Ikä ei hidasta Elli Rombergia – Pirteyden salaisuus on ääretön uteliaisuus elämälle, ihmisille ja ilmiöille

Vaikka karjaalaisella Elli Rombergilla on ikää jo 92 vuotta, se ei menoa haittaa. Viikkoon mahtuu vaikka mitä: ruuanlaittoa, kirpparilla käyntiä, kortinpeluuta, keskustelukerhoa. Mutta viikon kohokohta on aina sama.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Ajoin kerran kovaa rollaattorilla lastenvaunujen ohi. Ihan nauratti minua, ja nuorta äitiäkin”, Elli Romberg kertoo.

Vaikka karjaalaisella Elli Rombergilla on ikää jo 92 vuotta, se ei menoa haittaa. Viikkoon mahtuu vaikka mitä: ruuanlaittoa, kirpparilla käyntiä, kortinpeluuta, keskustelukerhoa. Mutta viikon kohokohta on aina sama.
Teksti: Reija Ypyä

Tänään Elli Romberg, 92, on jo tuulettanut petivaatteet ja pessyt koneellisen pyykkiä.
Hän nousi seitsemän aikaan ja keitti aamupuuron. Nyt Elli vaivaa pullataikinaa leivinlaudalla ja vilkuilee samalla aamuteeveen uutisia.

”Katson monet uutiset päivässä, luen lehtiä ja seuraan maailman ja yhteiskunnan tapahtumia. Eduskunnan kyselyntunnin katson aina torstaisin,” Elli Romberg kertoo.

Tuoretta pullaa tehdään iltapäivän hauskaa aivovoimistelua varten. Mirjam Viitala, 78, alakerrasta ja entisen kodin naapuri Airi Savolainen, 80, käyvät pari kertaa viikossa Ellin luona pelaamassa Skip-Bo-korttipeliä.

”Siinä menee helposti kolme tuntia. Skip-Bo on todella hauskaa ajanvietettä. Samalla juttelemme, nauramme, kahvittelemme ja joskus otamme naukut konjakkiakin,” Elli kertoo.

Ystävykset Mirjam (vas.), Elli ja Airi pelaavat mielellään Skip-Bota.

Ystävykset Mirjam (vas.), Elli ja Airi pelaavat mielellään Skip-Bota. Susa Junnola

Päänuppi toimii hyvin

Mirkku saattaa pistäytyä Ellin luona muutenkin, vaikka uutta mekkoa näyttämässä. Elli muutti Raaseporin kaupungin senioritalon tilavaan vuokrayksiöön pari vuotta sitten hissittömästä kerrostalosta, ja on mukavaa, kun talossa on tuttuja.

”Tässä iässä monet ikätoverit ovat jo kuolleet. Viime vuonna oikein hyvä 82-vuotias ystäväni menehtyi haimasyöpään neljässä kuukaudessa. On kova paikka luopua rakkaasta ystävästä.”

Elli Romberg sai vakituisen lääkityksen vasta 80-vuotiaana ja on kiitollinen hyvästä terveydestään. Ja siitä, että päänuppi toimii hyvin. Nyt hänellä on verenpaine-, sydän- ja diabetes- sekä verenohennuslääkkeet.

”Joskus on huono päivä ja sydämen flimmeri tuntuu ikävältä. Silloin en lähde ulos, vaan pidän puhelin- ja telkkaripäivän kotona. Keittoakin on aina pariksi päiväksi.”

Elliltä leikattiin vatsasta syöpäkasvain pari vuotta sitten. Silloin hän oli niin huonossa kunnossa, että tilasi ruokaa kotiin. Muuten hän tykkää kokata itse ruokansa, ja pakastimessa on marjoja jälkiruokakiisseliä varten.

Ellin mukaan pullataikinan täytyy olla pehmeää, jotta pullista tulee hyviä. ”Niin vähän jauhoja, että sitä juuri ja juuri pystyy käsittelemään.”

Ellin mukaan pullataikinan täytyy olla pehmeää, jotta pullista tulee hyviä. ”Niin vähän jauhoja, että sitä juuri ja juuri pystyy käsittelemään.” Susa Junnola

Seikkailuun innostuva

Elli Romberg kävi aikoinaan karjakkokoulun ja lähti Mäntyharjulta jo nuorena nähdessään lehti-ilmoituksen: Åminneforsin kartanoon Pohjan kuntaan haettiin apulypsäjää.

”Olen aina ollut seikkailuun innostuva. Jos olisi sattunut sopiva laiva niin olisin voinut lähteä vaikka Amerikkaan! Mutta savolaistyttö juurtui sitten Karjaalle, kun täältä löytyi loppiaistansseissa vuonna 1958 pitkä, komea ja mukava Lars Romberg.”

Perheeseen syntyi kolme tyttöä. Elli ehti olla töissä Billnäsin huonekalutehtaalla, Sisun kuorma-autotehtaalla, Fiskarsin saksitehtaalla, Meltolan sairaalassa sairaala-apulaisena ja lopuksi VR:llä siivoamassa konttoreita ja junia.

”Jäin leskeksi 20 vuotta sitten, mutta löysin Eläkkeensaajien risteilyltä mukavan miesystävän. Ehdimme olla yhdessä seitsemän vuotta ja matkustaa moneen maahaan. Hän menehtyi sydänkohtaukseen kuusi vuotta sitten. Miesystävälle ei sittemmin ole ollut enää tilausta, sillä vanhat miehet hakevat vain hoitajaa itselleen”, Elli toteaa.

Rollaattorilla kaupoille

Kello on kymmenen ja on uloslähdön aika. Elli Romberg ulkoilee joka päivä, jos sää suinkin sallii.

Alhaalla rappukäytävässä on rivi rollaattoreita, ja sieltä Elli nappaa omansa.

”Otan rollaattorin aina varmuuden vuoksi mukaan, koska siitä saa tukea. Minua saattaa nimittäin huimata.”

Elli on tyytyväinen ajopelinsä ominaisuuksiin. Sillä pystyy laskemaan aika jyrkänkin alamäen – jarrutellen.

”Moni katsoo ihmetellen, kun mummo menee vauhdilla”, Elli nauraa.

Viime viikolla hän huollatti rollaattorin läheisessä pyöräliikkeessä. Renkaat putsattiin ja tarkistettiin.

”Asun tosi hyvällä ja keskeisellä paikalla. Terveyskeskus on vastapäätä, kampaamo vieressä ja Kauppiaankatu on täynnä kauppoja ja kahviloita. Kävelen ja katson kaikki näyteikkunat ja jatkan apteekkiin ja ruokakauppaan lähelle Karjaan rautatieasemaa.”

Elli käy S-marketissa ja Lidlissä sen mukaan, mitä tarjouksia niissä on.

”Tulen toista reittiä takaisin kotiin. Kesällä kävelen usein Mustionjoen kauniiseen rantaan.”

Elli-kyltti piti laittaa rollaattoriin, mutta se näyttikin kivalta jääkaapin ovessa ja päätyi sinne.

Elli-kyltti piti laittaa rollaattoriin, mutta se näyttikin kivalta jääkaapin ovessa ja päätyi sinne. Susa Junnola

Työväentalo rakas paikka

Terveyskeskuksessa on hyvä liikuntasali ja ohjattuja jumppia, mutta viime aikoina Elli ei ole enää jaksanut jumpata sydämen flimmerin takia.

Mutta hän käy mielellään Karjaan työväentalossa Rientolassa, joka on aina ollut hänelle rakas ja tärkeä paikka.

”Olen sosiaalidemokraatti henkeen ja vereen. Nyt meillä on mainio, nuori ja taitava sosiaalidemokraatti pääministerinä”, Elli sanoo tyytyväisenä.

Rientolassa on maanantaisin paljon ohjelmaa, jumppien lisäksi käsityökerho, lauluryhmä ja Karjaa-Pinjaisten Eläkkeensaajien tapaaminen. Elli piipahtaa Rientolassa tapaamassa tuttuja.

”Ja Eläkkeensaajien retkille lähden mielelläni, sillä pääsemme paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Viimeksi kävimme Kekkosen Tamminiemessä, Helsingissä Oodi-kirjastossa ja upeassa konsertissa Musiikkitalossa.”

Matka jatkuu vielä kirpputorille, jossa ompelija on pienennyttänyt Ellin takin edullisesti 20 eurolla.

Elli käy säännöllisesti Pirjo Sjölundin hoivissa laitattamassa tukkansa.

Elli käy säännöllisesti Pirjo Sjölundin hoivissa laitattamassa tukkansa. Susa Junnola

Keskustelua ajankohtaisista aiheista

Kävelyretki päättyy läheiseen palvelutaloon buffetlounaalle. Tarjolla on 7,70 eurolla läskisoosia, peurapihvejä ja makaronilaatikkoa. Vaikka Elli kokkaa yleensä itse, välillä on mukava istua valmiiseen pöytäänkin.

”Käyn tässä palvelutalossa keskustelupiirissä perjantaisin. Meitä on aina viisi tai kuusi naista keskustelemassa.”

Ryhmän vetäjä Kaarina Ylimys pohjustaa teeman, jonka mukaan sitten keskustellaan.

”Viimeksi puhuimme Helsingin Kalasataman korkeasta talosta. Seuraavaksi on ruoka-aiheinen teema, puhumme esimerkiksi syötävistä hyönteisistä. Aivot pysyvät näin virkeinä”, Elli toteaa.

Kauniiden ja rohkeiden tunnari alkaa soida kello 16.25. Elli istuu jo valmiina mukavassa nojatuolissaan.

”Sarjassa on niin jännittäviä ihmissuhdekiemuroita, että yhtään jaksoa en jätä väliin. Brooke ja Erik ovat suosikkejani.”

Ohjelman aikana hänelle on turha soittaa. Muuten Ellin tulee puhuttua puhelimessa päivittäin paljonkin.

Ystävät soittavat kuulumisia, tytärten kanssa puhutaan asiat ja päivän tapahtumat. Mäntyharjulla asuvan 90-vuotiaan Lempi-siskon kanssa käsitellään lähes päivittäin sukulaisten asiat.

Elli puhuu puhelimessa Mäntyharjulla asuvan Lempi-siskon kanssa lähes päivittäin. Elli ottaa usein päiväunetkin mukavassa nojatuolissaan.

Elli puhuu puhelimessa Mäntyharjulla asuvan Lempi-siskon kanssa lähes päivittäin. Elli ottaa usein päiväunetkin mukavassa nojatuolissaan. Susa Junnola

Naistenkäsittelyvinkkejä

On torstai-ilta. Ovikello soi ja Tammisaaressa asuva tytär Jaana Romberg-Hindström, 56, saapuu lataamaan äitinsä kolmen viikon lääkkeet dosetteihin.

Jaana mittaa äitinsä verenpaineen ja verensokerin. Samalla vaihdetaan kuulumiset.

”Äidillä on verenpaine-, sydän- ja diabetes- sekä verenohennuslääkkeet, yhteensä 4,5 pilleriä päivässä. Se on aika vähän hänen ikäiselleen. Lääkitys on nyt kohdallaan, ja hän on tosi hyvässä kunnossa. Äiti hakee itse lääkkeet apteekista.”

Jaana arvelee, että Ellin pirteyden salaisuus piilee arkiliikunnassa, ruisleivässä ja marjoissa. Kun hän aikoinaan muutti omakotitalosta rivitaloon, hän toivoi lahjaksi viinimarjapensasta!

Jaana-tytär mittaa silloin tällöin Ellin sokeriarvot ja verenpaineen. Jaana on äitinsä lääkevastaava ja Nina-sisko talousvastaava.

Jaana-tytär mittaa silloin tällöin Ellin sokeriarvot ja verenpaineen. Jaana on äitinsä lääkevastaava ja Nina-sisko talousvastaava. Susa Junnola

”Soittelemme äidin kanssa noin joka toinen päivä ja piipahtelen täällä välillä. Olen leikkimielisesti sanoen lääke- ja terveydenhoitopalveluvastaava ja pikkusiskoni Nina on talousvastaava, sillä hän maksaa äidin laskut.”

Ellin vanhin tytär, Marja, menehtyi syöpään 12 vuotta sitten.

”Onneksi Marjan kaikki kolme poikaa olivat tuolloin jo täysikäisiä. Markus, Janne ja Ronny käyvät minuakin moikkaamassa, kun käyvät isällään. Jaanalla on puolestaan kolme tytärtä. Heistä kaksi asuu Ruotsissa, yksi Helsingissä.”

Elli seuraa aktiivisesti lastenlasten elämää, opiskelua ja työtä. Hän toivoisi näkevänsä neljättä polveakin ennen kuin oma aika loppuu.

”Annan tarpeen tullen mummin neuvojakin. Kun tyttärenpoika oli Karjaalla kesätöissä, hän kävi usein luonani kahvilla, ja kertoi jotakin tyttöystävistäänkin. Annoin vähän naistenkäsittelyvinkkejä. Sanoin, että kohtelias pitää olla”, Elli nauraa.

Ennen tyttären lähtöä Elli näyttää tälle vielä ”pikkumustaa”, joka löytyi seurakunnan Lähetyskirpputori Kanavatorilta. Elli on käynyt siellä yli kymmenen vuotta vapaaehtoisena lajittelemassa vaatteita kerran tai kaksi viikossa.

”Tämä on ihan äidin lempijuttuja tiistaisin ja torstaisin, mutta ei hän aina sateella uskalla lähteä. Ja hyvä, ettei lähdekään. Sinne on kilometrin matka ja takaisin ylämäki. Olen kehottanut ajamaan huoletta taksilla, mutta se on äidin mielestä herrojen kyyti!”

Nyt nämä tytöt lähtevät kauppoihin. Tytär Nina Romberg toimii kuskina.

Nyt nämä tytöt lähtevät kauppoihin. Tytär Nina Romberg toimii kuskina. Susa Junnola

Positiivisuuden salaisuus

Perjantaina illansuussa Elli pakkailee jo pyyhkeitä ja pesuaineita saunakassiin. Helsingissä asuva nuorin tytär Nina Romberg, 54, on tulossa äitinsä kanssa saunomaan.
Se on viikon paras hetki: mukavaa kylpemistä seuraa odotettu, toiminnallinen viikonloppu Ninan kanssa.

”Nina käy pari kertaa kuussa ja viipyy sitten koko viikonlopun. Saunavuoro on perjantaisin seitsemältä. On niin mukavaa, että saunassa joku pesee selkäni. En jaksa sydämen eteisvärinän takia löylyssä varttia pidempään, mutta ai että sekin tuntuu hyvältä!”

Avain pyörähtää kotioven lukossa ja pian kuuluu Ninan iloinen tervehdys: ”Tere, tere äiti!”

Perjantain saunavuoro on viikon parhaimpia hetkiä.

Perjantain saunavuoro on viikon parhaimpia hetkiä. Susa Junnola

Ennen saunaa ehditään vielä jutella viimeisimmät kuulumiset. Lauantain ohjelmaakin ehditään vähän suunnitella. Kaksikko autoilee ja humputtelee vähän kauemmaskin kauppoihin. Äiti ja tytär tekevät myös retkiä kaupungin ulkopuolelle, vaikkapa Fiskarsiin. Usein piipahdetaan hautausmaalla.

Uteliaisuus pirteyden ja positiivisuuden salaisuus

”Tokmannikin on minulle vaihtelua, sillä en jaksa kävellä sinne asti. Tykkään hipelöidä vaaterekkejä ja kokeillakin vaatteita. Aina en osta mitään. On myös mukava katsella ihmisiä. Jaksan sitä tuntikausia, ennemmin Nina kyllästyy”, Elli Romberg kertoo.

Tytär myöntää nauraen, että äidin ääretön uteliaisuus elämälle, ihmisille ja ilmiöille on varmasti hänen pirteytensä ja positiivisuutensa salaisuus.

”Äiti on hirveän kiinnostunut kaikesta, ja on ajan tasalla niin politiikasta kuin lastenlasten koulutuksesta. Välillä mietin, että kun saisi itselle edes osan siitä innostuksesta. Usein hämmästyn, miten pian äidillä on juttuseuraa. Kerran asetin hänet Kauppatorilla pöytään odottamaan, että haen kahvit. Kun tulin takaisin, siellä jo istui viisi toriasiakasta juttelemassa hänen kanssaan”, Nina kertoo.

Elli myöntää jäävänsä helposti suustaan kiinni. Erityisen hauskaa äidillä ja tyttärellä on risteilyllä. Esimerkiksi kaksi viimeistä joulua on vietetty laivalla Tukholman-risteilyn merkeissä.

”Nytkin oli todella mukavaa ja leppoisaa. Nukuimme, kävimme kaupoissa, söimme ravintolassa, katselimme upeita esityksiä ja taas lepäsimme.”

”Ehkä otan tämän seuraavalle risteilylle mukaan,” Elli tuumii kirpparilta löytämästään pikkumustasta.

”Ehkä otan tämän seuraavalle risteilylle mukaan,” Elli tuumii kirpparilta löytämästään pikkumustasta. Susa Junnola

Elli nauttii jo pelkästään siitä, että saa olla laivalla yksi muiden joukossa, ihmisten ilmoilla.

”Risteily sopii mainiosti tällaiselle vanhalle ihmiselle, koska hytin lepopaikka on aina lähellä. Lentäen tai bussilla tehtävillä seuramatkoilla olisi jaksettava koko ajan olla porukan mukana”, Elli pohtii.

Nina ehdottaa äidilleen, että keväällä he voisivat mennä Tukholmaan kylään Jaanan tyttärelle Cassandralle, joka asuu siellä vakituisesti. Samalla voisi tavata myös tämän pikkusisko Wilhelminan, joka suorittaa opiskelujen harjoittelua Ruotsin Ulkopoliittisessa instituutissa.

”Kiinni veti! Voimme juhlia jälkikäteen maaliskuisia 93-vuotispäiviäni. Mukavaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, saamme ihan sukukokouksen sinne”, Elli innostuu.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/20.

Lue myös: Kirjailija Pirjo Tuominen jäi leskeksi 57 avioliittovuoden jälkeen: ”En halua kääriytyä suruun”

Lue myös:

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X