Radioaaltojen intohimoiset metsästäjät – DX-kuuntelijat etsijät kaukoyhteyksiä radiota kuuntelemalla

Jaa kaverilleTilaa Seura
DX-kuuntelijat
Vasemmalta katsoen Jyrki Hytönen, Jari Sinisalo, Lauri Niemi ja Ismo Kauppi ovat tunteneet toisensa vuosia. He ovat tutustuneet DX-kuuntelun kautta. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Ulkomaisten radioasemien nappaaminen kärsi internetin myötä inflaation. DX-kuuntelijat pitävät kuitenkin yhtä.

Tontti tuli puheeksi sattumalta. Jari Sinisalo ja Martti Karimies olivat nähneet ilmoituksen netissä. Se sijaitsi pohjoisessa, Suomi-neidon päässä, kaakossa. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Norjan rajasta.

Oli vuosi 2009. Sinisalo ja Karimies olivat käyneet Lapissa harrastamassa DX-kuuntelua vuosia, lähinnä Lemmenjoella, mutta mikään paikka ei ollut kuuntelun kannalta sellainen, josta ”voisi tehdä optimaalisen”.

Mutta nyt toiveet heräsivät. Auto käyntiin, kohti Inarin pohjoisosaa. Sevettijärventielle.
Perillä vetelää jänkäsuota, ja kivikkoa. Tontin vieressä järvi, lähellä Kaldoaivin erämaa-alue.

”Paskamaista aluetta taivaltaa.”

Mutta sen kesti, koska perillä ensimmäinen ajatus oli: tästä voisi saada jotain.

Mika Mäkeläinen

Mika Mäkeläinen nostaa antennilankaa Aihkiniemessä.

Kaukainen tuntematon

Aikataulu on venynyt. Lounaan piti alkaa kahdeltatoista, mutta luento on vielä kesken. On elokuun alku, 2019. Lohjan Kisakallion auditoriossa esitellään softwarea, ohjelmistoa, jolla radioaaltojen kuuntelu on entistä vaivattomampaa. Kerrotaan antenneista ja kuunteluaseman pystytyksestä.

Paikalla on seitsemisenkymmentä DX-kuuntelun harrastajaa. Kuuluu moi ja terve ja hei.

”Melkein kaikki DX-kuuntelijat tuntevat toisensa”, Lauri Niemi kertoo.

”On tullut myös paluumuuttajia.”

Sellaisia, jotka ovat harrastaneet DX-kuuntelua ”aikojen alusta”, pitäneet taukoa, ja palanneet.

Siksi kokouksessa tuli ”hirveästi kysymyksiä uusista softista”,

”Niistä asioista kannattaa kysyä Ismo Kaupilta”, Niemi vinkkaa.

Ismo Kauppi

Ismo Kauppi (toinen vas.) esittelee uutta, DX-kuunteluun tarkoitettua ohjelmistoa Lohjalla. Lauri Niemi (vas), Jyrki Hytönen ja Jari Sinisalo katsovat. Pekka Nieminen / Otavamedia

Kauppi palasi viisi vuotta sitten DX-kuuntelun pariin ”toden teolla”. Hänellä on kokouksessakin mukana tietokone. Ohjelmisto auki.

”Tällä mä etsin…”

Klik, klik. Ruudulla näkyy erilaisia grafiikoita, numeroita, värejä.

”Varsinainen radio, eineslaatikon kokoinen boksi, on kotona, 25 kilometrin päässä täältä”, Kauppi sanoo ja viittoilee kaukaisuuteen.

Grafiikat kertovat singaalien vahvuuksista

Erilaiset värikoodit ja graafit kertovat muun muassa, kuinka vahvoja signaalit ovat. Pekka Nieminen / Otavamedia

Harrastus alkoi korteista

Vielä 1920-luvun alussa radioaaltojen liikkeistä tiedettiin hyvin vähän. Ensimmäinen yleisradioasema perustettiin Yhdysvaltain Pittsburghiin. Sieltä yleisradiotoiminta levisi Eurooppaan, ja muualle.

Saadakseen selville kuuluvuusalueensa asemat pyysivät kuulijoita lähettämään raportteja. Niihin asemat vastasivat kortilla.

Ja kortteja alettiin kerätä, etsittiin uusia asemia, yhä harvinaisempia.
DX-kuuntelun kirjaimet ovat perua radioamatöörisanastosta: distant X, kaukainen tuntematon. On kuitenkin yleinen harhaluulo, että DX-kuuntelu olisi radioamatööritoimintaa.

Ei ole. Siinä missä amatöörit etsivät radioaalloilta toisiaan, DX-kuuntelijat eivät itse lähetä mitään. He ovat löytöretkeilijöitä. Kaukoyhteyksien etsijöitä radiota kuuntelemalla.

Taajuuksien ratkomista

Taajuuksia voi yrittää ratkoa opaskirjan avulla. Pekka Nieminen / Otavamedia

DX-harrastuksen alkaessa kuuntelulaitteet olivat vanhoja putkiradioita. Nykyään taajuuksia etsitään tietokonevälitteisesti.

”Ei tarvitse väännellä nuppeja. No, mitä kuunnellaan”, Kauppi kysyy ja ehdottaa itse ranskalaisia FM-asemia.

”Mutta ei ne varmaan kuulu”, hän jatkaa.

Eivät kuulukaan. Pelkkää särinää. ”Ehkä jotain muuta”, Kauppi mutisee ja alkaa etsiä.

Lauri Niemi pyörittelee päätään.

”Tähän aikaan, kirkkaalla päivällä…”

On havaittu, että radioaaltojen signaalien kantama ja kuuluvuuden laatu riippuvat useista tekijöistä: aseman lähetystaajuudesta ja -tehosta, lähetinantennin tyypistä ja suuntauksesta, vuorokauden- ja vuodenajasta.

Erityisesti vaikuttavat ionosfäärin, planeetan kaasukehän yläosan, kerrokset. Ne määrittelevät, kuinka radioaallot taipuvat – jos taipuvat – maanpinnalle sekä miten pitkälle asemat kuuluvat.

Yö ja hämärä ovat parasta kuunteluaikaa, sanovat monet. Silloin signaaleja vaimentavat kerrokset heikkenevät.

Äkkiä kuuluu vaimeaa, pätkivää ääntä.

”Joo”, Kauppi sanoo. ”Arabi. Selvä arabi. Oliskohan Omanista.”

Ikkuna maailmalle

Jo tehdastekoisten radiovastaanottimien aikaan ulkomaisten radioasemien kuuntelu oli yleistä. Oli tavallista, että asteikkoihin oli merkitty lähetinpaikkakuntia Suomen ulkopuolelta.

Lontoo, Motala, Berliini. Buenos Aires, New Delhi.

Erityisesti nuoret etsivät monopoliasemassa olevan Yleisradion vakavahenkisen ohjelmatarjonnan sijaan muuta kuunneltavaa. Jazzia Yhdysvalloista, salsaa Kolumbiasta. Iskelmää ja uusia rock-hittejä. Suosittuja asemia olivat Radio Luxembourg ja Voice of America.

Mutta oli muitakin syitä kuin musiikki.

Jari Sinisalo on tullut Lohjalle Vaasasta. Hän aloitti DX-kuuntelun 1979 ”vanhempien vaatehuoneeseen jemmatulla putkiradiolla”. Ennen satelliittitelevisiota ja internetiä radio oli ainoa ikkuna muuhun maailmaan.

Jan-Mikael Nurmela

Jan-Mikael Nurmela esitteli Lohjalla 1980-luvulla suosittua Grundig 650 -maailmanradiota. Pekka Nieminen / Otavamedia

Marraskuussa 1982 Sinisalo oli löytänyt Ylä-Voltan, nykyisen Burkina Fason, radioaseman. Kesken lähetystä musiikki vaihtui paatokselliseen puheeseen. Taustalta kuului konekiväärien papatus.

Vallankaappaus, tajusi Sinisalo.

Politiikka on aina – ainakin jollain tasolla – kuulunut, ja myös vaikuttanut DX-kuunteluun. Kuten 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat vähensivät ja myöhemmin lopettivat länsimaiden radiolähetysten häirinnän. Kaukokuuntelijoille se oli helpotus: niin sanotut jammerit olivat häirinneet monia taajuuksia.

Kun Irakin ja Iranin sota syttyi syyskuussa 1980, Sinisalo kuunteli molempien maiden radioasemia, sekä puolueetonta BBC:ta.

”Radio oli minun Spotifyni ja internetini.”

”Ja on yhä.”

Tavallaan DX-kuuntelua voisi verrata älypeliin. On paitsi löydettävä oikea asema, myös tunnistettava se. Siihen tarvitaan kielitaitoa.

”Osaan kotimaisten kielten ja englannin lisäksi saksaa, portugalia, espanjaa, ja vähän japania”, Sinisalo luettelee.

Sanotaan, että suomalaiset huippukuuntelijat tuntevat useista kielistä muutamia kymmeniä sanoja.

”Ne toimivat ikään kuin avainsanoina, ratkaisuina arvoituksiin.”

Olli Kilpeläinen

DX-kuuntelija Olli Kilpeläinen on vieraillut Aihkiniemen kuunteluasemalla. Myös vierailijoiden täytyy huoltaa antennit tarvittaessa.

Mikä on huijausta?

Huippuvuosi koettiin 1983. Silloin Suomen DX-liittoon kuului yli 2 500 jäsentä. Sen jälkeen määrä kääntyi laskuun. Nykyään jäseniä on viitisensataa, lähinnä miehiä, keski-iältään kuusikymmentävuotiaita.

Laskun syyksi on esitetty useita tekijöitä. Yksi on, että ulkomailta alettiin saada ajankohtaistietoa satelliittitelevisioiden myötä. Toinen on videonauhureiden tulo markkinoille. Se passivoi ja vei aikaa muulta harrastetoiminnalta, DX-liitossa ainakin ajateltiin.

Kun Yleisradion monopoli murtui, kevyen musiikin tarjonta Suomessa laajeni 1985 alkaen. Se söi kiinnostusta kaukokuunteluun.

Tuli myös muuta tekemistä, kun ikää karttui: opiskelu, työ, perhe.

Suurimpina syyllisinä jäsenmäärän vähenemiseen DX-liitto kuitenkin pitää tietokoneita ja internetiä, vaikka ne olivat pitkään kuuntelun apuna. 1980-luvulla koneilla kirjoitettiin raportteja ja seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin yhä teknisempiä ohjelmia kuuntelun tueksi. 2000-luvulla yleistyivät internet-radiot, eikä perinteisen vastaanottimen säätimiä tarvinnut enää pyörittää löytääkseen kuunneltavaa.

Siinäkö se sitten on? Miksi enää etsiä taajuuksia?

Kysymys herättää närkästystä. Laji on vielä elossa, sanovat harrastajat. Ja se voi hyvin!
Internetistä on hyötyä: yhteisö ei ole enää Suomen sisäinen, vaan maailmanlaajuinen. Neuvoa voi kysyä eri puolilta maailmaa, ja tietoa hakea eri kanavista.

Vesa-Jussi Rinkinen ja Ismo Kauppi tunnistivat viikon aikana 66 japanilaista radioasemaa Aihkiniemessä lokakuussa 2016. Yksi niistä oli KNB-yhtiön asema. He kirjoittivat sinne ja kertoivat sen kuuluvan Suomessa. Vesa-Jussi Rinkisen kotialbumi

Kuuluttajat vastasivat Vesa-Jussi Rinkiselle ja Ismo Kaupille lähettämällä kuvan, jossa he olivat asettautuneet samanlaiseen tervehdykseen. Vesa-Jussi Rinkisen kotialbumi

Jyrki Hytönen ryhtyy selittämään. Ennen oli neljä radiota, ne olivat vierekkäin pöydällä, ja sitten oli kasettinauhureita, hän sanoo. Nauhureihin tallennettiin signaalit ja kaseteilta kuunneltiin myöhemmin, mitä kanavia tuli löydettyä.

”Mutta nykyään tietokoneella voi nauhoittaa kaiken ulkoiselle kovalevylle, ikään kuin olisi 50 radiota vierekkäin. Se on valtava loikkaus!”

Tietokone siis kuuntelee ihmisen puolesta. Eikö se ole huijausta?

Harrastajien keskuudessa on vankka ajatus ”DX-moraalista”, väärentämistä tuskin kukaan aito harrastaja edes harkitsee, vaikka se onkin mahdollista ja on ollut aikaisemminkinkin.

”Kyllähän ne asemat täytyy sieltä löytää itse”, Jari Sinisalo sanoo, ”ja tunnistaa ne, säätää antennia, kuunnella nauhoitukset…”

Vuosien ystävyys

Palataan Lappiin, lähelle Kaldoaivin erämaa-aluetta. Siellä on nyt tontti, jonka keskellä on antenneja, kilometrin mittaisia, yhteensä kolmetoista. Ne roikkuvat tolpissa ja puissa usean metrin korkeudessa, etteivät hirvet ja porot juutu johtoihin.

Vuoden 2009 syksyllä, kun tonttia oli käyty katsomassa, Sinisalo ja Martti Karimies tekivät alueella myös koekuuntelua.

Tulokset: ei häiriöitä. Hyvin lupaavaa!

Vuoden 2010 alussa perustettiin kahdeksan hengen kannatusyhdistys. Sinisalon ja Karimiehen kimppaan lyöttäytyivät myös Lauri Niemi ja viisi muuta innokasta DX-miestä.

He ovat eri puolilta Suomea. Tampereelta, Hämeenlinnasta, Vaasasta ja pääkaupunkiseudulta.

Useimmat miehistä tunsivat toisensa parin vuosikymmenen takaa, osa jopa viidenkymmenen vuoden ajalta. Tiedettiin, että tullaan toimeen, vaikka yllättävä auringonpurkaus pilaisi viikon radiokelit.

Ja silloinkin, jos joutuu valvomaan kämppäkaverin kuorsatessa.

Kesällä 2010 rakennettiin antenneja ”hikeä ja rahaa säästämättä”. Syksyllä erämaan keskellä seisoi pieni, 30 neliömetrin parakkirakennus. Keksittiin nimi: Aihkiniemi, virallisen kiinteistörekisterin mukaan.

Aihkiniemen mökki

DX-kuunteluun rakennettu Aihkiniemen mökki valmistui syksyllä 2010.

Nimi on perua sodan jälkeen lohkaistusta yhdelle perheelle osoitetusta porotilasta. Aihki tarkoittaa vanhaa, hitaasti kasvanutta tiheäsyistä mäntyä. Samanlaista, mikä kohoaa tontilla.

Lauri Niemi sanoo, että DX-kuuntelua voisi harrastaa myös yksin. Mutta harrastuksessa menestyminen edellyttää yhdessä oppimista, kun viritellään radioita, rakennetaan antenneja, tunnistetaan kieliä ja asemia.

”Kun tällaisia puuhaa vuosikausia, syntyy pysyviä ystävyyssuhteita”, Niemi sanoo.

”Moni muukin porukka tekee vastaavia asioita kuin me Lapissa.”

Lapissa kausi alkaa syksyllä ja kestää kevääseen. Silloin signaaleja kuuluu ”lähestulkoon aina”.

Varsinaisten jäsenten lisäksi kuuntelijoita käy Suomesta ja ulkomailta, kerralla viikon tai kaksi. Siinä ajassa ehtii keskustella, sanoo Jari Sinisalo. Opiskeluista ja perheestä.

Työpaikoista, niiden saneerauksesta, uusista aluista. Yhdessä tehdään ruokaa ja saunotaan naapurissa. Käydään saamelaismuseossa ja kalastetaan.

Muu aika kuunnellaan ja huolletaan antenneja. Se on rankkaa työtä. Mutta tärkeintä on, se rauhoittaa.

Juttuun on haastateltu myös Mika Mäkeläistä ja Martti Karimiestä, sekä Suomen DX-liiton puheenjohtaja Pasi Rintamäkeä. Lisäksi lähteenä on käytetty Heikki Aarrevaaran teosta Oikeaan aikaan, oikealla taajuudella (2008).

Lue myös: Seela Sella toi hänen ja Elis-puolison yhteiseen kotiin radion ja rikkinäisen keittiöveitsen: ”Radio oli kyllä hieno siihen aikaan, ei mikään halpisradio”

X