Koronakesästä tuli painajainen – Tapahtumapäällikkö Tiina Salonen: ”Kulut juoksevat, mutta tuloja ei ole lainkaan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koronakesästä Tiina Salosen painajainen
Tiina Salonen on luotsannut useamman vuoden Kotkan Meripäiviä, jotka tänä vuonna jäivät pitämättä koronan takia. © Kuva: Tommi Mattila
Tapahtumapäällikkö Tiina Saloselta jäi vuoden kohokohta kokematta, kun Kotkan Meripäivät jäivät koronan alle.

Työpaikkansa Merimuseo Vellamon katolla seisova Kotkan kaupungin tapahtumapäällikkö Tiina Salonen on omassa maisemassaan.

Välkehtivä meri nostaa kevyessä tuulessa matalia vaahtopäitä. Kaksi venettä liukuu Kotkan Hovinsaaren pienvenesatamasta kohti ulappaa. Tehtaan piippu ja kirkontorni kohoavat kerrostalojen takaa taivasta kohden. Kotkan Kantasataman vanojen museonostureiden vaijerit nitisevät.

Lokkiparvi lehahtaa lahden toisella puolella siintävän satamavaraston katolle.

Tiina Salosen maisema on kuitenkin ollut harvinaisen hiljainen. Koronaviruspandemiasta seuranneiden rajoitusten vuoksi Kotkan Meripäivät jäivät monen muun suuren suomalaisen kesätapahtuman ja -festivaalin tavoin koronakesänä järjestämättä.

Kun heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna maailmanpyörän piti pyöriä varastojen yllä ja sataman olla tungokseen asti täynnä juhlijoita, pitkät laiturit ja laaja asvalttikenttä ammottivat tyhjyyttään.

Myös silloin Salonen oli yhtä maisemansa kanssa.

Hän tunsi itsensä tyhjäksi.

Koronakesästä tulikin painajainen

Tiina Salonen vaikuttaa hyväntuuliselta siihen nähden, että hänen ja hänen tiiminsä vuoden uurastus on osin valunut hukkaan.

Salonen sanoo yrittävänsä välttää turhaa murehtimista. Sen sijaan hän kehuu omakotitalonsa terassilla kasvavia tomaattejaan.

”Aikaisempina kesinä tomaatit näivettyivät multiinsa, kun en työkiireiltäni muistanut kastella niitä. Tänä vuonna pääsen vihdoin korjaamaan ruhtinaallisen sadon.”

Tapahtumatuotanto on Suomessa yksi eniten koronaviruspandemiasta kärsineistä elinkeinoista. Kotkan Meripäivien lisäksi pitämättä jäivät esimerkiksi Pori Jazz, Seinäjoen Tangomarkkinat, Turun Ruisrock ja pitkä lista muita suuria ja pienempiä tapahtumia ja festivaaleja.

Salosen mukaan yksittäisen suuren tapahtuman peruuntuminen asettaa pahimmillaan koko tapahtuman tulevaisuuden kyseenalaiseksi. Hän tuntee hyvin alan ongelmat, koska hän on valtakunnallisen Finland Festivalsin hallituksen varapuheenjohtaja.

”Kulut juoksevat, mutta tuloja ei ole lainkaan. Siitä seuraa lomautuksia ja irtisanomisia ja tapahtuman toimintaedellytykset heikkenevät”, Salonen toteaa.

”Piinallisinta oli epävarmuus. Samaan aikaan piti varautua järjestämään Meripäiviä ja niiden peruuntumista.”

”Piinallisinta oli epävarmuus”

Kotkan Meripäivät on järjestetty vuodesta 1962 lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta miltei yhtäjaksoisesti. Sen tulevaisuus ei kuitenkaan ole samalla tavalla uhattuna kuin monen muun tapahtuman, koska Meripäivät on Kotkan kaupungin järjestämä tapahtuma. Yli 200 000 kävijää vuosittain houkuttelevan karnevaalin peruuntuminen merkitsee kuitenkin Kotkalle ja lähiseudulle noin 14–15 miljoonan euron menetystä.

Tiina Salonen myöntää viettäneensä unettomia öitä, kun valtiovalta alkoi panna toimeen rajoitustoimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

”Piinallisinta oli epävarmuus. Samaan aikaan piti varautua järjestämään Meripäiviä ja niiden peruuntumista. Se oli lopulta helpotus, kun Meripäivät päätettiin jo huhtikuun lopulla perua. Mitään muuta ei ollut enää tehtävissä.”

Unettomia öitä ennenkin

Tapahtumapäällikkö Tiina Salosen vuodenkierto kulkee Kotkan Meripäivien mukaan. Seuraavien karnevaalien suunnittelu käynnistyy välittömästi, kun edellisten palautepalaveri on pidetty.

Viimeiset viisi vuotta Meripäivien tuotannosta ensin virkaatekevänä Kotkan kulttuurijohtajana ja viimeiset kaksi vuotta tapahtumapäällikkönä vastannut Salonen tunnustaa, että vastuun kantaminen suuresta tapahtumasta käy ajoittain voimille.

Hän on valvonut öitään aiemminkin, vaikka Meripäivät ei ole ollut vaarassa peruuntua.

”Kun uni ei ole tullut, olen kirjoittanut työasioita puhelimen muistiin”, Salonen kertoo.

Hän sanoo kuitenkin sietävänsä hyvin painetta ja pystyvänsä reagoimaan ja tekemään päätöksiä nopeasti.

”Tapahtumatuotannossa joutuu väistämättä haastaviin ja hektisiin tilanteisiin, mutta en ole ainakaan vielä toistaiseksi menettänyt toimintakykyäni.”

Salonen myöntää olevansa myös kärsimätön. Hänelle asioiden liika vatvominen on ajan tuhlausta. Pähkäilyn sijasta Salonen haluaa päästä toimeen ja ratkaista mahdollisen ongelman nopeasti.

”Se ei ole aina hyvä piirre, mutta valitettavasti olen tullut vuosi vuodelta yhä kärsimättömämmäksi.”

Paraati on paras hetki

Teatterissa nuoruutensa viettänyt Tiina Salonen ei aikanaan edes haaveillut olevansa päävastuussa yhden Suomen suurimman kesätapahtuman toteuttamisesta.

Hänen suunnitelmissaan oli hankkia ammatti teatterin ja lastenkulttuurin parista.

Kotkan Meripäivillä Salonen oli ensimmäisen kerran teini ikäisenä talkoolaisena 1990-luvun alussa, jolloin Meripäivät olivat varsin railakkaan juhlan maineessa.

”Illalla puiston läpi kulkiessani minua heitettiin tyhjällä pullolla. Kotiin piti mennä terveyskeskuksen kautta, Salonen muistelee.

Tiina Salonen järjesti tänä vuonna työntekijöilleen peruuntuneiden Meripäivien piknikin, jolla kiitti kaikkia vuoden työstä, vaikkei tapahtumaa voitukaan pitää.

Tiina Salonen järjesti tänä vuonna työntekijöilleen peruuntuneiden Meripäivien piknikin, jolla kiitti kaikkia vuoden työstä, vaikkei tapahtumaa voitukaan pitää. Kuva: Tommi Mattila

Kotkan lasten kulttuurikeskuksessa työskennellessään Salonen pääsi myös järjestämään tapahtumia. Lasten Meripäiviltä hän siirtyi ensin koko Meripäivien tapahtumatuottajaksi. Lisäksi hän ehti toimia ohjelmapäällikkönä ennen nykyistä pestiään.

Suuren tapahtuman järjestämisessä Salosta kiehtoo tehtävän monipuolisuus. Työssään hänen täytyy tietää paljon, myös se, mistä löytyy oikea osaaja oikeaan työhön. Kaikkea kun ei voi tehdä itse.

”Korvaan sosiaalisilla taidoillani muissa taidoissa ilmeneviä puutteita”, hän naurahtaa.

Vaikka Salonen järjestää kotikaupunkiinsa Meripäivien lisäksi myös pienempiä tapahtumia, niin Meripäivien avajaisparaatin lähtiessä liikkeelle hän tuntee onnistuneensa työssään.

”Kun näkee yleisömeren, ilon ihmisten kasvoilla, kuulee musiikin ja naurun, niin jaksaa taas uurastaa seuraavan vuoden seuraavia Meripäivä varten.

Työtä vai vapaa-aikaa?

Suurten ja hieman pienempienkin kesätapahtumien kävijämäärät olivat viime vuosina jyrkässä kasvussa ennen kuin koronavirus katkaisi ainakin vuodeksi myönteisen kehityksen.

Vaikka Suomessa on purettu jyrkimpiä koronarajoituksia, Tiina Salonen on silti huolestunut siitä, miten suuret tapahtumat pystytään toteuttamaan ensi vuonna.

”Koronavirus saattaa vuoden kuluttua vaikuttaa yhä tapahtumatuotantoon. Kun kymmeniä tuhansia ihmisiä on samassa paikassa, yleisön jakaminen rajatuille alueille ja esimerkiksi turvatarkastusten tapaiset toiminnot vaativat tarkkaa suunnittelua”, Salonen kertoo.

Alkukesästä Salonen pääsi poikkeuksellisesti viettämään kolmen viikon kesäloman, mutta kesän käännyttyä syksyn puolelle ensi vuoden Meripäivien suunnittelutyö on jo alkanut.

Tapahtumatuotantoon intohimoisesti suhtautuvan kolmen lapsen äidin tukena työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ovat hänen puolisonsa, lastensa isovanhemmat, muut sukulaiset ja ystävät.

”Tukiverkoston täytyy olla laaja, koska äiti on vähän kuin aina töissä, minkä lisäksi on lapset koulut ja harrastukset. Lisäksi myös perheen vapaa-aika, jos sitä edes pystyy erottamaan arjesta, vaatii organisointia.”

Kotkassa Meripäivät henkilöityvät voimakkaasti Saloseen. Hän tuskin pystyy käymään kaupassa ilman, että päätyy keskustelemaan kotikaupunkinsa tunnetusta kesätapahtumasta.

Kaupunkilaisten palaute ei aina ole pelkästään positiivista. Salonen sanoo ottavansa vastaan mielellään asiallista ja parhaimmillaan jopa Meripäivien kehittämistä edesauttavaa kritiikkiä.

”Henkilökohtaisuuksiin menevää haukkumista en ymmärrä, mutta sellaisen kohteeksi joudun onnekseni hyvin harvoin.”

Piknik sisätiloissa

Kun Kotkan Meripäivät tältä kesältä peruttiin, tapahtumapäällikkö Tiina Salonen huomasi, että kiihtyvän kiireen sijasta hänen työtahtinsa oli väistämättä totuttua rauhallisempi.

Vaikka tekemistä riitti rästitöissä ja tapahtumajärjestäjien koulutuksen parissa, ne tuntuivat Meripäivien sijaistoiminnoilta.

Se ei ollut Saloselle tarpeeksi.

Kiireettömyydestä syntyi tyhjyyden tunne.

Kun Meripäivien juhlinnan piti perjantaina 24. heinäkuuta olla huipussaan, Salonen järjesti työkavereilleen piknikin Merimuseo Vellamon sisätiloihin. Lattialle levitetyllä viltillä nautittiin pizzaa ja kuohuviiniä. Kuvaruudulla pyöri nauhoitteita edellisten Meripäivien kohokohdista.

Salonen mukaan hänen Meripäiviä valmistellut tiiminsä ansaitsi juhlansa, vaikka Meripäivä ei päästykään viettämään.

”Koska emme pääse koskaan juhlimaan varsinaisia Meripäiviä, niin juhlimme Meripäiviä, joita ei koskaan pidetty.

Lue myös: Huono äiti -yrittäjä Sari Helin: ”Minusta tuli korona­kevään konkreettinen syntipukki”

X