, Brita, Christina, Barbro ja Magdalena.

Myös Magdalena-siskosta niin kuin melkein kaikista Östenin seitsemästä tyttärestä tuli Suomessa pappien puolisoita.

Miten näiden seitsemän siskon geeniperimä on voinut kansoittaa lähes koko Pohjanmaan?

Ilmiötä selittää sukututkimuksesta tuttu käsite esipolvien kato.

Kenen tahansa 1500-luvulla eläneen pariskunnan jälkeläisistä muodostuu kellohameen lailla laajeneva sukuverkosto, jossa ihmisten lukumäärä kasvaa sukupolvi sukupolvelta.

Esipolvien katoa lisäsi aiempina vuosisatoina se, että ihmiset hakivat puolison lähiseudulta. Myös sosiaalinen liike oli niukkaa: puoliso otettiin samasta säädystä. Samoille esivanhemmille oltiin sukua useita reittejä pitkin.

Nykyisin elävät Sursillien sukulaiset ovat niin etäällä toisistaan kellohameen helmoissa, että eivät luultavasti tiedä sukulaisuudestaan.

Sen voi kuitenkin saada selville DNA-testillä, sillä sukulaisilla on yhtenevää perimäainesta. Testi päättelee kaksi DNA-näytettä sukulaisten antamiksi, jos näissä on riittävä määrä yhtenevyyttä. Mitä enemmän yhteneviä jaksoja geeneissä on, sitä lähemmästä sukulaisesta on kyse.

Kun mennään neljänsiä serkkuja kaukaisempiin sukulaisiin, DNA-testien tarkkuus loppuu. Sitä kaukaisemmista sukulaisista testit vain varmistavat sukulaisuuden. Tarkemmat tiedot pitää etsiä sukututkimuksen keinoin.

Jälkeläisissä yllätysnimiä

Pappissääty ja siteet Ruotsiin säästivät 1700-luvun alussa isonvihan aikaan Sursillien kaltaista papistoa, joka saattoi paeta Ruotsiin Pohjanmaalla riehuvaa venäläisten tuhoa. Katovuosinakin vauraat säilyttivät köyhiä helpommin henkensä ja ruokkivat lapsensa.

Mutta silti. Onko tällainen yhden suvun hegemonia ainutlaatuista?

Geneettisen sukututkimuksen asiantuntija Marja Pirttivaaran mielestä on.

”Suomessa on niin pitkään ollut hyvää ja tehokasta sukututkimusta, että jos olisi toinen vastaava suku, se olisi kyllä löytynyt.”

Tiina Miettinen puolestaan ei pidä Sursillejä poikkeustapauksena. Mikä tahansa 1500-luvulla eläneen pariskunnan geenejä löytyy nykypäivänä yhtä laajalta väestönosalta kuin Sursillienkin perimää. Erikoista Sursilleissä on se, että se on ylivoimaisesti tutkituin suku.

”Sukuja ajatellaan jonkinlaisina erillisinä tarkkarajaisina ryhminä, usein vielä mieslinjan kautta. Todellisuudessa esivanhempia on valtavasti.”

Oli asia niin tai näin, pääasia on, että Sursillit ovat täällä. Katarinan päätöksellä tulla Pietarsaareen piiaksi on ollut isot seuraukset suomalaiselle kulttuurille. Ilman sitä meillä ei olisi Topeliusta, Sibeliusta – eikä Paavo Väyrystä.

Jutun lähteinä käytetty myös Tiina Miettisen Genos -lehden 1/2017 artikkelia Sursilleistä ja Anneli Kotisaaren tilastotietoja Sursilleistä.

X