Labradorinnoutaja Ollista kouliutui kivusta varoittava avustajakoira – ”Koira havaitsee ihmisen muuttuvat eleet ennen kipukohtauksen alkua”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Minna Marttinen ja labradorinnoutaja Olli
Monimuotoisesta tukikudosten sairaudesta kärsivä koirankouluttaja Minna Marttinen on oppinut luottamaan labradorinnoutaja Olliin. Koiran valppauden ansiosta Marttinen välttyy ankarilta ja lamauttavilta kipukohtauksilta. © Sampo Korhonen / Otavamedia
Pitovaikeuksien takia luovutetusta labradorinnoutajasta Ollista on koulittu kivusta varoittava avustajakoira. Nurmijärven Kotorannassa oppia saivat niin koirat kuin niiden kouluttajatkin.

Myös koirat ovat koirienkouluttajien luennolla.

Neljän kuukauden ikäinen labradorinnoutajapentu Vili makaa tuolin alla. Australian labradoodle Nemo taas on löytänyt lepopaikan luentosalin peräseinän katveesta.
Kaikkiaan salissa on puolisen tusinaa koiraa.

Eläintenkouluttaja Tommy Wirenin puheen katkaiseva käen kukunta on hälytysääni.

Kahden ja puolen vuoden ikäinen labradorinnoutaja Olli on painanut kuonollaan kouluttajansa Minna Marttisen, 40, pyörätuoliin kytkettyä katkaisijaa.

Hälytyslaitteesta kuuluva kukunta merkitsee sitä, että Marttinen on saamassa kipukohtauksen.

Marttisen henkilökohtainen avustaja Robin Kujala nousee tuolistaan ja poistuu salista.
Taas kukkuu. Olli tuijottaa herkeämättä Marttista silmiin ja alkaa vikistä.

Kujala saapuu takaisin saliin ja asettaa Marttisen niskan taakse lämpöpussin.
Olli rauhoittuu ja asettuu makuulle pyörätuolin viereen.
Hälyttimen käki pysyy vaiti.

Luento jatkuu.

Minna Marttinen ja labradorinnoutaja Olli

Kun Minna Marttinen on saamassa kipukohtauksen, Olli painaa kuonollaan Marttisen pyörätuoliin asennettua hälytintä. Sampo Korhonen / Otavamedia

Tekemätön tervehdys

Lomakoti Kotorannan pihanurmikolla Nurmijärvellä neljän kuukauden ikäinen labradorinnoutaja Aura haluaisi tulla tervehtimään vieraita. Koiran hihna kuitenkin kiristyy ja Aura istahtaa käskystä kouluttajansa Maria Aaltosen jalan viereen.

Aurasta ollaan kouluttamassa fyysisesti vammaisen tai toimintarajoitteisen käyttäjän avustajakoiraa.

Koulutus alkaa pennun ollessa vasta seitsemän viikon ikäinen. Aluksi koira totutetaan olemaan reagoimatta ärsykkeisiin. Se ei saa seurata hajujälkiä eikä kiinnittää huomiotaan ylimääräisiin ääniin, vieraisiin ihmisiin tai esimerkiksi lintuihin.

”Työssä olevan avustajakoiran kiinnostus saa kohdistua ainoastaan koiran käyttäjään”, Aaltonen kertoo.

Pennun koulutus tapahtuu reilun puolen tunnin jaksoissa. Kun Aura vapautetaan liiveistä ja hihnasta se pinkaisee nurmikolle temmeltämään yhdessä ikä- ja rotutoverinsa Vilin kanssa.

Avustajakoiraksi koulutettavien pentujenkin on saatava leikkiä pentujen leikkejä.

Myös noutaja Ollin tekisi mieli temmeltämään. Se nousee nurmikolle istahtaneen Marttisen vierestä jaloilleen, mutta asettuu käskystä takaisin makuulle. Ollin pää pyörähtelee ja kidasta pääse vingahdus, mutta koira pysyy aloillaan.

Ollin koulutus on pitemmällä kuin telmivien pentujen.

Olli on jo melkein valmis avustajakoira, mutta Ollia koulutetaan myös kipukoiraksi.

labradorinnoutaja Aura

Neljän kuukauden ikäinen labradorinnoutaja Aura on koirankouluttaja Maria Aaltosen oppilas. Sampo Korhonen / Otavamedia

Hengitystä haistamassa

Minna Marttinen on sairastanut syntymästään saakka harvinaista perinnöllistä Ehlers-Danlosin oireyhtymää. Se on monimuotoinen tukikudosten sairaus, jolle on ominaista sidekudoksen rakennevika ja kudosten hauraus, mikä ilmenee nivelten löysyytenä, yliliikkuvuutena tai helppoina sijoiltaan menoina.

”Heikkojen sidekudosten vuoksi keho ei pysy pystyssä nivelsiteiden, vaan pelkästään lihasten voimalla.”

Kymmenkunta vuotta sitten Marttisen kunto romahti.

Siitä lähtien hän on käyttänyt pyörätuolia ja hänen apunaan on ollut kipu- ja avustajakoira.

Maailmalla on aiemmin koulutettu migreenikoiria, mutta Marttisen edellinen avustajakoira, labradorinnoutaja Martti oli Suomen ja maailman ensimmäinen koulutettu kipukoira.

”Koira havaitsee ihmisen muuttuvat eleet ennen kipukohtauksen alkua. Koira myös haistaa kipua ennakoivien kehon muutosten aiheuttavat välittäjäaineet ihmisen hengityksestä ja hiestä”, Marttinen kertoo.

Hänellä on kotonaan jo valmiiksi koulutettu kipu- ja avustajakoira, kultainen noutaja Peppi.

”Kun Olli on koulutettu, se luovutetaan jollekin, joka tarvitsee kipukoiraa ainakin yhtä paljon kuin minä.”

labradorinnoutaja Olli

Olli on seurallinen kaveri. Herkkä hajuaisti on kipukoiran tärkeimpiä työkaluja. Sampo Korhonen / Otavamedia

Pyykkäri ja pukija

Kahden ja puolen vuoden ikäinen australian labradoodle Ransu on Avustajakoira –Assistenthund ry:n puheenjohtajan Pauli Ritolan kolmas avustajakoira.

Pyörätuolia käyttävä Ritola vammautui kolmisen vuosikymmentä sitten jäätyään kaatuvan traktorin alle.

”Vaikka kädet toimivat, en tulisi enää toimeen ilman avustajakoiraa. Jo pudonneiden tavaroiden nostaminen lattialta olisi vaivalloista ja useimmiten myös mahdotonta.”

Avustajakoiran koulutus kestää noin kaksi vuotta. Kolme vuotta sitten käynnistetyssä avustajakoirien itsekoulutusprojektissa koiraa joko koulutetaan puolitoista vuotta ennen kuin se luovutetaan käyttäjälleen tai vaihtoehtoisesti käyttäjä kouluttaa koiransa itse.

Kun käyttäjä on mukana koiran koulutuksessa, koiralle voidaan opettaa juuri käyttäjälle hyödyllisiä taitoja. Avustajakoirat voivat auttaa pukemisessa, avata ovia ja ikkunoita, tilata hissin ja jopa nostaa kaupassa ostoksia liukuhihnalle ja tyhjentää pesukoneen.

”Koira on ensisijaisesti avustaja, mutta se luo turvallisuuden tunnetta eikä sovi unohtaa koiran sosiaalista merkitystä”, Ritola toteaa.

”Ilman koiraa kovin moni meistä vammautuneista olisi aivan yksin.”

Minna Marttinen ja labradorinnoutaja Olli

Minna Marttiselle Olli ei ole pelkästään koulutettava koira, vaan myös tarpeellinen auttaja ja luotettava ystävä. Sampo Korhonen / Otavamedia

Uusi koti ja ura

Kipukoira Olli tassuttelee jo hieman levottomana Minna Marttisen pyörätuolin ympärillä.

”Käy pissalla”, Marttinen sanoo.

Olli nuuskii hetken petäjän juurella kunnes nostaa jalkansa, lorottaa ja tulee häntä heiluen takaisin kouluttajansa luokse. Koira tietää tehneensä oikein ja saa siitä kiitokseksi makupalan.

Olli on opetettu myös pissaamaan käskystä.

”Kaupunkiympäristössä koira ei voi tehdä tarpeitaan ihan joka tolpan juurelle ”, Marttinen toteaa.

Alun perin Olli hankittiin lapsiperheeseen. Vanhempien ollessa töissä, ja lasten päiväkodissa ja koulussa Olli pitkästyi. Se pureskeli kalusteita, kenkiä ja ison palan seinästä. Joutenolosta stressaantunut Olli kärsi myös atooppisesta ihottumasta.

Koiraa ei kohdeltu huonosti, mutta Ollin kaltainen toiminnallinen noutaja ei aina sopeudu olemaan ilman seuraa.

Kun perhe luopui lemmikistään, Marttinen otti Ollin hoiviinsa. Sitä on nyt koulutettu vuoden ajan kipu- ja avustajakoiraksi. Olli omaksuu uusia asioita nopeasti ja sillä on erinomainen keskittymiskyky. Stressin helpotettua Olli ei ole enää tehnyt tihutöitä ja ihottuma on parantunut.

”Ollin sosiaalisuutta pitää vielä hillitä, ennen kuin se voi aloittaa varsinaisen työnsä kipukoirana.”

Labradorinnoutajat Aura ja Villi

Avustajakoiriksi koulutettavien pentujen ”välitunnilla” Aura ja Villi intoutuvat takaa-ajoleikkiin. Sampo Korhonen / Otavamedia

Kädet nyrkissä

Vilillä on vauhti päällä. Pentu pyyhältää nurmikolla ja kiertää puita ja pensaita. Häntä ojentuu suoraksi, kun Vili rynnistää kouluttajansa Hannele Rossisen jalkoihin. Kieli ulkona läähättävä pentu istahtaa kapsimaan takajalalla kaulaansa.

Vili on itsenäinen ja rohkea pentu eikä välttämättä välitä ihmisistä.

”Vili on terve, mutta saa nähdä kouliutuuko siitä avustajatehtäviin riittävän tottelevainen ja hallittavissa oleva koira”, Rossinen tuumii.

”Jos siitä ei ole avustajakoiraksi, Vilistä tulee aivan kelpo kotikoira.”

Kipukoira opetetaan erottamaan ennen kipukohtausta tai kipukohtauksen alussa otettu hajunäyte potilaan neutraalista näytteestä. Työssään olevan kipukoiran haistaessa käyttäjästään hajun muutoksen, se ilmoittaa siitä opetetulla tavalla.

Kun Minna Marttinen alkaa väsyä ja hänen selkäänsä alkaa kerääntyä painetta, hänen kätensä puristuvat nyrkeiksi.

”Koira huomaa sen ja painaa hälytintä. Koira vaistoaa kivun noin 10–15 minuuttia ennen sen alkamista. Migreenistä koira tietää varoittaa jopa tunteja ennen kuin kohtaus tulee päälle.”

Puhelimen noutaja

Nyt pitää hakea kännykkä.

7-vuotias labradorinnoutaja Lenni tassuttelee pöydän ääreen, pomppaa kahdella jalalla pöytää vasten ja ottaa kännykän suuhunsa.

Koiran häntä heiluu puolelta toiselle, kun se tuo puhelimen Sari Salovaaran käteen.
Selkärankareumaa sairastava Salovaara on hieman huolissaan avustajakoirastaan. Myös Lennillä on selkävaivoja ja koira on kärsinyt pitkään korvatulehduskierteestä.

Avustuskoirien työkuntoa kontrolloidaan säännöllisesti. Viimeinen taidontarkastuskoe tehdään 10-vuotiaalle koiralle, mutta työtehtävissä on sitä vanhempia, jopa 12-vuotiaita.

”Uuden koiran hankinta tulee varsin pian ajankohtaiseksi”, Salovaara toteaa.

Invalidiliiton välittämät, valmiiksi koulutetut avustajakoirat ovat käyttäjänsä hallinnassa Invalidiliiton omistuksessa. Avustajakoirayhdistyksen koirat ovat puolestaan yhdistyksen nimissä.

Avustajakoiran vaihtaminen nuorempaan ei ole helppoa. Salovaara ja Lenni ovat eläneet tiiviisti yhdessä vuosikausien ajan. Koira on Salovaaralle enemmän kuin ystävä.

”Lennistä luopuminen on sama kuin luopuisi yhdestä raajastaan”, Salovaara sanoo.

”Toivottavasti koiralle löytyy loppuelämäksi hyvä koti.”

Avustajakoira Lenni

Avustajakoira Lenni noutaa Sari Salovaaran unohtaman puhelimen. Sampo Korhonen / Otavamedia

Vapautta vaivoista

Sairaanhoitajana ja kätilönä työskennellyt Minna Marttinen joutui sairautensa vuoksi jäämään pois ammatistaan. Nykyään hän toimii vapaaehtoisena kipukoirien kouluttajana ja kipukoiratoiminnan tukihenkilönä.

Nurmijärven Kotorantaan Marttinen on tullut muiden koirankouluttajien tavoin hakemaan oppia koulutukseen eläintenkouluttaja Tommy Virenin luennoilta.

”Avustajakoiraa tarvitseva henkilö kärsii usein myös kivuista, joten avustajakoiralla on hyvä olla myös kipukoiran ominaisuuksia”, Marttinen toteaa.

Hänen sairaudessaan lamauttava kipu voi kestää yli puolitoista tuntia. Kohtaukseen liittyy myös pahoinvointia ja ankaraa selkärankaan kohdistuvaa painetta.

Marttisen kivunpelko on kuitenkin hieman helpottanut. Hän saattaa ajoittain jopa unohtaa sen.

”Kun tietää koiran ilmoittavan kivusta etukäteen, voi olla miettimättä kipua. Se on äärimmäisen tärkeää. Se on vapautta kivusta.”

Pettämätön muisti

Tauolla alkaa taas temmellys. Pentukoirat pyyhältävät nurmikolla ja haukahtelevat.

Hetkittäin leikki näyttää labradorinnoutajien välienmittelyltä, mutta pentujen murinassa ei ole uhkaa eikä pieni näykkäisy ole puraisu.

Koiranpennut ovat koiranpentuja.

Suomessa on pulaa avustajakoirista. Tällä haavaa noin 120 ihmistä jonottaa itselleen nelijalkaista avustajaa. Valmiin avustajakoiran hinta on 20 000 euroa ja puoliksi ja itsekoulutetut jäävät hieman halvemmaksi. Avustajakoiratoimintaa rahoitetaan Veikkauksen tuotoilla ja lahjoituksilla.

Tähän mennessä käyttäjät ovat kouluttaneet kipukoiransa itse, mutta Minna Marttisen kouluttamasta Ollista tulee Suomen ensimmäinen vieraalle koulutettu kipukoira.

Olli istuu Marttisen pyörätuolin vieressä ja tuijottaa herkeämättä kouluttajaansa.

Kun Marttinen ottaa puhelimen käteensä ja alkaa tuijottaa näyttöä, koira painaa kuonollaan katkaisijaa ja käki kukkuu.

Jos Marttinen katsoo liian pitkään alaviistoon puhelinta, hän altistuu kivulle.
Marttiselta se saattaa joskus unohtua.

Olli ei unohda sitä koskaan.

Lue myös: Näin koira nostaa elämänlaatua – Tutkimus: Koiranomistajat ovat hoikempia, terveempiä ja varakkaampia kuin muut

X