Reportaasi: Upea pukuloisto kruunaa empire-juhlan – Näin valmistaudutaan aikamatkalle Helsinki 1812 -tanssiaisiin
Tervetuloa yli kahdensadan vuoden takaisiin kulisseihin. Näin tapahtuu muodonmuutos Bridgerton-ajan maailmaan.
Naisilla menee laittautumiseen neljä tuntia, seurueen mies on valmis puolessa tunnissa. ”Epäreilua, myönnän”, sanoo Andrew Holmes.
Sohvanurkka ja pukudraama, siinä aina toimiva täsmälääke talviankeuteen. On ihmisiä, jotka työntävät arjen vieläkin kauemmas ja pukeutuvat noihin loisteliaisiin asuihin. Pukuloisto, puitteet ja jopa ruokalajit ovat heidän omin käsin luomiaan.
Pääsimme tutustumaan, miten tällainen elämysmatka tapahtuu ja mitä se vaatii – ei sentään enää aatelisarvoa tai mammonaa, niin kuin ennen vanhaan. Menneisyyden puvut näyttävät ylellisiltä mutta eivät ole kalliita. Näppärä ompelija luo asun kuin asun kangaspakan jämästä.
Historian elävöittäjiä yhdistää intohimo kädentaitoihin ja menneeseen
Harrastusta kutsutaan historian elävöittämiseksi. Se yhdistää ihmisiä, joilla on kädentaitoja ja intohimo menneisyyteen. Tällä kertaa intohimon kohteena on historian vaihe, joka tunnetaan Napoleonin aikana, koska Ranska oli maailman napa.
Keskellä pimeintä marraskuuta Pia Gerbaulet, Aurora Bergenstam Drysén ja Andrew Holmes esittelevät meille, kuinka muodonmuutos parin sadan vuoden taakse tapahtuu, ennen kuin he suuntaavat illan pukujuhlaan. Aikaa on neljä tuntia, ennen kuin Empire-baaliksi nimetty tapahtuma Helsingin Viikin kartanossa alkaa.
Aurora Bergestam Drysén(vas.), Andrew Holmes ja Pia Gerbaulet ennen muodonmuutosta. Naiset ovat tulleet vessapaperipaplarit päässä kaupungin halki ratikassa. © Rosemarie Särkkä
Juhla järjestetään tällä kertaa tasavuosien kunniaksi, sillä Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812. Sitä edelsi monimutkainen valtapeli Euroopassa, Suomen sota ja maan liittäminen Ruotsista Venäjään.
Juhlissa ei kuitenkaan näy Suomen valtakunnan kermaa. Muualla maailmassa jopa presidentit vierailevat historiaspektaakkeleissa, jos kohta puitteetkin ovat tuhatkertaisia.
Todellakin, tuhat. Siitä myöhemmin.
Paperitupot päässä kohti pukuloistoa
Muodonmuutosta edeltää runsaalla naurulla loivennettu häslinki.
”Aina tulee kiire”, huokaa Pia Gerbaulet, joka on juhlat järjestävän Société Helsinki -seuran aktiivi.
Hänen hiuksissaan sojottaa vessapaperituppoja paplareina. Sama tukkatyyli on Aurora Bergenstam Drysénillä.
Ystävyksiä ei ole haitannut kulkea tuppopäinä ratikalla kaupungin halki. Tuijotukseen he ovat tottuneet, koska juhlapaikoille kuljetaan yleensä julkisilla – myös täydessä tällingissä.
Ruotsalainen Aurora Bergenstam Drysén on tullut puolisonsa Andrew Holmesin kanssa myöhään edellisiltana Tukholmasta Helsinkiin.
Yö on kulunut Pia-ystävän pienessä asunnossa ommellen, ei nukkuen.
Kävi nimittäin ilmi, että tanssimekon puhvihihat olivat liian kireät. Uusiksi meni, nauhakujineen päivineen.
Käsiä ei edelleenkään voi nostaa, mutta ei ylhäisödaami toki elehdikään laajoilla kaarilla.
”Ei pukua ilman hihakriisiä”, Aurora sanoo.
Ihanteet antiikissa
Illan nimi Empire-baali vie ajatukset kauas ja tuo mieleen loisteliaat puvut, mutta mitä empire oikein on?
”Empire on maailmalla paljon isompi juttu kuin meillä. Tosin Suomessakin on innostuttu historiadraamojen myötä”, Pia Gerbaulet kertoo.
Britanniaan sijoittuvat Jane Austen -elokuva Emma sekä epookkisarja Bridgerton ovat mainioita esimerkkejä tällaisista tuotannoista – ja itse aikakaudesta. Koko maailma imi tuolloin vaikutteita Ranskan vallankumouksen jälkeisestä empirestä, jota kutsutaan myös uusklassismiksi. Aikalaiset ihailivat antiikin Kreikkaa ja keisari Napoleon Rooman imperiumia.
Muotikin muuttui mahtailevan barokin ja rimpsuisen rokokoon sijaan ilmavaksi, kapoiseksi ja selkeäksi – siis klassiseksi.
Maalaisessa Suomessa ei Euroopan muotivirtauksista piitattu vuonna 1812. Oli muita kiireitä. Tanssiva ylhäisö oli minimaalinen osa kansaa.
Rahvas söi ohraa ja naurista, jos kerkesi, yritti toipua surkeasta Suomen sodasta sekä uudesta alamaisuudesta Venäjän suuriruhtinaskuntana.
”Itse en ole pitkä, laiha kreikkalaispatsas. Minun on helpompi solahtaa matamin tai kiukkuisen esiliinatädin rooliin ja laittaa ruokaa”, Pia Gerbaulet naurahtaa.
Helmikirjaillun iltalaukun toisella puolella on Napoleon, toisella kirahvi, koska Napoleon kävi myös Afrikassa. Laukku on Pia Gerbauletin ystävän tekemä.
Mustekynällä kirjeitä
Aurora Bergenstam Drysén ja Andrew Holmes ovat toista maata.
Ruotsalainen Aurora tapasi uusseelantilaisen Andrew’n yhdeksän vuotta sitten Britannian Bathissa Jane Austen -festivaaleilla, kuinkas muuten. Rakastavaiset kirjoittelivat toisilleen romanttisesti mustekynällä.
Kaikista maailman paikoista he ovat nyt syysankeassa Helsingissä eivätkä kukkaniityillä Andrew’n synnyinmaassa, jossa olisi alkukesä.
”Olen saanut myös Ruotsin kansalaisuuden. Elämme leppoisaa elämää maalla Tukholman lähellä. Pohjolaan tottuu”, Andrew vastaa.
Aurora työskentelee hotellialalla ja Andrew opettaa kansainvälisessä koulussa englantia ja historiaa.
Aurora Bergenstam Drysén avustaa Pia Gerbauletia korsetin pukemisessa. Sitä ei saa sitoa liian kireälle. Liivi antaa ryhdin, ei tainnuta. © Rosemarie Särkkä
Korsetti ei kiristä
Ooh, korsetteja! Silkkiä, samettia, hansikkaita! Tilpehööriä!
Silti yllättävän vähällä kamamäärällä syntyy empire-puvustus.
”Tämä on chemise, pohkeisiin ulottuva aluspaita”, Pia esittelee.
”Se puetaan aina, siis aina, korsetin alle. Paita suojaa kureliiviä hieltä ja lialta sekä ihoa menemästä rikki.”
Filmeissä sankaritar pyörtyilee ahdistuksesta kireissä nyöreissään. Buduaarin kynttilänvalossa vihjaillaan, kuinka korsetti lentää nurkkaan ja alta paljastuu pelkkä valkoinen iho.
”Höpöhöpöä.”
”Korsetin tarkoitus on pitää keskivartalo suorassa, ei kuristaa. Empire oli toki antavaa. Rintojen väliin asetetaan tueksi lastikka. Minulla on puuviivoitin,” Pia näyttää.
Pia ja Aurora ovat ommelleet asunsa itse pisto pistolta, jopa korsettinsa. Muoviluut korvaavat aitoja valaanluita.
Pikkuhousuja ei ennen käytetty. Entä nyt? Se jääköön salaisuudeksi.
Elävöittämisessä on lupa oikaista ja soveltaa, kunhan vetoketjun kaltaiset modernit ratkaisut eivät näy päällepäin. Vetoketju keksittiin vasta vuosisadan lopussa.
”Tähän kuluu juuri sen verran aikaa ja rahaa kuin haluaa käyttää. Pussilakanastakin saa. Lainaillaan kavereilta, käydään kirppareilla, vinkataan ja neuvotaan”, Pia Gerbaulet kertoo.
Pikkutarkkuuskin vaihtelee. Joku käsittelee ompelulangat mehiläisvahalla, toinen hurauttaa saumat polyesterilla.
Joka tapauksessa homma lähtee käsistä kaikilla.
Sponsoreita ja TikTokia
Elävöittäjät ovat ehkä vanhoja sieluja, mutta mahtuu mukaan myös moderneja tapoja. Harrastustapahtumia järjestetään yhteistyökumppanien tuella, ja aiheesta viestitään sosiaalisessa mediassa.
Société Helsingin väki on seilannut kesä-Saimaalla höyrylaivoilla, juhlinut sadonkorjuuta ja keisareita Viaporissa, viettänyt perhepiknikiä säätyihin katsomatta Seurasaaressa. Sopimuskumppaneiden tuella tapahtumia voidaan järjestää monenlaisessa ympäristössä. Aikaraami on aina sama: 1700–1910-lukujen Suomi.
Pia tekee harrastuksestaan hauskoja TikTok-videoita, joissa hän näyttää, ettei touhu ole kireänutturaista.
”Ehkä etsin historiaseikkailuilla omaa taustaani. Sukujuureni vievät Keski-Eurooppaan.”
Kengät taas puristavat
Alan koulutuksen saanut Aurora on tehnyt myös puolisonsa Andrew’n asun. Työtunteja on mahdoton laskea.
”Brodeerasin paitaa ehkä kolme vuorokautta.”
Pitkäliepeinen takki ja polvipituiset housut ovat syksyn sävyistä skottiruutua. Andrew valitsi perinteisen villakankaan ja kuosin kunnianosoituksena skotlantilaiselle isoisälleen.
Puvussa ja varsinkin jalkineissa on tukala olla. Pitkäraajaisen Andrew’n kengännumero on 47. Napoleonin ajan nappaskenkiä ei kanoottikoossa löydy, joten Andrew joutuu ahtamaan jalkansa kolme numeroa liian pieniin solkitossuihin. Tanssi siinä sitten.
”Potkaisen ne tietysti tilaisuuden tullen pois. Onneksi saan joskus koipeni piiloon pöytädaamin helman alle. Säädyllisesti tietenkin.”
Tönkkö empire-mies näyttää hassulta polvihousuissaan ja ballerinoissaan. Tyyli on nimeltään fob.
”Kireän puntin täytyy päättyä hiukan polven alapuolelle, jotta pohjelihas näkyy. Se on ollut miehisyyden symboli. Istuminen on tosi hankalaa eikä kumartelu onnistu lainkaan”, Andrew sanoo.
Naismaista keikaria kutsutaan dandyksi, mutta tuohon aikaan dandy oli miesten mies lyhyessä takissaan ja saappaissaan. Vähän kuin Napoleon itse ja Aleksanteri I, Suomen suuriruhtinas.
Tukka oli lyhyt. Andrew antoi hiustensa kasvaa koronan aikana, ja sitoo ne nyt taakse.
”Sotilaspukeutuminen on kyllä enemmän minua”, hän tunnustaa.
Hillitty empire-ehostus
Daamien kampauksiin kuluu pari tuntia. Vessapaperitupot katoavat ja tilalle piipataan ilmavat kiharanutturat kilpaa kellon kanssa.
”Apua, missä pinnit! Pään pitäisi näyttää luonnolliselta, että hups, heräsin tämän näköisenä. Totuus on tietysti kaikkea muuta.”
Eteerisen empire-seurueenkin täytyy syödä. Iltapäivätee, lasillinen kuohuvaa ja kiireinen välipala napataan alushameisillaan. Tomaattitahraa ei kaivata tanssimekon etumukseen.
Juhlalookin viimeistelee kevyt meikki, ripsiväri ja vaalea puuteri. Hienosto ei ennen vanhaan saanut ruskettua ja näyttää siltä, että olisi joutunut raatamaan pellolla. Päivänvarjo suojasi naisen hipiää.
Joutilaasta elämästä viestittävät myös ylelliset, epämukavat vaatteet.
”Ihmiset ovat ehostaneet aina. Silmät varjostettiin hiilellä ja kulmiin saatettiin lisätä eläinten karvoja”, Pia Gerbaulet tietää.
Oranssin alushameen kuuluu pilkistää Pian keltaisen juhlamekon alta. Koruiksi hän valitsee pukuhelmien värisävyä toistavan diadeemin sekä itse tekemänsä kaulanauhan ja rannerenkaan.
Auroran eleetön puku on vitivalkoinen. Uumalle kiedotaan samettinauha.
Vielä viitta hartioille ja voilà, sanoo ranskalainen. Valmista tuli viime minuuteilla.
Valmiina juhliin. Aurora Bergestam Drysén(vas.), Andrew Holmes ja Pia Gerbaulet muodonmuutoksen jälkeen. © Rosemarie Särkkä
Tuhansia katsojia metsässä
Helsinkiläisessä kerrostalossa pukeutuminen on mukavaa verrattuna vaikkapa eurooppalaisiin metsiin, joita kolmikko on kolunnut. Jättispektaakkeleihin valmistaudutaan teltoissa, joissa myös yövytään.
Pia Gerbaulet palasi hiljakkoin 1600-luvun taistelusta Alankomaista. Mukana oli 6 500 elävöittäjää.
Andrew kärvisteli sotilasasussaan Napoleonin kotipihalla Pariisin liepeillä. Fontainebleaun linnan ja metsän mahtavaa näytelmää seurasi 160 000 ihmistä, joukossa myös ministereitä.
Presidentti Emmanuel Macronin kerrotaan myös joskus piipahtaneen.
”Vaikka puitteet olivat komeat, teltassa yövyttiin silti. Paleli.”
Helsingin Viikin mittakaava on aivan toinen. Tilaan mahtuu vain 42 juhlijaa. Häivähdyksen eleganssista näkee ehkä viisi ulkopuolista: satunnainen ohikulkija ja paikan henkilökunta.
Koko ei ole se juttu.
”Tärkeintä on samanmielinen yhteisö ja ystävyys”.
Tanssimestari Petri Myllynen ja Pia Gerbaulet näyttävät tanssin tahdin. © Rosemarie Särkkä
Kamariorkesteri Le Petit Lux tahdittaa tanssiaskeleita. Myös muusikot Anna-Mari Ablouh, Risto Kytö ja Auroora Perttunen ovat sonnustautuneet empire-asuihin. © Rosemarie Särkkä
Pukuloisto ja tanssit vain omien kesken
Ajan henkeen pukeutunut kamariorkesteri virittää juhlaväkeä tunnelmaan.
Tanssimestari Petri Myllynen on valinnut ja harjoittanut ohjelmat kuin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ikään.
”Beethoven oli ajan tähti, mutta kaikkea tanssimusiikkia ei kirjoittanut suuri säveltäjä. Meillä painopiste on ryhmätanssissa, angleesissa ja franseesissa”, Petri Myllynen kertoo.
Jos tanssityylit eivät ihan auenneet, niin ei se mitään. Ovi joka tapauksessa sulkeutuu ulkopuolisilta.
Mitä empire-juhlissa tapahtuu, se empire-juhliin jää.
Au revoir, näkemiin ja mukavaa iltaa! Helsinki 1812 -tanssiaisten ovet sulkeutuvat ulkopuolisilta. © Rosemarie Särkkä