Kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkoti teki Veijoon vahvan vaikutuksen: ”Kallioniemessä on sellainen tunne kuin Kalle kävelisi yhä keskuudessamme”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Veijo Toivanen
”Kallen kirjat opettivat minut kunnioittamaan työtä. Kallelle ei ollut niin vähäpätöistä työtä, ettei hän olisi arvostanut sitä.” © Henri Luoma
Päätaloviikko kokoaa joka kesä Taivalkoskelle kirjailija Kalle Päätalon ihailijoita. Mitä sieltä hakee Veijo Toivanen, fani vuodesta 1976 lähtien?

Aika tuntuu pysähtyneen Kallioniemessä, kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkodissa Taivalkosken Jokijärvellä. Tuvassa on räsymatot ja mintunvihreät kalusteet, joiden maalipinta on kulunut. Seinällä roikkuu Kallen reppu. Tuvan nurkassa on rukki.

Hauholainen Veijo Toivanen, 62, istahtaa vaaleanvihreään keinutuoliin. Puiset jalakset keinuttavat syvään, aivan kuten ne tekivät lähes sata vuotta sitten.

Silloin tuolissa istui Kalle Päätalon sijaisisä Hiltu-Jakki. Mies piti pojasta huolta, kun Kallen isä Herkko Päätalo joutui mielisairaalaan.

Veijo on tuvassa taas, kuten niin monena kesänä aiemmin.

”Tämä on minulle pyhiinvaelluspaikka. Tunnen suurta kunnioitusta. Huomaan, että madallan ääntänikin, kun astun tuvan kynnyksen yli. Kallioniemessä on sellainen tunne kuin Kalle kävelisi yhä keskuudessamme”, Veijo sanoo kiikkustuolissa.

Väkeä on pirtissä enemmän kuin muulloin, sillä on Päätaloviikko. Innokkaita turisteja pörrää tutkimassa Päätalon lapsuuden maisemia.

Tämä vuosi on faneille erityisen merkityksellinen, sillä Kalle Päätalon syntymästä on kulunut 100 vuotta.

Mitä 50-luvulla syntynyt Veijo Toivanen tekee Päätalo-tapahtuman aikana?

Kalle Päätalo

Kalle Päätalon isä, Herman ”Herkko” Päätalo, osti Kallioniemen runsaan kymmenen hehtaarin palstan vuonna 1922. Nykyään tilalla on museo. Henri Luoma

Mukana ajan tunnelmassa

Veijo Toivanen oli vasta 14-vuotias, kun hän tutustui Päätalon tuotantoon 1970-luvulla. Kirjastossa hänen käteensä osui Koillismaa-kirja, joka on Kallen samannimisen sarjan ensimmäinen osa.

Kirjan luettuaan Veijo oli myyty. Nuoreen mieheen kolahti Kallen yksityiskohtainen kuvaus senaikaisesta elämästä, joka ei ollut helppoa.

”Kalle kuvailee tukkisavottaa ja muita arjen askareita niin verevästi, että pääsin lukijana mukaan sen ajan tunnelmaan.”

Veijoa puhutteli myös Koillismaan rikas murre, jota Kalle viljelee viljalti teoksissaan.
Veijo uskoo, että Päätalon teosten lukeminen on vahvistanut hänen omia arvojaan, joihin kuuluvat rehellisyys, läheiset ja työteliäisyys.

”Aivan kuten Kalle, olen itsekin lähtöisin köyhistä oloista. Minulle on ollut lapsesta asti selvää, että perintöjä ei ole tiedossa, vaan elanto on tienattava omalla työllä.”

Kalle Päätalon lapsuudenkoti

Kalle Päätalon lapsuudenkoti on säilytetty entisellään. Henri Luoma

Kalle työskenteli muun muassa tukkijätkänä, kirvesmiehenä ja rakennusmestarina. Haavoituttuaan jatkosodassa hän palveli Siiranmäen vankileirillä talousaliupseerina.
Veijo puolestaan on työskennellyt kaupassa, teurastamossa, sahalla ja kolmivuorotyössä muovitehtaalla. Pisimmän uran hän teki vankeinhoitajana ja vankeinhoidon esimiehenä Kylmäkosken vankilassa.

”Kallen kirjat opettivat minut kunnioittamaan työtä. Kallelle ei ollut niin vähäpätöistä työtä, ettei hän olisi arvostanut sitä ja suhtautunut siihen vakavasti. Ajattelen samalla tavalla. Olen pitänyt jokaista ammattiani yhtä tärkeänä.”

Päätalon teosten lukeminen ja Kallen elämän seuraaminen on auttanut Veijoa erityisesti elämän käännekohdissa. Kun Veijolla oli edessä muutto työn perässä uuteen kaupunkiin, hän muisteli Kallea, joka lähti reppu selässä Kallioniemestä maailmalle.

”Ajattelin, että minäkin selviän.”

Kalle Päätalo

Kalle Päätalo tunnetaan parhaiten omiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista. Henri Luoma

Päätaloviikko

Veijo kiertelee Kallioniemen pihapiiriä. Pilvet roikkuvat niin matalalla, että melkein sataa. Veijon mieleen kohoaa monta tarinaa Kallen elämästä.

Rannalla nököttävässä valurautaisessa padassa Kallen äiti, Riitu Päätalo, pesi pyykkiä.
Suuren rantakuusen juureen vieraat kiinnittivät soutuveneensä. Kallen aikana Kallioniemeen pääsi parhaiten vesireittejä pitkin, sillä tietä ei vielä ollut.

”Tuossa aitassa Kalle kirjoitti joitain teoksiaan”, Veijo sanoo ja viittilöi pihalla kulkevaa pariskuntaa katsomaan.

Veijo tuntee hyvin sekä Päätalon elämän että monet Taivalkoskella liikkuvista ihmisistä.
Päätaloviikolla hän tapaa tuttuja eri puolilta Suomea.

”Olen ystävystynyt ja tutustunut monien kanssa harrastukseni myötä. Sen takia tänne on joka kesä yhtä mukava palata.”

entisajan työkaluja

Kallioniemessä, Kallen lapsuudenkodissa, on esillä entisajan työkaluja. Henri Luoma

Kalle Päätalo

Keittiössä valmistui ruoka perheen kahdeksalle lapselle. Henri Luoma

Nöyrä ja vaatimaton

Idolinsa Kallen Veijo on tavannut kerran.

Elettiin kesää vuonna 1995. Päätaloviikkojen juhlaseminaari pullisteli ihmisiä Taivalkosken koulun liikuntasalissa.

Suurin ruuhka oli Kalle Päätalon ympärillä, kun moni yritti saada esikuvansa nimikirjoitusta. Samalla asialla oli Veijo.

”Väkeä oli niin paljon, etten onnistunut saamaan nimmaria. En luovuttanut, vaan kannoin painavaa Kallen elämästä kertovaa kirjaa mukanani koko viikon.”

Päätaloviikon viimeisenä päivänä Veijon serkku hoksasi, että kirkon pihalla on parkissa Kallen Volvo. Miehet jäivät odottamaan. Hetken päästä auton luo kävelivät Kalle ja hänen vaimonsa Leena Päätalo.

Veijo kysyi kohteliaasti Kallelta, saako häiritä. Sitten hän ojensi kirjan ja kynän. Kalle raapusti omistuskirjoituksen kirjan sivulle ja kyseli, onko Veijo lukenut hänen teoksiaan. Veijo vastasi, että on lukenut kaikki kirjat, useampaan kertaan.

”Kallen kohtaamisesta jäi hyvä mieli. Hän oli juuri niin nöyrä ja vaatimaton kuin olin kuvitellut. Minulle jäi Kallen persoonasta lämmin ja rehti vaikutelma. Komeakin hän oli, vaikka oli jo yli 70-vuotias.”

Jos kirjailija Päätalo eläisi yhä, Veijo haluaisi kysyä tältä, miten hän jaksoi tehdä uupumatta niin paljon töitä.

Kalle istui aamusta iltaan työhuoneellaan ja nousi kirjoituskoneensa äärestä vain silloin, kun vaimo koputti harjanvarrella kattoon ruoka-ajan merkiksi.

”Kallen tytär Riitta Päätalo on kuvaillut, että isä teki 40 vuotta töitä ja seuraavat 40 vuotta kirjoitti työstään”, Veijo sanoo.

Tervatut veneet

Ennen vanhaan Kallioniemeen kuljettiin vesireittejä pitkin, koska tietä ei ollut. Veneiden pohjat tervattiin. Henri Luoma

Veijo ihailee Kallen sinnikkyyttä ja itsekuria. Kalle oli mies, joka ei koskaan jättänyt asioita kesken.

Veijoa puhuttelee erityisesti kolme Kallen elämänohjetta.
Ensimmäinen kuuluu, että on oltava ”räntäpäivän vara”. Sen verran tulee olla rahaa säästössä, jotta räntäpäivänä ei tarvitse lähteä metsätöihin.

Toinen Kallen elämänohje oli, että ”ihmisen tulee päästä omillaan hautaan”.

Kolmanneksi kirjailija sanoi tavoittelevansa sitä, että hänelle jäisi mahdollisimman vähän vihamiehiä maan päälle.

”Se on minusta hienosti sanottu. Jokaisen kannattaisi pyrkiä samaan.”

Laituri

Henri Luoma

Ankaraa työntekoa

Veijon mielestä Kalle Päätaloa on alettu arvostaa riittävästi vasta tämän kuoleman jälkeen, aivan kuten monille taiteilijoille käy.

”Kallen kaltaiset ihmiset ovat rakentaneet sodan jälkeisen Suomen ankaralla työnteollaan. Ilman heitä meillä ei olisi elämää, josta voimme nykyään nauttia.”

Kaikkein hienoin piirre Kallessa oli Veijon mielestä rehellisyys, suorastaan synnintuntoisuus. Kalle ei kaihtanut kirjoittaa teoksissaan siitä, kuinka hän vieraili sota-aikana muutaman kerran sukupuolitautisairaalassa tai siitä, miten hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi Kallen syrjähyppyyn.

”Minulle on antanut elämän vaikeuksissa lohtua se, että Kallellakin oli heikkoutensa, vaikka hän oli työn sankari.”

Vuotuinen tietokilpailu

Päätalo-keskuksen auditoriossa käy perjantai-iltapäivänä kuhina. On alkamassa vuotuinen Kalle Päätalo -aiheinen tietokilpailu. Veijolla on ennakkosuosikin asema, sillä hän on voittanut kilpailun viimeiset viisi vuotta.

”Tietenkin tavoittelen ensimmäistä sijaa. En pidä voittoa kuitenkaan varmana, sillä tiedän, että muitakin kovia kilpailijoita on paikalla.”

Päätaloviikon tietokilpailu

Kalle-fanit mittelevät joka kesä Päätaloviikon tietokilpailussa. Henri Luoma

Tietokilpailukysymykset koskevat etukäteen määriteltyjä Päätalon kirjoja. Veijo on lukenut elämänsä aikana viisi kertaa kaikki Kallen 39 romaania.

”Missä työssä Eino Kataja tunsi aitoa työniloa?”, kuuluu tietokilpailukysymys. Veijo kirjoittaa lapulle ”hitsatessaan”. Täydet kaksi pistettä.

Osa 20 kysymyksestä on niin vaikeita, ettei Veijokaan osaa vastata. Silti hän voittaa tietovisan ylivoimaisesti.

Vaikein kysymys Veijosta oli: ”Mitä karjalaistyttö Marinan olisi Vikke Nilon vaimona tarvinnut korkeintaan tehdä?”. Oikea vastaus olisi ollut: maistella keitosta suoloja.

Veijo saa palkinnoksi Jorma Räisäsen Erämaan temppelin, entisaikojen puisen voirasian, suklaalevyn, kynän ja kirjanmerkin.

”Voitto tuntuu hyvältä. Kallen sanoin ihmiselämän suurin ilo on päätökseen saatetun työn antama tyydytys.”

136-vuotias Jalavan kauppa

Taivalkoskella sijaitseva 136-vuotias Jalavan kauppa on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva yksityinen kauppa. Henri Luoma

Kesän kohokohta

Tietokilpailun jälkeen Veijo suuntaa Päätalo-seuran järjestämille 100-vuotiskahveille.
Kahvin kyytipojaksi on tarjolla sinivalkoinen Päätalo-leivos. Puheensorina täyttää instituutin ruokalan.

Veijon lähellä riittää tuttuja, ystäviä ja onnittelijoita. Tietokilpailukuningas ei ole varma, osallistuuko hän enää ensi vuonna visaan. Hän arvelee, että kilpailu kaipaisi jo uusia Kalle-faneja.

”Taivalkoskelle ja Päätaloviikolle tulen varmasti. Tämä on minulle kesän kohokohta.”

Kalle Päätalon syntymän 100-vuotisjuhla

Kalle Päätalon syntymän 100-vuotisjuhlaa juhlistettiin sinivalkoisin kakkukahvein. Henri Luoma

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X