Muistatko flipperit? Pelikoneet ovat nousseet jälleen ilmiöksi: ”Piti lähteä töistä kotiin, mutta päädyinkin pelaamaan”
Flipperit tekevät Suomessa uutta tulemistaan. Lahdessa flippereillä on jo oma vannoutunut pelaajakuntansa.
Kun kuula lähtee mailasta, flipperi alkaa helistä ja pisteitä kertyy plakkariin.
Neljä pyöreää, punaista valoa hehkuu pelikentän alalaidassa. Kun saisi sytytettyä viidennen, pistepottiin kilisisi viisinkertaiset bonukset.
Flipperin pumpparit rytkyvät ja valot välkkyvät. Hopeanhohtoinen kuula pysähtyy vasempaan mailaan ja kiitää lyönnistä takaisin pelilaudalle, poukkoilee ja kiertää putken kautta toiseen mailaan.
Lahtelaisen Pub Pienen Karhun flipperin paneelinäytössä valkoisina hehkuvat numerot puhkaisevat äkkiä miljoonan pisteen rajan. Sillä ei kuitenkaan saada nimeä australialaisen rockyhtye AC/DC:n nimikkoflipperin rankinglistalle.
Miljoonia pitäisi olla satoja.
Vaikka kolmen kuulan peli loppuu, flipperi jatkaa välähtelyään ja kilinäänsä. Pelin sähkökitarat särisevät. Flipperi houkuttelee pelaamaan uutta peliä.
Miljardin pisteen unelma
Aamupäivän ensimmäiset asiakkaat ovat tulleet jo hyvissä ajoin kantapaikkaansa Pub Pieneen Karhuun. He istuvat ikkunan alla nurkkapöydässä siemaillen kahvia ja olutta. Puhe on hiljaista. Ovi ei käy. Lelumarsu on pudonnut sekarotuisen, ranskanbuldogin ja mopsin jälkeläisen Pipsan suusta, kun koira on vaipunut penkin päässä uneen.
Pubissa vallitsee torstai aamupäivän raukeus, mutta flipperi ei vaikene.
Pub Pienen Karhun isännällä Jere Nikkilällä on unelma. Hän haluaa rikkoa White Water -flipperissä miljardin pisteen haamurajan.
Nikkilän nykyinen ennätys on hieman yli 850 miljoonaa pistettä.
Hän on viimeisten vuosien aikana hankkinut pubiinsa peräti kahdeksan flipperiä. Nikkilä kertoo, että flipperit ovat houkutelleet Pub Pieneen Karhuun uusia asiakkaita.
”Viikoittain pelattaviin turnauksiin osallistuu keskimäärin noin parikymmentä pelaajaa, ja pitkin viikkoa pubissa pelataan flipperiä ajanvietteeksi oluttuopillisen nauttimisen lomassa.”
Nikkilän mukaan flipperibuumi alkoi nousta Lahdessa vuoden 2015 tietämillä. Flipperin uuden suosion myötä myös pelattavien flippereiden määrä on kasvanut kaupungissa.
Nikkilä on hieman pahoillaan siitä, että ei pääse nyt tavoittelemaan unelmaansa, koska White Water -flipperistä on hajonnut yksi kytkin. Kilpailuissa pelataan toisia vastaan, mutta Nikkilälle flipperi on ennen kaikkea yksilölaji, jossa yritetään lyödä omat ennätykset.
”Ei baarissani olisi kahdeksaa flipperiä, jos en olisi myös itse innokas pelaaja. Kieltämättä kuulan pitäminen liikkeessä on koukuttavaa.”
Tulisielujen tiltit
Flippereiden sijoituksesta ja laiteoperoinnista vastaava pelialan yrittäjä Mika Marttinen nostaa White Water -flipperin lasin paikoiltaan ja kiskaisee pelialustan pystyyn. Johdot kiemurtelevat pelin sisuksissa sykeröinä ristiin ja rastiin kytkinten välillä.
Kuulat tuntuvat yllättävän painavilta kädessä.
”Osat kuluvat, kun kuulia lyödään portteihin ja putkiin ja ramppeihin”, Marttinen sanoo. ”Flipperiäkin on hoidettava, että se pysyy kunnossa.”
Suuren kalan pyrstö heilahtaa Fish Tales -flipperin paneelissa. Peli alkaa kilistä, kun kuula painuu lasin alla pieneen mökkiin.
”Kun tämä kerran on kalaflipperi, olemme nimenneet mökin savustamoksi”, kertoo lahtelainen flipperinpelaaja Minttu Nousjoki.
Nousjoki paijailee sylistään Pipsa-koiraa, joka seuraa Mika Marttisen pelaamista. Marttinen kuolettaa kuulan vasemmalle mailalle ja siirtää sen lyhyellä lyönnillä portin kautta oikealle mailalle.
Se on jo taitava suoritus.
Pipsan suuret silmät seuraavat herkeämättä poukkoilevaa kuulaa, mutta hieman koira kuitenkin säpsähtää, kun flipperi alkaa vilkkua ja kilistä. Pelipöydälle putkahtaa yhden kuulan lisäksi pelattavaksi toinen kuula eli multiball.
Marttinen kuuluu maamme flipperinpelaajien parhaimmistoon. Hän on Suomen flipperirangissa sijalla kolme, mutta hänen 18-vuotias poikansa Luukas Marttinen on sijalla kaksi ja on jo voittanut kertaalleen lajin Suomen mestaruuden.
Mika Marttisen mukaan rauhalliset pelaajat saavat flipperissä yleensä parhaat tulokset.
”Jos tiltti tulee helposti, tulisielut ovat vaikeuksissa”, Marttinen sanoo.
Liiallisen tönimisen tai flipperin etupään nostamisen estämiseksi flipperissä on heilurikytkin, jonka ansiosta kone tilttaa, jos sitä käsitellään liian rajusti. Tiltatun flipperin mailat ovat pois käytöstä ja pelaaja menettää pelissä olevan pallon.
Fish Tales -flipperi ei tilttaa vähällä. Marttinen ei painele mailojen nappeja koneen sivuilta vaan lyö niitä. Hänen jalkansa käyvät ja lantio huojuu.
Flipperi saa toden teolla isän kädestä.
Vilunkipeliä puukengillä
1970-, 1980- ja vielä 1990-luvun alussakin useimpien baarien nurkassa pelattiin flipperiä. Koko ikänsä Lahdessa asunut Minttu Nousjoki muistelee, että kotikaupungissa pääsi flipperin äärelle myös vaatekaupoissa.
”Sokoksen kahvilan flipperin ympärille kokoontui aina varsinainen nuorisokööri”, Nousjoki kertoo.
Kotkassa aikanaan opiskellut lahtelainen Osku Koivisto kertoo, että häneltä saattoi jäädä Teknisen opiston oppitunteja väliin, jos baarin flipperistä napsahti vapaapeli, jolloin pelaamaan pääsi markan kolikon sijasta ilmaiseksi.
Koivisto myöntää, että opiskelijoina flipperiä pelattiin myös hieman kyseenalaisin konstein.
”Pelin etujalkojen alle laitettiin puukenkiä tai tuhkakuppeja, jolloin kuulan liike hidastui ja se oli helpommin pelattavissa.”
1990-luvun puolivälin jälkeen ja viimeistään 2000-luvun alussa kosketusnäyttöpelit kuitenkin syrjäyttivät flipperit.
”Moni on myös vaihtanut flipperin kotikonsolipeleihin ja puhelinten pelisovellutuksiin, koska niitä ei tarvitse lähteä erikseen pelaamaan, vaan peli on jatkuvasti käden ulottuvilla”, Mika Marttinen kertoo.
Hänen mukaansa flippereitä on kuitenkin koko ajan ostettu koteihin esimerkiksi 50-vuotislahjoiksi. Viimeisen viiden vuoden aikana flippereiden määrä on kääntynyt kasvuun myös pelihalleissa ja baareissa.
”Suomeen tuodaan tätä nykyä viidestä kuuteen uutta flipperimallia vuosittain. Uudet pelit ovat monipuolisempia ja niissä on enemmän tehosteita, mutta perusperiaate on yhä sama: kuula on saatava pysymään kentällä mahdollisimman kauan ja pisteitä on hankittava mahdollisimman paljon.”
Suomessa on reilut 500 virallisiin kilpailuihin osallistunutta flipperinpelaajaa.
”Baaripelaajien määrää on mahdotonta arvioida, mutta aivan viime vuosina flipperin suosio on ollut selkeästi kasvussa.”
Lahdessa flipperikilpailuista vastaa Lahti Pinnball Society. Marttila kertoo, että Lahdesta on tullut Suomen epävirallinen ”flipperipääkaupunki” yksinkertaisesti siksi, että Lahdessa on paljon flippereistä innostuneita ihmisiä.
”Lahteen on kehittynyt flipperikulttuuri lajin aktiivien ansiosta. Kilpailutoiminnan lisäksi flippereillä on myös sosiaalinen merkitys. Yhdessä pelaaminen yhdistää ihmisiä.”
Aamupäivän liekehtimistä
Vaikka Pub Pienessä Karhussa riittää flippereitä pelattaviksi, hopeakuulalle pääsee Lahdessa antamaan kyytiä myös muissa baareissa ja varsinaisissa pelihalleissa. Lämpimästä pubista poistuttaessa viima ja pakkanen pistelevät poskia, mutta onneksi jalkakäytävä on hiekoitettu. Kenkä ei pääse polanteella lipsumaan.
Lahden Aleksanterinkadulla toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintola Oldin kokolattiamatto repsottaa kynnyksen vierestä. Kun revennyttä saumaa katsoo tarkemmin, punaisen kokolattiamaton alta näkyy vielä toisen, kellertävän kokolattiamaton reuna. Eteisen seinällä on vastassa puhallettava alkometri ja sen vieressä aikanaan televisiossa esitettyjen, Spede Pasasen juontamista Speden Speleistä tuttu nopeustestipeli.
Odlissa menneisyys on näkyvästi myös nykyhetkeä.
Jo aamupäivästä ravintolassa käy lakkaamaton puheensorina. Pöydät täyttyvät ja tiskille muodostuu hetkittäin jopa jonoa.
”Halvat tuopit houkuttelevat väkeä tupaan”, Minttu Nousjoki kuiskaa.
Kolme flipperiä seisoo ravintolasalin kupeessa omassa huoneessaan. Lahtelaiset Roope Jukarainen ja Jaska Hirvelä ottavat toisistaan mittaa Batman Forever -flipperissä.
Jukarainen ja Hirvelä kiistävät olevansa flipperin ”pointhuntereita” ja sanovat pelaavansa pelkästään huvin vuoksi.
”Viikonloppuisin tulee illanistujaisten lomassa pelattua joskus enemmänkin”, Hirvelä sanoo.
Kuula poukkoilee porttien väleissä, kunnes Hirvelä lyö sen kirkkaansinisen valon alla olevaan kuoppaan. Flipperi kilahtelee, soi ja alkaa puhua englantia.
Jukarainen nostaa tuoppia.
”Jaska on tänään liekeissä”, hän naurahtaa.
Refleksejä ja luonnetta
Odlin pelihuoneessa on Batman Forever -flipperin lisäksi tuore versio alun perin vuonna 1977 kehitetystä, yhdysvaltalaisen rock-yhtyeen mukaan nimetystä Kiss-flipperistä ja Venom-flipperi, mikä on yksi uusimmista Suomeen tuoduista malleista.
Mika Marttinen kertoo, että uusimmissa flippereissä pelin voi maksaa euron kolikon sijasta pankkikortilla ja lasien alla on myös enemmän erilaisia komponentteja.
”Jokainen flipperi on yksilö. Saman mallin pelitkin eroavat ominaisuuksiltaan toisistaan”, Marttila sanoo.
Hänen mukaansa flipperin luonteen voi oppia tuntemaan ainoastaan pelaamalla.
”Pelkät nopeat refleksit eivät riitä, vaan on ymmärrettävä myös se, mitä pelaamista ohjaavat valot tarkoittavat.”
Kämmenet kipeinä
Sorisevan ja hieman levottoman Odlin jälkeen Pub Pieneen Karhuun palaaminen on kuin kotiin tulisi. Tuttu porukka istuu pöydän ääressä. Penkin päässä uinuneen Pipsa-koiran korvat alkavat höristä, kun se kuulee Minttu Nousjoen ääneen.
Pantaan kytketty hihna liukuu lattialla, kun sohvalta laskeutunut Pipsa kipittää emäntänsä jalkojen juureen.
Koira saa korvansa juureen hellät rapsutukset.
Kampaajana työskentelevä Minttu Nousjoki kertoo joutuneensa marraskuussa miltei vahingossa Lahdessa järjestettyihin flipperinpelaamisen SM-kilpailuihin.
”Piti lähteä töistä kotiin, mutta päädyinkin työpaikan naapurissa sijaitsevaan Flipperiparkkiin pelaamaan.”
Nousjoki sijoittui Suomen Flipperinpelaajat ry:n järjestämässä kilpailussa 106 pelaajan joukossa sijalle 96.
”Pelasin yhtä mittaa läpi 18 konetta. Paremminkin olisi kieltämättä voinut mennä, ja kämmenetkin tulivat lätkimisestä kipeiksi.”
Nousjoki ei kuitenkaan pitänyt pelitaukoa SM-kilpailujen jälkeen, vaan kantapaikkaansa Pub Pieneen Karhuun tultuaan hän hakeutui taas flipperin ääreen.
”Kun kuula on kentällä, niin muu maailma unohtuu ympäriltä. Flipperiä pelatessa ei voi tehdä mitään muuta kuin pelata flipperiä”, Nousjoki sanoo.
White Water on myös hänen lempiflipperinsä, mutta Nousjoki sanoo pelaavansa käytännössä mitä tahansa flipperiä. Ihanneflipperiä ei kuitenkaan vielä ole rakennettu.
Se olisi suomalaisen rockyhtye HIMin musiikilla ja kuvilla varustettu yhtyeen nimikkokone.
”Pelinautinto olisi täydellinen, jos flipperistä kuuluisi Ville Valon ihanan pehmeä ääni.”
Omaa asuinpaikkaa lähimmät flipperit voi hakea flipperitutkasta: https://flipperit.net/flipperitutka/
Lue myös: Pokeritohtori tutkii nyt yliopistossa, kuinka pelaaminen vaikuttaa ihmiseen
