Reportaasi: Jokainen hautakivi on yksilö, kun isä ja poika kaivertavat yhdessä – ”Tähän työhön kasvetaan”
Kouvolalainen Markku Kokko opettaa poikaansa Kasper Kokkoa hautakiviyrittäjäksi. Markkukin sai alkuoppinsa isältään, joka kaiversi hautakivet vielä käsin taltalla.
Kasper Kokko on tekemässä ensimmäistä, ihan alusta pitäen itse tehtyä kultausta hautakiveen. Isä Markku Kokko varmistaa taustalla. © Linda Varoma
Markku Kokko, 53, pakkaa poikansa Kasper Kokon, 18, kanssa kuorma-auton lavalle hautakiven ja sen perässä olevalle telikärrylle pienen traktorin. Sillä tehdään hätätilanteessa jopa lumityöt haudan lähellä, mutta tärkeintä siinä on nosturi, jonka avulla 200 kiloa painava kivi nostetaan haudalle.
”Viemme nyt Valkealaan hautausmaalle kiveä, jonka haimme viime kuussa verstaalle. Se puhdistettiin ja siihen kaiverrettiin viimeisimmän vainajan nimi. Kaiverran 400–500 kiveä vuodessa, ja vain noin 50 niistä on uusia kiviä”, Markku Kokko kertoo.
Siinäpä työ pähkinänkuoressa: haetaan hautakivi lisätekstiä varten, tehdään se ja viedään takaisin.
”Työajasta kolmasosan ajan autoa, kolmasosan kaiverran tekstiä ja loppu menee myynnissä. Asiakkaani tulevat hautaustoimistojen kautta.”
Markku saa sähköpostitse hautaustoimistolta toimeksiannon, jossa on asiakkaan puhelinnumero. Saadakseen asiakkaan vastaamaan joutuu usein naputtamaan tekstiviestin, että soittaa hautaustoimiston pyynnöstä.
”Kuuntelen tarkalla korvalla asiakkaan mielentilaa. Usein konkreettinen kaiverruksen miettiminen tuntuu jopa lievittävän surua. Uusiin hautakiviin teen pdf-tiedoston suunnitellusta kaiverruksesta, ja sitä kierrätetään sukulaisilla hyväksyttävänä.”
Markku tilaa puolivalmiit kivet kivifirmasta Korpilahdelta. Musta graniitti on suosituin materiaali. Yleisin kivikoko on 70×50 senttiä, ja uurnapaikan kivi on 50x 50 senttiä.
Monet kivikaivertajat laittavat lapun luukulle talvella. Mutta leudot ja vähälumiset talvet sekä uurnahautauksen lisääntyminen on mahdollistanut sen, että Markku saa elannon hautakivistä ympäri vuoden.
”Toki jos lunta on yli 40 senttiä, ei ole järkeä lähteä viemään kiviä hautausmaille. Viime talvena oli tämmöinen tilanne. Mutta onneksi hallilla on aina useammaksi viikoksi tekemistä koneiden huoltamisessa ja kivien kaivertamisessa.”
Traktorista on iso apu
Saavumme Valkealan Hukalan hautausmaalle. Markku tapaa sattumalta pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, hautaustoimistoyrittäjä Ari Lampilan, joka oli siirtämässä arkkua kappeliin odottamaan siunausta.
Markku alkaa muistella reissua Arin kanssa Mäntysaaren hautausmaalle, joka on saaressa. Miehet menivät sinne juhannusviikolla kaivertamaan kiveä.
”Yhtäkkiä vesillä nousi valtava myrsky, satoi räntää ja laineet löivät kaivertamiseen virtalähteeksi tarvittavan aggregaatin veneessä litimäräksi.”
Miehet eivät lannistuneet vaan rantaan päästyään raahasivat koneet haudalle.
”Piirsimme tekstin ja aloimme vetää aggregaattia käyntiin. Tunnin nyimme sitä turhaan, mutta lopulta se käynnistyi ja saimme homman tehtyä. Veneeseen palattuamme taivas kirkastui, aurinko alkoi paistaa ja järven pinta oli peilityyni.”
Markku toteaa olevansa niin sosiaalinen ihminen, että välillä kaipaisi työkavereita. Siksi hän on tyytyväinen työyhteisöstä hautaustoimistojen ja seurakuntien kanssa. On kiva turista välillä vaikka työasioitakin kollegoiden kanssa.
Parkkipaikalla Markku ajaa traktorin alas telikärryltä ja Kasper lähtee sillä haudalle. Markku ajaa perässä kuorma-autolla. Seurakunta onkin tehnyt lumityöt käytävillä, joten miehet pääsevät heti kivihommiin.
Markku kietoo lavalla olevan hautakiven ympärille kantoliinan ja nostaa sen kuorma-auton nosturin avulla maahan. Seuraavaksi Kasper ottaa kiven traktorin nosturiin ja kuljettaa sen haudan lähelle.
Traktorin nosturin avulla kivi siirretään lähelle hautaa. Markku kehuu traktoriaan, Avantin monitoimikonetta, jolla voi nostaa, kolata lunta ja jopa porata. Myös käytettynä Saksasta ostettu kuorma-auto on tärkeä.
”Tämmöisiä ei helpolla löydä käytettynä. Kuorma-auto, jossa on nosturi, nostaa 1 320 kilon kuorman. Takana olevien paripyörien takia kantavuutta on yli 2 000 kiloa.”
Seuraavaksi Markku kaataa kuumaa vettä haudan pohjakivelle, jotta jää sulaa pois.
”Minulla on aina kuumaa vettä mukana hakiessamme kiviä hautausmaalta. Sulatan aina lyhtykehyskivien lyhdyn lasit ennen irrottamista. Pakkaan ne kuljetuksen ajaksi pehmustettuun kuoreen. Kiven siirtämisessä pitää varoa, ettei mitään säry.”
Joskus hautakivissä on syvennyksiä, joita suojaa lasi. Näitä kutsutaan lyhtykehyskiviksi, ja niiden siirto vaatii erikoistoimia.
Kun tällainen lyhtykivi on sentilleen entisellä paikallaan, Markku pujottaa hautakiven lyhtylasit paikoilleen ja sytyttää sinne kynttilän.
Markku Kokko peruuttaa traktoria kohti hautaa. Kasper Kokko varmistaa, ettei painava kivi tipahda liinalta. Puhdistettu kivi tuodaan aina kelmussa, jotta se ei likaannu. © Linda Varoma
Taidot siirtyvät isältä pojalle
Seuraavaksi suuntaamme Kuusankosken vanhalle hautausmaalle. Autossa Kasper Kokko muistelee tutustuneensa jo pikkupoikana hautakiviin, kun isä työsti niitä kotitalon autotallissa.
”Oli hauskaa tehdä käsillä jotain. Muistan lämmittäneeni alle kouluikäisenä isän apuna Haminan hautausmaalla kuumailmapuhaltimella hautakiveä”, Kasper kertoo.
Ja nyt Kasper on isänsä opissa jatkamassa perheyritystä, sillä töitä riittää hyvin kahdelle. Kasperilla on merkonomiopinnot loppusuoralla ja hän perusti toiminimen täytettyään 18 vuotta.
Myös Markku vietti lapsena kesät hautausmailla isänsä Seppo Huismanin, 74, kanssa. Hän on vanhan ajan käsikaivertaja, joka lyö meisselin ja taltan avulla nimen hautakiveen.
”Kun kaverit lähtivät rannoille, minä lähdin isän kanssa hautausmaille. Vanhemmat olivat eronneet, ja se oli ainoa mahdollisuus olla iskän kanssa pidempään. Huiskin itikoita koivunoksalla iskän päältä, kun hän kaiversi tuntikausia hautakiveä lankkujen päällä istuen”, Markku muistelee.
”Isä on jo eläkkeellä, mutta palvelee edelleen vanhaa asiakaspiiriään Keski-Suomessa.”
Markusta tuli päätoiminen hautakiviyrittäjä parikymmentä vuotta sitten. Sitä ennen hän oli mielenterveyshoitajana psykiatrisessa sairaalassa ja kaiversi yksityisasiakkaille hautakiviä vapaa-aikana.
”Monesti lähdin iltavuorosta hautakiveä hakemaan, ja olin taas aamuseitsemältä sairaalassa. Kun vanha lapsuudenkaverini, hautaustoimistoyrittäjä, ehdotti yhteistyötä, jäin pariksi vuodeksi sairaalasta virkavapaalle.”
Lopulta hautaustoimistoja tuli asiakkaiksi niin paljon, että Markku jätti hoitoalan. Kahdeksan vuotta sitten hän lopetti autotallityöskentelyn ja hankki yritystä varten kunnot tilat Kuusankoskelta.
Hyvä työasento on tärkeää kivityöskentelyssä. Kasper Kokko on sisällä lämpimässä hallissa, isoisä oli aikoinaan polvillaan laudoilla haudan päällä. © Linda Varoma
Isä ja poika Kokon yhteistyö sujuu enimmäkseen hyvin. Markku pystyy vähentämään omaa työntekoaan, kun töitä voi jakaa nyt Kasperin kanssa. © Linda Varoma
Talvella tehtävää arkkuhautausta varten maata täytyy lämmittää ennen kaivamista. © Linda Varoma
Hautakiviä pitää oikaista
Kuusankosken vanhalla hautausmaalla käymme katsomassa Ylikankaan suvun korkeaa, noin tuhat kiloa painavaa hautakiveä.
”Olen kolmesti siirtänyt sen verstaalle uuden nimen kaiverruksen takia. Joka kerta se on ollut ihan valtava operaatio”, Markku toteaa.
Tuhkausten lisääntyminen on helpottanut hautakiviyrittäjän työtä. Kun maata ei myllätä, kiven paikalleen laitto on helppoa. Uurna vaatii vain pienen kuopan maahan.
Oikaistavia hautakiviä on valtavasti. Markku selittää syyksi maan routimisen ja arkun lahoamisen, jolloin betoninen pohjakivi kallistuu.
”Otamme kiven ja pohjakiven pois, lisäämme uutta hiekkaa ja pohjakivi laitetaan vatupassin avulla suoraan. Teemme kesäisin paljon oikaisuja.”
Kiviä ei saa missään nimessä alkaa omin voimin siirrellä. Markku kertoo kohdanneensa hautausmaalla papat, jotka olivat tapelleet tuntikausia valtavan kiven suoristamisessa ja huusivat hänet apuun.
”Suoristin kiven, kieltäydyin heidän tarjoamastaan maksusta ja kielsin koskaan enää koskemasta kiveen. He lähtivät kiitollisina kotiin. Samana kesänä nimittäin Kotkan palokunnan piti tulla pelastamaan hautakiven alle jäänyt vanha pariskunta.”
Isot kiviyritykset eivät ole kiinnostuneita yksittäisistä kaiverruksista ja pitkistä ajomatkoista. Markun suurin työmaa onkin vanhojen hautakivien hakeminen verstaalle uudelleen kaiverrusta varten, ja niiden palauttaminen paikoilleen. Tämä maksaa asiakkaalle muutamasta satasesta ylöspäin.
”Minun ei tarvitse laskea joka euroa, jonka vietän autossa kiveä hakemassa. Saatan joskus ajaa Virolahdelle yhtä kiveä hakemaan, mutta toki yritän järkeistää ja noudin esimerkiksi viime viikolla Mikkelistä 11 kiveä kerrallaan. Yritämme myöa palauttaa ne samaan aikaan.”
Markun työmaata on Kouvolan seudun lisäksi Mikkeli, Hamina, Joutsa, Virolahti ja Miehikkälä.
Työssä pitää olla tarkkana. Markku kertoo laittaneensa syyspimeällä reunakivet ja kaksi hautakiveä vanhojen jälkien mukaan, ja lähetti hautaustoimistolle kuvan siitä.
”Toimisto lähetti sen asiakkaalle, joka totesi niiden olevan väärässä järjestyksessä. Kävimme seuraavana aamuna siirtämässä ne oikein.”
Markku Kokon reviiri on laaja. Tämä kivi on haettu Mikkelistä. Hän pyrkii hakemaan monta kerrallaan, sillä ihan yhden takia ei kannata ajella. © Linda Varoma
Kasper puhdistaa hautakivet painepesurilla. Tässä pitää olla varovainen, sillä paineella voi lähteä pala kiveäkin irti. © Linda Varoma
Kultaus on suosituinta
Palaamme hallille, jossa Kasper näyttää, kuinka hautakivi nykyään kaiverretaan. Meneillään on Kasperin ensimmäinen kaiverrus, jonka hän on itse piirtänyt ja muokannut tietokoneella alusta loppuun. Koneella on erilaisia fontteja ja tekstejä valmiina yli 4 000. Noin puolet kaiverruksista on sellaisia, että fontit ovat jo aikaisempien nimien takia valmiiksi päätetyt.
”Kiveen tuleva teksti näkyy reikinä teippileikkurilla leikatussa teipissä. Kiinnitin sen kiveen ja puhalsin hiekkapuhalluslaitteella tekstin paineella kiven pintaan. Puhaltamisen jälkeen kvartsihiekanjyvät putsataan paineilmalla pois”, Kasper selittää.
Ennen hiekkapuhallusta tarkistetaan monta kertaa tilauksesta nimet. Jos kiveen tulisi virhe, se pitäisi hioa tasaiseksi ja tehdä uusiksi. Se tulisi kalliiksi.
Kasper levittää siveltimellä Markku-isän kehittämän pohja-aineen kaiverrettuihin kirjaimiin. Sen jälkeen kirjaimille painellaan varovasti lehtikultaa.
Kullattu kivi jätetään kuivumaan, ja noin vuorokauden päästä se on valmis.
Markku kertoo, että perinteinen kultaus on suosituin, mutta myös hopeointia sekä maalausta käytetään. Maali on erikoisalkydimaalia, ja se on kultaa edullisempaa.
”Suosittelen asiakkaalle juuri hänen kiveensä sopivaa tapaa”, Markku kertoo.
Kultaus kestää yli 20 vuotta. Sitä olisi hyvä pyyhkiä joskus kevyesti rätillä.
”Kerran minulle soitti vanhempi rouva valitellen, että kaksi vuotta vanhat kultaukset olivat kuluneet. Kävi ilmi, että hän oli kuurannut kiveä puhtaaksi teräsvillalla monta kertaa kesässä.”
Kun teksti on kaiverrettu, siihen laitetaan pohja-ainetta, jonka päälle painellaan lehtikulta. © Linda Varoma
Hautakiviä tehdään yksilöllisesti
Kasper on ollut asennushommissa paljon mukana ja osaa ne hyvin. Hän myös pesee kaikki kivet ja hakee viikoittain tavaraa Lahdesta yrityksestä, joka myy lehtikultaa, metallisia hautakilpiä, kaiverrusteippejä ja lyhtykehyksien laseja.
”Olen mielissäni siitä, että poika on innostunut alasta. Aika näyttää, onko tämä loppuelämän työ hänelle. Tähän työhön kasvetaan, ja siitä tulee elämäntapa kuten kävi minulle ja isälleni”, Markku toteaa.
Monet Kasperin merkonomiopiskelutkaverit ovat olleet työharjoittelussa vaate- tai ruokakaupassa. Heille Kasper kuvailee omaa työtään vähän kuin rakennustyöksi.
”Paitsi että kaikki päivät ovat erilaisia, on kuskaamista, kultaamista ja laskuttamista”, Kasper kertoo.
Markku pyrkii siihen, ettei tekisi viikonloppuna töitä. Kasperin mukaan tulon myötä se onnistuukin yhä paremmin.
Markku ei usko perinteisten hautakivien häviävän hautausmailta, mutta kivikoot pienenevät uurnapaikkojen myötä.
”En usko kivikaiverrustenkaan muuttuvan, mutta metallilaattojen käyttö lisääntyy. Uurnalehtoihin tulee kiven sijaan vain pieni kyltti, ja ne ovat kaikki samanlaisia.”
Uusille hautakiville täytyy tehdä muistomerkkisuunnitelma seurakunnille, jotka hyväksyvät tai hylkäävät ne. Markku kertoo, että Haminassa on esimerkiksi lasista tehty hautakivi. Myös louhittua kiveä ja luonnonkiviä on alettu käyttää enemmän.
Viime kesänä Markku haki Kangasniemeltä kiven asiakkaan kesämökin pihasta. Luonnonkiveen ei kaiverreta tekstejä, vaan ne laitetaan metallikirjaimilla tai metallilaattaan.
”Alkutalvesta hain metsästä luonnonkiven, jonka ottamiseen perhe oli saanut Kouvolan kaupungilta luvan. Perhe oli kävellyt paljon siellä ja edesmennyt isä oli aikoinaan sanonut haluavansa tietyn kiven hautakiveksi.”