Etätyön pörheät sankarit – Näin kissakahvilan kissojen, lukukoira Sylvin ja koulukoira Martan elämä muuttui koronakeväänä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Herkules, Nestori, Kinuski, Puu ja Tyylilyyli suorastaan kilpailevat ravintolapäällikkö Tuuli Hyvösen huomiosta – ja nameista – kissakahvilassa.
Herkules, Nestori, Kinuski, Puu ja Tyylilyyli suorastaan kilpailevat ravintolapäällikkö Tuuli Hyvösen huomiosta – ja nameista – kissakahvilassa. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Korona mullisti myös lemmikkien päivärutiinit. Miten koulukoira Martta, lukukoira Sylvi ja kissakahvilan kissat ottivat tämän erikoisen ajan vastaan? Selvitimme, millaista on karvakuonojen muuttunut elämä eri puolella Suomea.

Ensimmäisenä näkyy karvainen jättikorva, sitten toinen. Nurkan takana kurkkii 1-vuotias Martta, joka innostuu kuullessaan lähestyvät askeleet. Vitivalkoinen ketunhäntä vispaa edestakaisin, tassut tamppaavat lattiaa.

Tällainen innokas aamutervehtijä odottaa Vantaan Koivukylän koululla Paja-luokan erityisen tuen oppilaita.

Tai odottaisi, jos koulut olisivat normaalisti auki.

On huhtikuu 2020.

Koulunkäyntiavustaja Laura Luotonen, 37, istuu tyhjyyttä ammottavassa luokkahuoneessa kahdestaan koulukoira Martan kanssa.

Koulukoiran tehtävänä on rauhoittaa ilmapiiriä jo pelkällä läsnäolollaan ja auttaa keskustelemaan vaikeistakin aiheista. Kun koulukoira nukkuu matolla tai tuo innoissaan oppilaalle vinkupossun, se on tehnyt ison työn.

”Monet oppilaat sanovat, että koulupäivissä parasta on Martta. Jos on huono päivä, Marttaa voi paijata, Martta ei moiti mistään”, Luotonen kertoo.

”Yksi oppilas kirjoitti jopa kouluaineessaan, että Martan takia motivaatio tulla kouluun on paljon suurempi.”

Mutta nyt paikalla ei ole ketään. Kun koulujen tilat suljettiin 18. maaliskuuta alkaen koronan takia, kaikki oppilaat siirtyivät etäopetukseen.

Mutta hätä keksi keinot.

On aika opiskella!

Koulukoira Martta on kannustanut oppilaita opiskelemaan myös etänä.

Koulukoira Martta on kannustanut oppilaita opiskelemaan myös etänä. ”Martta on todella avoin, sosiaalinen ja ihmisrakas koira. Kaikki oppilaat rakastavat sitä”, Laura Luotonen kertoo. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Jokaisena arkiaamuna kello 9 Whats­Appissa oppilaita odottaa videotervehdys Martalta. Videoilla valkoinenpaimenkoira kannustaa korvat heiluen oppilaita syömään aamupalaa tai toivottaa tsemppiä opintoihin. Taustalla soi pirteä musiikki.

”Martan videotervehdykset ja -puhelut ovat oppilaille tärkeitä, vaikka he eivät vastaisikaan viesteihin mitään. Se on rutiini.”

Videot Laura Luotonen kuvaa itse koulutiloissa.

”Se viestii oppilaille, että koulukoira on töissä koronasta huolimatta: koulukoiranne ei ole hävinnyt mihinkään, kohta taas pääsette rapsuttamaan sitä livenä.”

”Toivotamme kaikille tsemppiä, koska eivät nämä ajat ole helppoja kenellekään.” – Laura Luotonen

Oppilaat ovat kertoneet ikävöivänsä Marttaa ja tämän hupsua olemusta.

”Martta tuo minullekin nyt suurta iloa, kun se käy tönimässä jalkaa tai tuo leluja tai tulee kertomaan, että nyt on jäniksenkorvan aika”, Luotonen nauraa.

Hän jakaa Martan aamutervehdysvideoita myös muille somekanaville kaikkien iloksi.

”Näin toivotamme kaikille tsemppiä, koska eivät nämä ajat ole helppoja kenellekään.”

Martta-koira.

”Martan videotervehdykset ja -puhelut ovat oppilaille tärkeitä.” Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Lue lisää koulukoira Martasta: seura.fi/martta.

Eläinlääkäri muistuttaa: ”Lemmikit ovat yksilöitä”

Kun koronakevät ajoi ihmiset koteihinsa neljän seinän sisälle, oli siinä myös lemmikeillä ihmettelemistä: niidenkin piti sopeutua uuteen arkeen.

”Lemmikit ovat yksilöitä kuten ihmisetkin. Omistajien viettäessä enemmän aikaa kotona kodin rutiinit, äänet ja rauhallisuuden taso muuttuvat. Lemmikkimme sietävät nämä muutokset eri tavalla”, eläinlääkäri Oona Miuku, 30, Yliopistollisessa eläinsairaalasta muistuttaa. Hän on perehtynyt lemmikkien käyttäytymiseen ja hyvinvointiin.

Miuku kertoo, että lemmikit havainnoivat mielialojamme ja voivat jopa stressaantua aistiessaan tunnetilojamme. Lemmikkejä voi myös kuormittaa, jos niiden huomionhakuyrityksiä toistuvasti torjutaan tai lepohetkiä häiritään.

Onkin tärkeää muistaa antaa myös nelijalkaisille perheenjäsenille omaa tilaa ja rauhaa.

”Niin kissojen kuin koirienkin omistajien tulee olla herkkiä lukemaan lemmikkinsä eleistä, milloin silittelyt ja somehaasteet riittävät, ettei niiden tarvitsisi turvautua ilmiselvään häijyilyyn tullakseen ymmärretyksi”, Oona Miuku huomauttaa.

Rutiineille uskollisten lemmikkien kanssa kannattaa lisäksi olla johdonmukainen: muuttuneen arjen ja uuden päivärytminkin keskellä lemmikin on tärkeää tietää, milloin odottaa ruokaa, huomiota, ulkoilua ja rauhaa.

Lue myös: Koronavirus mullisti tyystin myös lemmikkien päivärutiinit – Näin jatkuva kotona oleminen vaikuttaa kissoihin ja koiriin

Kissakahvila Helkatti sulki ovensa: ”Kissoilla on kova rapsutusten kaipuu”

Vanhasta kuvaputki­telkkarista tehty nukkumapaikka on Kissakahvilan kissojen suosiossa.

Vanhasta kuvaputki­telkkarista tehty nukkumapaikka on kissakahvilan kissojen suosiossa. Ikkunalla ne nukkuvat ja kuikuilevat ohi käveleviä ihmisiä.

Ikkunan takana nukkuu kissa au­tuaasti kerällä. Valkoisen Herkules-katin pää nousee kysyvästi, ja sen silmät on sirrillä. On menossa päiväuniaika.

Ovessa komeilee lappu:

”Kissakahvila Helkatti osallistuu koronan leviämisen ehkäisyyn ja on toistaiseksi suljettu. Seuraa söpöjä kisujamme Facebookista ja Instagramista! Pysykää terveinä!”

Kahvilan asiakkaat ovat tehneet työtä käskettyä.

”Tuntuu, että nyt seuraajia on enemmän kuin ennen. Liikennettä on riittänyt, kun ihmiset käyvät katsomassa kissojen kuvia, kyselevät kuulumisia ja toivottavat voimia”, Helsingin, Tampereen ja Kuopion kissakahviloiden toimitusjohtaja Tiina Aaltonen, 35, kertoo.

Korona-aikanakin kissat ovat asustaneet normaalisti kissakahviloissa.

”Se on kissojen oma koti, kaikista tutuin ja turvallisin ympäristö. Niillä on oma laumansa, ne ovat kaveruksia keskenään.”

Kissat ovat Aaltosen mukaan olleet kuitenkin ihmeissään, kun asiakkaat – eli innokkaat rapsuttelijat ja namipalojen antajat – ovat poissa.

”Osa on ajatellut, että nyt kissoilla on varmaan mukavaa, kun ei ole ylimääräisiä ihmisiä. Tilanne ei kuitenkaan ole niin. Kissakahvilan kissat ovat tottuneet siihen, että ne saavat paljon huomiota.”

”Pikavisiitit kahvilassa ovat mahdottomia näinä aikoina, kun kissat ovat niin huomionkipeitä”, Tuuli Hyvönen tietää.

Namitassu on luonteeltaan oikea sylivauva. ”Pikavisiitit kahvilassa ovat mahdottomia näinä aikoina, kun kissat ovat niin huomionkipeitä.”

Kissan ylitsepursuava rakkaus

Työntekijät käyvät hoitamassa ja leikittämässä kissoja kahdesta kolmeen kertaan päivässä.

”Kun oven aukaisee, kissat ovat eteisessä odottamassa sankoin joukoin: no niin, no niin, nyt saadaan paijauksia, leikityksiä ja ruokaa!”

Kun kahvilaan ei pääse koronan vuoksi, ihmiset ovat käyneet myös kurkkimassa kissojen kuulumisia ikkunan takaa. Osa koiranulkoiluttajista ja lenkkeilijöistä on ottanut tavakseen käydä jopa päivittäin.

Ikkuna onkin yksi kissojen lempipaikoista: mikäpäs tässä lampaantaljalla köllötellessä!

”Heti ensimmäisenä ikkunassa saattaa olla kummastelemassa joko tiikeriraidallinen Nestori tai harmaa, hirmuihana Namitassu, jolla on isokokoiset tassut ja enemmän varpaita kuin muilla kissoilla. Se rakastaa ihmisiä”, Aaltonen kertoo.

Tiina tietää, miten ihanalta kissan ylitsepursuava rakkaus tuntuu.

”Negatiivisia tunteita tai huolia ei voi tuntea, kun kissaa katsoo tai silittää.”

Yrittäjillä huolia on riittänyt korona-aikana. Kissakahviloita on pidetty pystyssä muun muassa pienimuotoisesti take away -herkkujen myynnillä.

”Mutta eivät ihmiset herkkujen perässä meille tule. Tärkeintä on, että kissoja pääsee silittämään. Ja vaikka laskupino kasvaa, kissat ovat aina ihania, kaikista tärkeimpiä.”

Kissakahviloiden toimitusjohtaja Tiina Aaltonen omistaa itse 10 kissaa. Sylissä on Piu Pau-niminen kissa.

Kissakahviloiden toimitusjohtaja Tiina Aaltonen omistaa itse 10 kissaa. Sylissä on Piu Pau -niminen kisu. © Tiina Aaltosen kotialbumi

Lukukoira Sylvi ja emäntä etänä

Kun karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Sylvi tepsuttelee iltalenkillä lähikoulun nurkilla, monet pienistä vastaantulijoista tunnistavat koiran oitis.

”Voi että, Sylvi, mitä kuuluu?”

Toukokuussa kahdeksan vuotta täyttävällä mäyriksellä on tärkeä tehtävä: Kuopion kaupunginkirjastossa työskentelevä Sylvi on virallinen Kennelliiton lukukoira, joka kannustaa ja innostaa lapsia lukemaan.

”Kun lapsi lukee koiralle, koira ei korjaa, ei hoputa, ei räplää kännykkää, vaan se keskittyy kuuntelemiseen kokonaisvaltaisesti”, Sylvin omistaja, kirjaston järjestelmä- ja verkkopäällikkö Lissu Rossi, 53, kertoo.

Sylvi on toiminut lukukoirana kuusi vuotta. Innokkaita lukijoita olisi jonoksi asti.

”Lapset miettivät hirveän tarkkaan, mitähän kirjaa Sylvi haluaisi kuunnella, ja haittaako, jos Sylvi ei ole kuullut tarinan alkua, voiko kirjan aloittaa keskeltä.”

Paljon Sylvin merkityksestä kertoo myös se, että lukukoira äänestettiin vuoden kuopiolaiseksi 2019.

Korona-aika pisti kuitenkin Sylvinkin työarjen mullin mallin.

”Kirjastossa sovittiin, että lukukoira jää lomalle. Myös Kennelliitolta tuli ohjeistus, että lukukoiratoiminta on tauolla. Meidän piti perua lukuaikoja ja koulukeikkoja.”

Haasteena oli myös miettiä, miten lukukoira voisi kannustaa etänä lapsia lukemaan, kun kirjaston ovet ovat kiinni.

Lukukoira Sylvi on hyvin ihmis­ystävällinen, aktiivinen ja työorientoitunut koira.

Lukukoira Sylvi on hyvin ihmis­ystävällinen, aktiivinen ja työorientoitunut koira. Jos lukuhetkessä tulee tauko, lukukoira Sylvi ottaa kontaktia lapseen, että yritähän jatkaa. Kuva: Suvi Pitkänen

Sekä kirjaston että Sylvin omilla Facebook– ja Twitter-sivuilla on rohkaistu lapsia tarttumaan lukuhaasteisiin sekä käyttämään ääni- ja e-kirjoja.

”Sisaruksille voi esimerkiksi lukea päikkärisadun. Kaukana oleville ystäville voi lukea videopuhelun välityksellä, eivätkä pehmoleluystävät koskaan väsy kuuntelemaan”, Lissu Rossi vinkkaa.

”Sylvikin muistutteli Facebookissa, että nyt on aikaa tutustua uusiin kirjoihin!”

”Kun luen kotona kirjoja, Sylvi tulee mielellään sohvalle viereen makoilemaan. Kirja on Sylville merkityksellinen juttu.” – Lissu Rossi

Sylvi tekee etätöitä kahden muun koirakaverin kanssa. Pelkkää työtä ei koirulien elo kuitenkaan ole. Ne pitävät kyllä huolen, etteivät työpäivät veny liian pitkiksi. Hau vain, ja on aika lähteä ulos tuulettumaan!

Rossin mukaan Sylvi odottaa kutenkin innolla, että se pääsisi takaisin töihin.

”Kun luen kotona kirjoja, Sylvi tulee mielellään sohvalle viereen makoilemaan. Kirja on Sylville merkityksellinen juttu.”

Lemmikit hyötyvät lisähuomiosta

Vaikka korona on mullistanut lemmikkienkin arjen, on muutoksessa hyvääkin. Monet lemmikit nauttivat yhteisestä ajasta isäntiensä kanssa.

”Kaikki omistajiensa seurasta nauttivat lemmikit varmasti hyötyvät saamastaan lisähuomiosta”, eläinlääkäri Oona Miuku sanoo.

Myös ihmiset hyötyvät. Koiraa täytyy ulkoiluttaa, joten koiranomistajat saavat liikuntaa ja raitista ilmaa.

”Kissan silittämisen on todettu laskevan sykettä ja verenpainetta sekä nopeuttavan palautumista stressitilanteista. Olettaisin koiran silittämisellä olevan vastaavia vaikutuksia.”

Lemmikit myös vähentävät yksinäisyyden tunnetta ja tuovat lohtua.

”Ne saavat meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja tarpeellisiksi – olemmehan vastuussa niiden hyvinvoinnista”, Miuku huomauttaa.

Aamukahvilla kissan kanssa

Turussa psykologi Tiina Kemppainen, 25, kaataa tottuneesti aamukahvin yhteen lukuisista muumimukeistaan, ja istahtaa keittiönpöydän ääreen.

Ei aikaakaan, kun 12-vuotias Nekku-maatiaiskissa hypähtää emäntänsä syliin vaatien huomiota ja rapsutuksia. Näin se tekee joka ikinen aamu.

Yhteinen aamuhetki ikuistuu myös Tiinan Aamukahvikissa-tilille Instagramissa. Saatesanoiksi Tiina kirjoittaa pieniä, arkisia oivalluksia, aamun ajatuksia.

”Kun korona iski, sosiaalinen elämä peruuttiin ja rajoitteet tulivat, tunsin oloni kuormittuneeksi. Kaipasin mielekästä tekemistä.”

Niinpä Tiina päätti jakaa muidenkin iloksi kuvan aamukahvihetkestään veikeäilmeisen kissansa kanssa kotikaranteenin ajan.

Tiina Kemppaisen Instagram-kuvissa veikeäilmeinen kissa istuu emäntänsä sylissä kahvikupposen äärellä.

Tiina Kemppaisen Instagram-kuvissa veikeäilmeinen kissa istuu emäntänsä sylissä kahvikupposen äärellä. ”Aloitin alun perin kuvien ottamisen jo vuonna 2018. Nyt, korona-aikana, aloitin kuvien ottamisen uudestaan jakaakseni positiivista sanomaa.”

”En kuitenkaan koskaan ota kuvaa pakolla, jos Nekku ei esimerkiksi tule syliin.”

Kotikissa saa osallistua nyt kotona myös Tiina Kemppaisen töihin. Nekku on ollut aktiivisesti mukana videopalavereissa ja kotisohvalta tapahtuvilla etävastaanottoilla.

”Aluksi minua nolostutti, kun kissa maukui, riehui ja hyppi syliin kesken asiakastapaamisen. Mutta se vain tekee meistä tasavertaisia: olemme kaikki samassa tilanteessa.”

Seurallisen kissan läsnäolosta on ollut myös suurta iloa yksin asuvalle Tiina Kemppaiselle.

”On ihanaa, että on joku, joka on paikalla ja jolle voi jutella. Kissa elää tässä ja nyt, se auttaa pysähtymään tähän hetkeen”, Kemppainen kiittelee.

Voimaa tassuista: Lemmikit voivat olla oikeita hengenpelastajia

Tampereen Teiskossa vastassa on lampaita, kanoja ja koiria. Eikä mitä tahansa koiria.

Labradorinnoutajamix Ruu, 5, ja lapinporokoira Valma, 7, ovat mukana Voimatassu-palveluiden tarjoamassa eläinavusteisessa toimintaterapiassa, jota pyörittää yrittäjä ja toimintaterapeutti Eeva Kahilaniemi, 33.

”Valma on rauhallisempi tunnekoira, Ruu on taas toiminnan nainen, joka tykkää tehdä erilaisia temppuja ja toimintoja asiakkaan kanssa.”

Eläinavusteisessa terapiassa voidaan esimerkiksi harjoitella tunnetaitoja, vahvistaa itsetuntoa ja minäkuvaa tai motoriikkaa. Eläimen läsnäololla pyritään helpottamaan vuorovaikutussuhteen syntymistä.

Koronan vuoksi eläinavusteinen terapia on nyt kuitenkin ollut pääsääntöisesti tauolla. Muille asiakkailleen Eeva Kahilaniemi tarjoaa etäterapiaa.

Eeva Kahilaniemen toimelias terapiakoira Ruu rakastaa rapsutuksista. ”Eläimet elävät tässä ja nyt: ne eivät murehdi huomista tai tulevaa”, Kahilaniemi toteaa.

Eeva Kahilaniemen toimelias terapiakoira Ruu rakastaa rapsutuksista. ”Eläimet elävät tässä ja nyt: ne eivät murehdi huomista tai tulevaa”, Kahilaniemi toteaa. Kuva: Sara Pihlaja 2020

Eevan kotona asustavasta Valmasta ja tämän 1,5-vuotiaasta pennusta Urhosta on kuitenkin iloa kotiarjessa.

”Lapsille koirista on paljon sosiaalista seuraa: porokoiran turkkiin on helppo itkeä harmituksia ja iloita onnistumisia. Koirat tuovat arkeemme nyt paljon iloa ja huumoria.”

Eeva muistuttaa, että lemmikit toimivat nyt tärkeänä vastapainona kaikelle muulle kuormalle.

”Eräs asiakkaani, jolla on neurologinen vamma, kuvasi hyvin, että lemmikki on hänelle hengenpelastaja: koira auttaa pienissä kotihommissa kuten nostelee posteja ja hakeutuu lämmittämään asiakkaan kipeytyneitä kehonosia. Siitä on sekä fyysistä että psyykkistä apua ja tukea.”

Kultaakin arvokkaampaa

Eläinlääkäri Oona Miukun Riepu-kissalla on myös tärkeä tehtävä. 10-vuotias tyttökissa on ollut yli neljä kuukautta hoidossa Oonan isovanhemmilla.

”Veimme kissan heille hoitoon alun perin asuntomme linjasaneerauksen vuoksi. Sitten tuli korona. Isovanhempani ovat yli 70-vuotiaita, joten he ovat pysyneet kotona siitä asti.”

Kissa viihtyy terassilla ja ulkoilee mieluusti valjaissa.

Riepu-kissa on hoidossa eläinlääkäri Oona Miukun isovanhempien luona Vantaalla.

Riepu-kissa on ollut hoidossa eläinlääkäri Oona Miukun isovanhempien luona Vantaalla koko koronakevään ajan.

”Riepu on sosiaalinen kissa, ja on seurana etenkin isoäidilleni. Mummoni käyttää sitä päivittäin pyörähtämässä pihapiirissä.”

Riepu-kissan pelkkä läsnäolo onkin ollut yllättäen kultaakin arvokkaampaa.

Se, jos mikä, on etätyön sankariteko.

Kaikki haastattelut toteutettiin etäyhteydellä huhtikuussa 2020.

X