Ay-liikkeen omat lasikatot – Pääseekö liittopomoksi, jos ei olekaan hetero?
Perinteinen ay-liike on vasta viime vuosina alkanut ajaa ja ymmärtää seksuaalivähemmistöjenkin asiaa. Liittovaikuttaja Vesa Mauriala kertoo, miksi asenteiden muuttuminen kesti niin pitkään – ja millaisia uusia esteitä oikean tasa-arvon radalle on tulossa.
Onko ay-pomoksi pääsy edelleen mahdotonta muille kuin perheellisille heteroihmisille?
Suomessa seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat jo vuosia olleet valtavirtaa. Lainsäädännössä on otettu 2000-luvulla isoja askelia.
Mediassa ja viihteessä samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteet ovat arkipäivää. Myös politiikassa on jo pitkään vaikuttanut homoseksuaaleja kansanedustajia ja ainakin yksi ministeri.
Mutta suomalaisessa työmarkkinakentässä avoimesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvia vaikuttajia ei kuitenkaan ole juuri nähty. Onko ay-pomoksi pääsy edelleen mahdotonta muille kuin perheellisille heteroihmisille?
Ei periaatteessa enää, sanoo ammattiyhdistysliikkeen huippuvaikuttaja ja demarien taustavelho Vesa Mauriala.
”Toiminta ammattiyhdistysliikkeessä on hyvin asiakeskeistä. Ei siellä juuri kysellä toisten perheolosuhteita. En minä esimerkiksi tiennyt paljonkaan muiden liittopuheenjohtajien henkilökohtaisesta elämästä”, Mauriala sanoo.
Maan toiseksi suurimman ammattiliiton, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö on monissa liemissä keitetty politiikan ammattilainen.
Hän on ollut sosialidemokraattisen puolueen aiempien puheenjohtajien Eero Heinäluoman ja Antti Rinteen oikea käsi – ja joskus vasen aivopuolisko.
Vaikka Mauriala vaikuttaa kulisseissa, kaapeissa hän ei ole koskaan viihtynyt. Mauriala on ensimmäinen, ehkä ainoa avoimesti homo ay-johtaja Suomessa. Ennen nykyistä pestiään hän johti vuosia rautatieläisten ammattiliittoa.
Työväenliike ennen Setaa
Ay-liikkeen ja seksuaalivähemmistöjen suhde ei ole ollut aina yksinkertainen.
Perinteisen mielikuvan mukaan erityisesti SAK-taustainen ay-liike on karski ja miehinen, ehkä sovinistinenkin vallankäytön linnake, jossa ei homosteluille ole juuri tilaa. Maurialan mukaan tämä imago alkaa pikkuhiljaa väistyä.
”Jos puhutaan nykyisestä ay-liikkeestä, näkemys siitä, että päähän potkimiseen ja eriarvoisuuteen pitää puuttua, on tosi herkässä”, Mauriala pohtii.
Jäsenistöä pitää auttaa ihonväriin tai suuntautumiseen katsomatta.
Rautatieläisten ammattiliitossa noin 90 prosenttia työntekijöistä on miehiä.
”Oma suuntautumiseni on ollut aina laajasti kaikkien tiedossa. Kun minut valittiin puheenjohtajaksi, kaverit tulivat sanomaan, etteivät he välitä, mitä minä olen, kunhan ajan heidän asioitaan.”
Mauriala ajattelee vähemmistöön kuulumisen tuoneen hänelle jopa ylimääräistä tarmoa edunvalvontatyöhön.
”Luokkatietoinen-sanaahan ei voi nykyisin käyttää. Luulenpa silti, että en olisi mukana ay-toiminnassa ja politiikassa, jos en olisi aikanaan todennut kuuluvani seksuaaliseen vähemmistöön. Kun joku asia vaatii muutosta, sitä pitää mennä itse tekemään.”
Hän sanoo arvostavansa yhden asian liikkeitäkin, vaikka ihmisen osaan kuuluu niin paljon muutakin kuin seksuaalinen identiteetti.
”Työväenliike nyt vain syntyi ennen Setaa.”
Maurialan mukaan ammattiliiton pitää osata ajaa kaikkien jäsentensä oikeuksia, ja perustella miksi siitä hyötyvät kaikki. Vähemmistöjen asioita karsastavat usein niin oikeistopopulistit kuin ääriuskovaisetkin. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Syrjinnästä linnaan
Ammattivaikuttajana Mauriala on laatinut haastattelua varten erillisen muistion, josta löytyvät keskeiset keskustelukohdat ja perustelut sille, ettei ammattiyhdistysliike voi hänen mielestään kerta kaikkiaan sivuuttaa vähemmistöjenkään edunvalvontaa. Oikeus olla vapaasti oma itsensä kuuluu jokaiselle työntekijälle, kunhan ei loukkaa toiminnallaan muiden oikeuksia.
”Jos mennään seuraavalle sivulle, sieltä löytyy yhdenvertaisuuslaki ja rikoslain työsyrjintä”, hän esittelee paperia sytyttäen jo kolmannen pikkusikarinsa.
Maurialan mukaan ay-liikkeen ruisleipä löytyy sopimuksista ja lainsäädännöstä. Esimerkiksi rikoslaki määrittelee työsyrjintärikokset.
Sen mukaan ketään ei saa asettaa muita huonompaan asemaan esimerkiksi rodun, etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, sukupuolen, iän, vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen takia.
”Nämä ovat oikeasti asioita, jolla ei pidä leikkiä. Moni ei ymmärrä, että työpaikkasyrjinnästä sukupuolisen suuntautumisen perusteella voi seurata ankarimmillaan vankeusrangaistus.”
Hän uskoo, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva räikeä syrjintä on 2020-luvun työelämässä onneksi harvinaista.
”Yleensä ongelmat nousevat siitä, että työnantaja tai esimies ei uskonnollisista tai muista syistä voi hyväksyä henkilöitä, joilla on toinen suuntautuminen.”
Tällöin ilmapiiri työpaikalla on usein muutenkin tulehtunut. Seksuaalivähemmistöjen tilanne liittyykin siihen, miten suomalaisilla työpaikoilla voidaan. Ongelmat nousevat asenteista.
”Onneksi Suomi on niin kehittynyt, että laajasti tiedostetaan, ettei tällaisten asioiden perusteella työnantaja voi syrjiä.”
Valtaosa ammattiliittojen oikeudessa ajamista tapauksista liittyy silti muun muassa siihen, ettei työnantaja maksa palkkaa kuten sopimuksiin on kirjattu.
”Homojen pomo” – sanottaisiinko näin yhä?
Vaikka Suomi on kehittynyt nopeasti sallivaan suuntaan, Mauriala muistuttaa, että keskeiset edistysaskeleet on otettu vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Homoseksuaalisten tekojen rikollisuus poistui laista vuonna 1971. Samalla homosuhteille kuitenkin asetettiin korkeampi suojaikäraja. Lisäksi säädettiin erityinen kehotuskielto, jossa rangaistavaksi tuli julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien ”haureuteen”. Se suitsi myös sitä, miten media käsitteli homoseksuaalisuutta.
”Tarja Halonen oli silloisen neloskanavan presidenttitentissä. Haastattelija aloitti tituleeraamalla Halosta homojen pomoksi.”
”Kun puhutaan, että Venäjällä on gay-propagandalaki (joka kieltää homoseksuaalisuuden ”propagoimisen” alaikäisille), oli Suomessa kehotuskielto voimassa vielä vuonna 1999.”
Presidentti Tarja Halosen vaalikampanjoiden taustavaikuttajana Mauriala muistelee, miten vanhojen asenteiden muuttuminen ja murtuminen näkyi vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Halosen puheenjohtajuutta Setassa käytettiin häntä vastaan.
”Muistan hyvin, kun Tarja Halonen oli silloisen neloskanavan presidenttitentissä. Haastattelija aloitti tituleeraamalla Halosta homojen pomoksi. Ei tällainen olisi nykyisin mahdollista.”
Valmiimpaan maailmaan
Ay-pomon, demarien taustavaikuttajan ja presidentintekijän lisäksi Mauriala on historian tohtori. Hän väitteli vuonna 2005 viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneesta radikaalista taiteilijaryhmä Tulenkantajista. Sen piirissä vaikutti useita kirjailijoita, joilla oli homo- ja biseksuaalisia tunteita.
Mauriala huomauttaakin, että hetero- ja homoseksuaalisuuden käsitteet ovat olleet julkisesti ”olemassa” vasta noin 150 vuoden ajan.
”Ihmisen historiassa se on aika lyhyt aika.”
Hänen mielestään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemassa on kyse kehityksestä kohti täyttä kansalaisuutta. Hänen mukaansa seuraava askel olisi transseksuaalisuutta koskevan lainsäädännön uudistaminen.
Nykyisen lain mukaan sukupuolen korjaaminen vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä, lääketieteellisiä todisteita ja osoitusta siitä, että oikeasti elää vastakkaisen sukupuolen roolissa.
”Tämä osoittaa, että meillä on edelleen vaikeuksia käsitellä sitä, onko ihmisellä oikeus päättää omasta kehostaan.”
© istockphoto
Ääriliikkeet iso uhka
Mauriala uskoo, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen alkaa olla jo valtakulttuuria, jolla on suomalaisten selkeän enemmistön tuki. Syntymässä on kuitenkin vastavirtoja kahdesta, myös keskenään vastakkaisesta suunnasta.
Yhtäältä Suomeen on ilmaantunut uutta oikeistoradikalismia, joka Maurialan mielestä kaivaa omakuvaansa ”tunkkaisesta 1930-luvun yhtenäisyyskulttuurista”.
Toisaalta päätään nostaa poliittinen ääri-islam, joka omasta näkökulmastaan kyseenalaistaa myös seksuaalivähemmistöjen hyväksymistä.
”Sijoitan nämä tavallaan samaan lokeroon. Onneksi ne ovat Suomessa aika pienien piirien juttuja.”
Maurialan mielestä saavutettuja vapauksia pitää myös puolustaa.
”Poliittinen ääri-islam on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastainen liike. Se ei minusta ole tervetullut Suomeen.”
”Poliittinen ääri-islam on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastainen liike. Se ei minusta ole tervetullut Suomeen.”
Hän korostaa, että oikeus oman uskonnon harjoittamiseen pitää taata ja toisten uskonnollisia vakaumuksia on kunnioitettava.
Uskonnon politisoiminen sen ääritulkintojen kautta voi silti johtaa siihen, että radikalisoitumaan lähtevät myös ne, jotka kokevat oikeuksiensa olevan uhattuna.
Monissa Länsi-Euroopan maissa kuten Tanskassa, Hollannissa tai Itävallassa on nähty, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset äänestävät oikeistopopulisteja, koska uskovat ääri-islamistien uhkaavan heidän oikeuksiaan.
Mauriala alleviivaa, ettei hänellä ole sympatioita oikeistopopulistien muslimikammolle. Eikä hän usko siihen pelotteluun, että ääri-islamistiset maahanmuuttajat tulevat tänne ja luonnonvoiman lailla murentavat suomalaisten elämäntavan.
”Kuka sellaista toivoo tai olisi edes sallimassa? En minä ainakaan.”
Hänen mielestään suomalaisuus ei ole muut poissulkevaa nationalismia, kansalliskiihkoilua.
”Minulle suomalaisuus merkitsee hyvinvointivaltion pohjalta syntynyttä vapauskertomusta. Se tarkoittaa, että ihmisten vapausoikeuksia on laajennettu ja näin pitää edelleen tehdä, jotta ihmiset voisivat olla sellaisia kuin haluavat.”
Juttua muokattu 17.10. Vaihdettu sterilointi-termi lisääntymiskykyyn.