Kauppalaiva Christina liikennöi lajinsa viimeisenä - Asiakkaitaan se palvelee Helsingin ja Porvoon saaristoissa

Kauppalaiva tuuttaa kahdesti. Aluksen sipoolainen kippari Enska Mäntylä, 58, nousee ruorin takaa seisomaan ja tähyilee ikkunan läpi. Vauhti hidastuu ja ruori kääntyy.

Moottorin puksutus vaimenee aluksen lipuessa matalassa vedessä rantaa kohti.

Kaislat huojuvat kauppalaivan laineissa. Suola ja levät tuoksuvat. Rantaviivan tuntumassa välkehtivän vedenpintaa rikkovat vihreinä keinuvat Ahdinparrat.

Simsalön väki jonottaa jo rannassa, kun Christinan kylki kääntyy laituriin. Sipoolaiset Siv ”Dockan” Ahonen, 74, ja Daniela Sandström, 21, käyvät solmimassa köydet pylväiden ympärille ja kiiruhtavat takaisin laivan alakannelle kassojen taakse.

Jono laiturilla alkaa liikkua.

Sandaalit läpsähtelevät portaisiin ja nousevat korkean kynnyksen yli harmaille lattialankuille. Kupu nousee vitriinin yltä ja paperipussiin sujahtaa kolme munkkia.

Päivän ensimmäinen ostos on enää maksamista vailla.

Haminan Summan Seppälän veneveistämöllä 1970-luvun alussa rakennettu kauppalaiva Christina kiertää saaristossa kuutena päivänä viikossa. Pekka Nieminen / Otavamedia

16 etappisatamaa

Aamulla kahdeksan jälkeen Enska Mäntylä istuu ennen merelle lähtöä Karhusaaren kahvilan terassilla.

Kauppalaiva odottaa lastattuna ja tankattuna laiturissa lähtöä. Kun alakannelta kajahtaa kipakka ruotsinkielinen käsky, Mäntylää alkaa hymyilyttää.

”Kauppias on hyvällä tuulella, kun hän huutaa.”

Karhusaaren kauppa ja kahvila kuuluvat saman, Siv ”Dockan” Ahosen Winberg & Winberg- perheyrityksen omistukseen kuin kauppalaiva Christina. Mäntylä on Ahosen serkku.

Vuonna 1971 Haminan Summan Seppälän veneveistämöllä rakennettu ja 1972 toimintansa aloittanut Christina on nykyään Suomen ainoa kauppalaiva.
Aiemmin Helsingin ja Porvoon edustalla seilasi useita eri kauppiaiden kauppalaivoja.

Winberg & Winbergilläkin oli niitä parhaimmillaan samaan aikaan kaksi. 1970-luvun alussa Christinan kanssa samoja saaria kolusi Mary II.

Mäntylä hörppää kahvinsa loppuun ja nousee pöydästä. Jo aamuvarhaisella pukkaa hellettä. Taivas on pilvetön eikä ilmassa käy virettäkään.

Mäntylä kipuaa ruorin taakse ja painaa napista. Kauppalaiva alkaa puksuttaa.

Edessä on pitkä päivä.

Saaristossa odottaa 16 etappisatamaa.

Lokoista lomaa viettävät saaren kesäasukkaat ovat lähteneet joukolla kauppalaivalle. Pekka Nieminen / Otavamedia

Tyyni meri

Kauppalaivan keulassa kuohuu. Ahterissa käyvät potkurin pärskeet, joista jää valkoisia tyrskyjä vanaveteen.

Meri on miltei tyyni. Matalat laineet lipuvat hitaina yli lahden. Aurinko helottaa täydeltä terältä.

Vesi välkehtii. Kaasupullot hytkyvät etukannella. Bensiinikanisterit kilahtavat, kun ne osuvat toisiaan vasten. Käymäläkuiviketta on matkassa kokonainen säkkipino.

Kauppalaiva Christina aloittaa kierroksensa Helsingin ja Porvoon saaristossa kesäkuun puolivälissä ja jatkaa kauttaan aina elokuun puolen välin tietämille saakka.

Sari ja Uffe Tollet käyvät kauppalaivalla lomansa aikana keskimäärin kahdesti viikossa. Pekka Nieminen / Otavamedia

Laiva lähtee Karhusaaren laiturista kuutena aamuna viikossa. 16 etapin reitti ajetaan kolmesti viikossa, 17 pysähdyspaikkaa kierretään kahdesti viikossa ja lauantaille on vielä oma, hieman lyhyempi kierroksensa.

Kertaakaan ei Christina ole jäänyt kotisatamaansa.

”Myrskyillä ja sopimattomilla tuulilla on tehtävä riskiarvio ja toisinaan joku saari jää käymättä”, Mäntylä kertoo.

”Laituriin voi vielä päästä, mutta Christinassa ei ole sivupotkuria, joten laiturista irtautuminen voi olla huonolla kelillä mahdotonta.”

Nyt myrskystä ei ole tietoakaan. Meri tuskin keinuttaa. Mantereen puolella metsän ylle nousee pilvettömälle taivaalle merikotka.

Iso lintu vartioi kauppalaivan matkaa.

Munkkeja meren yli

Laivan alakannen myymälä on Siv ”Dockan” Ahosen valtakuntaa. Yli neljä vuosikymmentä fysioterapeuttina ja fysioterapian opettajana työskennelleellä Ahosella on meneillään 56. kesä kauppalaiva Christinan kauppiaana.

”Osa saarelaisista on niin tuttuja, että pystyisin pakkaamaan heille ostokset valmiiksi kassiin”, hän sanoo.

Simsalön laiturissa asiakkaiden jono kulkee kylmätiskin kupeella kunnes kääntyy keulasta ahterin suuntaan. Kassat kilahtelevat ja puhe sorisee iloisesti ruotsiksi.

Kasseihin ja pärekoreihin päätyy vihanneksia, lihaa, makkaraa, mausteita, makeisia, maitoa ja kahvia.

Leivistä suurin menekki on tummalla perunalimpulla, mutta munkkeja ostavat miltei kaikki kauppalaivan asiakkaat.

Munkit ovat kauppalaiva Christinan menestystuote. Myymäläapulainen Daniela Sandström nostaa lisää herkkuja myyntipöydälle. Pekka Nieminen / Otavamedia

Simsalössa aiemmin vakituisesti asuneen, mutta nykyään entisessä kodissaan enää kesiä viettävän Olavi Luukkasen ostoslistassa on vain iltapäivälehti ja maksamakkara.

Kauppalaivalta palatessa hänen koriinsa on kuitenkin päätynyt heräteostoksena vuohenjuusto.

”Jos ei Christina tulisi laituriin, niin joutuisimme lähtemään ostoksille mantereelle ja siihen tärveltyisi miltei koko päivä”, Luukkanen sanoo.

”Kauppalaivalla on myös sosiaalinen merkitys. Kun laiva irtoaa laiturista, me menemme palokunnantalolle juomaan kauppakahvit.”

Iloisissa lomatunnelmissa

Norrkulla, Skyttenskär, Kitö, Kalvö. Kauppalaiva Christina seilaa saaresta seuraavaan melko säntillisesti aikataulussaan.

Samat tehtävät toistuvat kerta toisensa jälkeen. Saareen saavuttaessa Siv ”Dockan” Ahonen ja Daniela Sandström käyvät köyttämässä laivan laituriin ja ennen lähtöä irrottamassa köydet pylväistä.

Saarten väliä seilatessa he täydentävät hyllyjä. Leipätiskiin ilmestyy uusia limppuja ja polakoita ja munkkivitriini on pian taas kukkuroillaan. Yläkannen kylmälaatikosta tiskiin päätyy savulohta.

Lepohetket ovat kauppalaivalla vähissä.

Kun Christina lipuu laituriin, Enska Mäntylä tervehtii väkeä aina sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kauppalaiva Christinan tuotevalikoimasta löytyy myös tuoreita vihanneksia. Pekka Nieminen / Otavamedia

Erikoiskuljetusalalla yrittäjänä toimiva Mäntylä kääntää kauppalaivan ruoria peräti 23:tta kesäänsä lomansa ratoksi.

”Kun saa olla tekemisissä iloisissa lomatunnelmissa olevien ihmisten kanssa, niin siitä irtoaa iloa itsellekin”, hän toteaa ojentaessaan kaasupulloa laidan yli.

”Jos iloa ei ole, ruorin taakse saa tulla joku toinen.”

Kalvössä mökkeilevä Hans Wickholm mättää munkkeja paperipussiin. Niitä ostetaan yhtä monta kuin mökillä on ihmisiä ja määrä vaihtelee liki päivittäin.

”Jos munkit ja jäätelö unohtuvat, kotijoukoilta tulee moitteita”, Wickholm sanoo.

Ahonen ja Sundström nousevat alakannelta laiturille ja siristelevät silmiään kirkkaassa auringossa. Toinen köysi irrotetaan ja Ahonen jää pitämään toisesta, pylvään ympärille kiedotusta köydestä kunnes Mäntylä saa käännettyä kauppalaivan kyljen irti laiturista.
Ahonen hyppää ketterästi vauhdissa kyytiin.

Matka jatkuu.

Kauppalaivan tulevaisuus

Ohjaamon sivulla, ikkunan vieressä seisovan muovituolin jalat nirskahtavat, kun Siv ”Dockan” Ahonen istahtaa aloilleen.

Se on kauppiaan paikka.

”Jos Tasavallan presidentti istuisi tähän, niin häätäisin hänet matkoihinsa”, Ahonen sanoo.

Rävholmenin jälkeen miehistö syö eväät suoraan kuormasta. Ruisleivän päälle ja sämpylöiden väliin laitetaan metwurstia ja suolakurkkuja. Tomaatit syödään nyrkistä ja virvoitusjuomia hörpitään pullonsuusta.

Lounas kestää kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen Ahonen tarttuu luetteloon ja puhelimeensa ja alkaa tehdä tilauksia loppuviikkoa varten.

Kauppalaivan ruumasta leijuu koiraparin kuonoihin miltei vastustamattoman herkullisia tuoksuja. Pekka Nieminen / Otavamedia

Kauppias ei malta pitää taukoa.

Ahonen on syntynyt Granön saaressa. Kun hänen äitinsä aika tuli synnyttää, Ahosen isä lähti viemään puolisoaan mantereelle. Synnytyksen aika tuli kuitenkin ennen kuin he ehtivät sairaalaan ja tytär syntyi Husön kartanon pehtoorin tuvassa isän toimiessa kätilönä.

Ahonen hääri kauppiasvanhempiensa apuna jo pikkutyttönä Granön saaren kaupassa ja myöhemmin perheen myymälässä mantereella. Fysioterapeutin ja opettajan ammatista huolimatta kaupankäynti on ollut aina tärkeä osa hänen elämäänsä.

Kauppalaiva Christinan tulevaisuudesta Ahonen ei kuitenkaan rohkene sanoa mitään.

”Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Meillä on ollut tapana aloittaa kauppalaivan kesän suunnittelu vasta sen jälkeen, kun joulu on vietetty.”

Christina puksuttaa tyynellä merellä eteenpäin, ohittaa laivaväylän länsiviitan ja suuntaa salmeen.

Edessä siintävän Killingsholmenin laituri on täynnä väkeä.
Odotus on päättymässä.

Kauppalaiva saapuu saareen.

Kauppalaiva Christinan kapteeni Enska Mäntylä ottaa kannelta vastaan tyhjän kaasupullon. Pekka Nieminen / Otavamedia

Kauppalaivalle uimalla

Claes Nyberg on tullut seurueineen Ounaksen saaresta Killingsholmeniin varta vasten asioimaan kauppalaivassa.

Kun ostokset on tehty, koko joukko jää vielä laiturille syömään jäätelötötteröitä.

Nybergin suvun kolme sukupolvea viettää kesiään vanhalla sukutilalla.

”Lomapäivät aloitetaan nauttimalla kaikki yhdessä vaimoni Solveigin tarjoama viiliaamiainen”, Nyberg kertoo.

Kauppalaivan ansiosta Nybergit pystyvät viettämään pitkiä aikoja saaressa käymättä lainkaan mantereella.

”Odotamme joka kevät varmistusta siitä, että kauppalaiva jatkaa liikennöintiään.”

Nybergit ovat huristelleet kauppalaivalle omalla moottoriveneellään. Christinasta tullaan tekemään ostoksia myös soutamalla, melomalla ja vesijeteillä.

Kerran Korpholmissa mökkeilevä nainen saapui kauppalaivaan uimalla.

”Hän pakkasi tavarat vedenpitävään reppuun ja kroolasi takaisin mökilleen”, Enska Mäntylä kertoo.

”Reippaalle urheilijanaiselle kaupassakäynti oli vaihtelua päivittäiseen treeniin.”

Sofia, Fredrika ja kahden ja puolen vuoden ikäinen Anton Lindberg herkuttelevat vielä päivän mittaan mansikoilla. Pekka Nieminen / Otavamedia

Päivä kääntyy iltaan

Munkit myydään Killingsholmenssa loppuun. Niiden tilalle on vitriiniin laitettava voipullia.

Christina jatkaa kierrostaan saariston katveessa. Purjevene tulee vastaan paljain mastoin. Kun ei ole tuulta, purjeiden sijasta alus kulkee sähkömoottorilla. Meri välkehtii.

Kanadanhanhi jää poikueineen keinumaan kauppalaivan nostattamiin maininkeihin.

Enska Mäntylä nousee ohjaamossa seisomaan ja potkaisee sandaalit jaloistaan.
Kun ruoria kääntää tarpeeksi monta tuntia miltei yhteen menoon, se alkaa tuntua työstä.

Helteinen päivä alkaa kääntyä illan puolelle. Edessä on vielä pysähdys muutamassa saaressa.

Daniela Sandström istuu ohjaamon takana ja sormeilee puhelintaan, mutta missä on Siv ”Dockan” Ahonen?

Väsymätön kauppias löytyy alakannen maustehyllyn ääreltä tekemästä inventaariota.

Mustapippuria ja laakerinlehtiä on varattava huomiseksi lisää.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti