Sämpy on Suomen kuuluisin maatiaiskissa – Näin muhkeaturkkinen oululaislemmikki vie Suomi-kuvaa myös maailmalle

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sämpy-kissa on some-julkkis
Oululainen Sämpy-kissa hurmaa sosiaalisen median seuraajia ympäri maailmaa. © Riikka Hedman
Vuonna 2013 Riikka Hedman hankki itselleen pienen maatiaiskissanpennun myytävien kissojen nettipalstalta. Tuolloin hänellä ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että suloisesta pikku-Sämpystä tulisi vielä Suomen kuuluisin kissa.

Maatiaiskissa Sämpy pörhältää ohitse tuhatta ja sataa, niin että lumi vain pöllyää.

Sämpy ponnahti kansainväliseen julkisuuteen Oulun Kalimenkylästä lokakuussa 2019, kun jättimäinen Bored Panda -sivusto julkaisi Sämpystä ja sen kissaveljistä kattavan kuvasarjan ja jutun.

Jutun myötä seurannut huomio yllätti Sämpyn omistajan Riikka Hedmanin – tapahtuman jälkeen muhkeaturkkisen Sämpyn seuraajamäärä sosiaalisen median kuvapalvelu Instagramissa kasvoi hetkessä kymmenillätuhansilla.

Eikä ihme, kun katsoo pörheäturkkisen Sämpyn kuvia ja videoita.

Some-kissa Sämpy on vauhdikas veijari.

”Sämpystä saa hauskoja valokuvia, kun se on liikkeessä. Kun kuvaan saadaan vielä kaunis miljöö, se kerää huikean määrän tykkäyksiä somessa”, omistaja Riikka Hedman kertoo. © Riikka Hedman

Sämpy vie Suomi-kuvaa maailmalle

Riikka Hedman päivittää viikottain Sämpy-kissan kuulumisia sekä Facebookiin että Instagramiin.

Suurin osa Sämpyn sosiaalisen median seuraajista on Hedmanin mukaan kissaihmisiä tai valokuvauksesta innostuneita henkilöitä.

Monet ulkomaiset seuraajat kommentoivat ihastuneina Sämpyn kuvissa näkyvää pohjoista luontoa, mikä tekee Sämpystä erinomaisen Suomi-lähettilään.

Sämpyn sosiaalisen median tileillä ihmetellään myös usein, voiko Sämpy oikeasti olla rodultaan maatiaiskissa.

”Maatiaiskissojen geeniperimässä kulkee pitkäkarvaisuutta ja jotkin yksilöt saattavat Sämpyn tavoin muistuttaa rotukissoja, kuten esimerkiksi norjalaisia metsäkissoja”, Hedman selventää.

Sämpy ei suostu kompromisseihin

Millainen yltiömäisen pörheä Sämpy-kissa on sitten luonteeltaan?

Riikka Hedman kertoo Sämpyn olevan hyvin käyttäytyvä ja itsenäinen persoona, jonka ilmeistä on helppo lukea, millä tuulella se on.

”Sämpy kertoo siekailematta eriävän mielipiteensä asioista eikä juurikaan suostu kompromisseihin. Esimerkiksi voileipää kerjätessään se tietää, että ruokapöydälle ei saa hyppiä – mutta komentaa kyllä tuolilta kokkia.”

Sylikissaa Sämpystä ei Hedmanin mukaan saa tekemälläkään. Rapsutuksia arvonsa tunteva kissamaailman somejulkkis rakastaa – mutta toki vain silloin, kun sille itselleen sopii.

Sämpyn inhokkipuuhaa on sen tavaramerkiksi muodostuneen muhkean turkin hoitaminen.

”Sämpyn turkki on kesällä melko lyhyt ja vaivaton hoitaa. Talvella karva muuttuu runsaaksi ja pumpulimaiseksi sekä huopuu herkästi. Sämpy inhoaa turkinhuoltoa, joten kampaan sitä pienissä erissä ja tarvittaessa käytän saksia. Olen myös pessyt sitä hoitoaineella, joka ehkäisee takkuuntumista”, Hedman kertoo.

Kissaveljekset törmäyskurssilla

Sämpyn jakaa arjen pikkuveli Hiskias Hääppösen eli Hiskin ja vanhemman ’herraskissan’ Elmerin kanssa.

Hiskin saapuminen perheeseen noin kaksi vuotta sitten oli Hedmanin mukaan Sämpylle niin iso kriisin paikka, että tarina päätyi aina kirjaksi saakka. Kissakaverukset (2019) kertoo oululaisittain murtaen puhuvan Sämpyn suulla kahden kissapersoonallisuuden kohtaamisesta.

Pikkuveli Hiskin saapumisesta on nyt kulunut jo kaksi vuotta, mutta Hedmanin mukaan se on edelleen kissaporukan arvoasteikon alimmalla portaalla.

Sämpy-kissa ja pikkuveli Hiski.

Isompikokoisena Hiski uskaltaa haastaa Sämpyä, joka henkisenä jättiläisenä saa pikkuveljensä nujerrettua vähin elein. © Riikka Hedman

Tänä vuonna lumen peittämää maisemaa on saanut hakea jopa Oulun korkeudella.

Tämän vuoksi kissakolmikko on viettänyt pääsääntöisesti aikaansa sisätiloissa välillä spurttaillen lelujen perässä ja välillä seuraten kiinnostuneina ikkunasta lintulaudan tapahtumia – siellä kun vilahtelevat myös oravat ja rusakot.

Sämpy saa liikkua vapaana 

Sämpy-maatiaiskissa tunnetaan paitsi pörröisestä turkistaan, myös seikkailijaluonteestaan.

Vapaana seikkailuillaan liikkuvaa kissaa vaanivat monenlaiset vaarat. Tämän vuoksi Sämpy kantaa kaulassaan GPS-paikanninta, jonka avulla Riikka Hedman voi seurata kissan reaaliaikaisia liikkeitä.

”Täällä maaseudulla liikenteestä ei ole vaaraa. Käärmeenpuremilta, kimalaisenpistoilta sekä yhteenotoilta vieraiden kissojen kanssa emme ole kuitenkaan täysin välttyneet. Onpa Sämpyltä kerran täytynyt tikata nenäkin, kun oletettavasti petolintu oli hyökännyt sen kimppuun.”

Sämpy-kissa seikkailee.

Samassa maastossa Sämpyn kanssa liikkuu ilveksiä ja ahmoja, mutta toistaiseksi kissahenkien menetyksiltä on vältytty. © Riikka Hedman

Kiire jää kuvausreissuilla kotiin

Riikka Hedman kertoo Sämpy-kissan olevan kiitollinen kuvattava – kunhan vain kamera on riittävän kaukana, kuvaussalama ei välähdä ja kameran sulkimen räpsähdys on säädetty äänettömälle.

Kun Hedman alkaa kotona pukemaan takkia päälle ja ottaa kameran esille, Sämpy on jo ovella menossa. Kuvaustilanteet on tehty kissoille mieluisiksi tapahtumiksi, joista kiire on kaukana.

”Tärkeintä on, että kuvaus tapahtuu eläimen ehdoilla ja kuvista välittyy kissan luonnollinen olotila kulloisessakin tilanteessa. Jos eläin on ahdistunut, se näkyy kehonkielessä – lopputuloksena on kuva, josta saattaa tulla katsojalle vain paha mieli.”

Metsäretkillä Hedman saattaa pyytää Sämpyä hyppäämään kuvattavaksi kannonnokkaan tai puunrungolle, josta se saa palkkioksi makupalan. Joskus Sämpy itsekin ehdottaa mielestään hyvää paikkaa – namin toivossa luonnollisesti.

Useimmiten parhaimmat kuvat syntyvät kuitenkin kissojen touhutessa omiaan.

”On seurattava tarkkana, mitä tapahtuu, sillä hauskat tilanteet ovat hetkessä ohi”, Hedman sanoo.

 Täydellistä kuvaa metsästämässä

Välillä kuvausreissuilla sattuu kommelluksia, kuten eräälläkin talvisella metsäretkellä.

”Huomasin, että  jäisen joen törmille oli muodostunut kaunista kuurapitsiä, joiden äärelle pysähdyin kuvaamaan Sämpyä. Pian huomasin entistäkin kuvauksellisemman paikan etäämpänä – kävelin sitä kohden huomaamatta, astuin virtapaikkaan ja jää petti jalkojen alla. Menin sulaan suoraan kontilleni kädet ja kamera edellä”, Riikka Hedman muistelee.

Hedman pääsi onnekseen omin avuin ylös samalla, kun Sämpy katseli touhua turvallisen matkan päästä.

”Kameran etsimeen jäi reissusta muistoksi ikuinen huuru, mutta onneksi se toimi kuivumisen jälkeen moitteetta”, Hedman kertoo.

Seuraavaksi odotellaan Hedmanin mukaan vielä kunnon lumisadetta, jotta Sämpyn kanssa päästäisiin maaliskuun huikeaan valoon kuvaamaan ulkokuvia.

Lue myös: Miksi kissat vaikuttavat siltä, että ne eivät tunnista nimeään? Näin vastaavat tutkijat

X