Lohtua eletystä elämästä – Juhlapuhuja Marja Vinni tuo uskonnottomilla hautajaispuheillaan toivoa surun keskelle
Vantaalainen juhlapuhuja Marja Vinni, 64, haluaa muistopuheen olevan aina kaunis, vaikka elämä olisi päättynyt miten traagisesti hyvänsä.
Hautajaispuhujan työ alkaa jo viikkoja ennen kotona. Kuva: Susa Junnola
Helsingin Malmin hautausmaan Isossa kappelissa tummiin pukeutunut nainen pitää saattopuheen uurnassa lepäävälle jo tuhkatulle vainajalle.
Iäkkään vainajan hautajaiset etenevät kesäkuisena lauantaina kirkkosalissa lähes samalla kaavalla kuin tavallisissa hautajaisissa. Vain pienistä yksityiskohdista tietää, että nyt ei ollakaan kristinuskon mukaisissa perinteisissä hautajaisissa, vaikka alttaria koristaa valtava krusifiksi.
Virsien tilalla on kevyempää musiikkia. Saattopuheessa ei ole rukouksia, vaan elämänviisauksia ja runoja. Ja ennen kaikkea juhlapuhuja ei ole pappi, vaan vantaalainen Marja Vinni. Hän on uskonnottomien juhlien juhlapuhuja Pro-Seremoniat-puhujapalvelusta.
Miten hän on päätynyt tähän työhön?
Päätyölle vastapainoa
Yhdeksän vuotta sitten Marja Vinni kaipasi taloushallinnon päivätyön rinnalle jonkin erilaisen harrastuksen tai sivutyön, joka toisi päätyölle vastapainoa. Vinnin mies oli toiminut pitkään juhlapuhujana uskonnottomissa juhlissa.
”Vaikka sanoin aiemmin, etten itse pidä koskaan juhlapuheita, aloin kuitenkin pitää niitä”, Marja Vinni sanoo.
Puheiden pitämisessä Vinniä kiinnosti ihmisten kohtaaminen, mutta esiintyminen jännitti.
Vinni on pitänyt jo satoja uskonnottomia juhlapuheita, ja kokee saavansa puhujana erittäin suurta arvostusta. Ensimmäisten puheiden pitäminen jännitti silti niin paljon, että kädet tärisivät.
”Pelkäsin käsien tärisevän niin paljon, että puhekansio heiluu. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä eivät surevat omaiset sellaiseen kiinnitä huomiota”, Vinni sanoo.
Juhlapuhuja Marja Vinni kertoo omaisesta, joka vitsaili vielä ennen isänsä hautajaisia, mutta itki puheen jälkeen. ”Olin tyytyväinen, että sain hänen kuorensa rikki. Hautajaisissa on hyvä pystyä itkemään.” Kuva: Susa Junnola
Surun vastaanottamista
Nyt juhlittavien siviilihautajaisten järjestelyt Marja Vinni on aloittanut jo viikkoja aiemmin. Vinni on soittanut iäkkään vainajan sukulaisille ja sopinut hautajaisten käytännön järjestelyistä, kuten juhlassa soitettavasta musiikista.
Lisäksi Marja Vinni on haastatellut omaisia kootakseen hautajaispuheeseen vainajan elämäntarinan.
Osa omaisista kertoo vainajan elämästä pikkutarkasti, osa yleisemmin. Välillä kohtaamiset ovat omaisille jopa terapeuttisia, sillä kaikilla omaisilla ei ole suruaikana juuri muuta kuuntelijaa kuin Vinni.
”Olen tunteellinen ihminen ja tykkään pitää tunteikkaita puheita.”
”Työ on äärimmäisen antoisaa. Pystyn ottamaan surua vastaan. Olen hyvin tunteellinen ihminen ja tykkään pitää tunteikkaita puheita. Jos ihmiset itkevät, se ei ole ollenkaan huono juttu. Olen itsekin itkenyt puhujana hautajaisissa, kun olen kuunnellut penkissä karjalaista musiikkia”, juhlapuhuja sanoo.
Lohtua elämästä
Uskonnottomat ihmiset eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään. Silti kuolemassa ei ole Vinnin mielestä mitään pelättävää.
”Minä en puhu ikuisesta elämästä. Sen sijaan keskityn vainajan elämään. Jos ei usko iänkaikkiseen elämään, lohtu on saatava tästä elämästä”, Vinni sanoo.
Hautajaispuhe ei olekaan suunnattu vainajalle, vaan Vinni pyrkii antamaan puheellaan aina lohtua, toivoa ja tulevaisuudenuskoa omaisille. Vinni rakentaa hautajaispuheen käyttämällä samoja sanavalintoja kuin omaiset, kun he ovat kertoneet vainajan elämästä Vinnille.
Jos omaiset käyttävät kuolemasta sanaa poismeno, Vinnikin käyttää sitä.
”Olen joutunut käyttämään kuolemasta myös ilmausta oma valinta, kun eräs nuori teki itsemurhan. Vaikka elämä olisi päättynyt miten hyvänsä, haluan tehdä puheesta kauniin ja muistotilaisuudesta hyvän.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti