”Tämä oli tässä”, Tapio Särkkä ajatteli Leningradissa vuonna 1985 ensimmäisen luentonsa jälkeen – 35 vuoden aikana suomalainen on tehnyt huikean uran yhdellä Venäjän korruptoituneimmista aloista

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tapio Särkkä jaksaa uskoa, että Suomen ja Venäjän raja voidaan avata uudelleen jo syksyllä. Vaikka hänestä rajan sulkeminen oli pandemian takia perusteltua, se on tuottanut hankaluuksia ja harmia kaikille, joilla on kiinteät suhteet Venäjälle.
Tapio Särkkä jaksaa uskoa, että Suomen ja Venäjän raja voidaan avata uudelleen jo syksyllä. Vaikka hänestä rajan sulkeminen oli pandemian takia perusteltua, se on tuottanut hankaluuksia ja harmia kaikille, joilla on kiinteät suhteet Venäjälle. Kuva: Mikko Nikkinen
Tapio Särkkä on pystyttänyt työkseen isoja tehtaita Venäjällä ja seurannut samalla suurta muutosta. Kaikenlaista on sattunut, ja onneakin on tarvittu.

”Muistan yhä, kun matematiikan professori alkoi puhua luennolla, enkä mie ymmärtänyt sanaakaan. Ajattelin, että tämä oli tässä”, muistelee lappeenrantalainen Tapio Särkkä, 58, opintojensa alkua 1985 silloisessa Leningradissa.

Hän tajusi, ettei pysty opiskelemaan viittä vuotta diplomi-insinööriksi Rakennustieteellisessä Instituutissa, jos hän ei osaa venäjän kieltä.

Armeijan jälkeen Särkkä oli saanut Leningradista suhteilla rakennustöitä. Paikallinen tyttöystäväkin oli.

Ajatus opiskelusta ei ollut silti käynyt edes mielessä, mutta kun Särkkä kuuli Suomen ja Neuvostoliiton välisestä opiskelijavaihdosta, hän haki korkeakouluun ja pääsi sisään.

Ensimmäinen vuosi meni sumussa, mutta kieli alkoi sujua, kun Särkkä panosti siihen täysillä. Hän luki lehtiä, katsoi televisiota, puhui ja pänttäsi sanakirjaa.

”Venäläinen instituutti on raaka maailma: teoreettista matematiikkaa ja lujuusoppia. Jouduin ihan äärirajoille, mutta läpi tultiin, vaikka rimaa hipoen”, Särkkää naurattaa nyt.

Valmistumisvuonna 1991 Suomessa oli lama ja Neuvostoliitosta tuli Venäjä. Kymenlaaksossa lähipiiri julisti, ettei venäläisellä diplomilla tee mitään.

Eikä Suomesta löytynytkään töitä. Särkkä alkoi soitella läpi Venäjällä toimivia suomalaisyrityksiä – ja sai pariksi viikoksi työpaikan Rakennusliike Puolimatkan ja venäläisten yhteisyrityksestä.

Kunnolla työelämään, YIT:n edustuston päälliköksi Pietariin, Särkkä pääsi 1994. Muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi yhdysvaltalaiselle Caterpillarille ja on siitä lähtien toiminut Venäjällä tilaajan palkkaamana teollisten investointiprojektien projektipäällikkönä.

Särkkä on toteuttanut muiden muassa kaksi sahaa Stora Ensolle, kaasukombivoimalaitoksen Fortumille ja kivivillatehtaan Parocille.

Vedenjakajana 2014

Venäjällä Särkkä on saanut seurata sekä markkinatalouden alkupamausta 1990-luvulla että viime vuosien ulkomaisten investointien dramaattista vähenemistä.

”1990-luku oli aika kaoottinen vuosikymmen. Rakennusalalla valtion tilaajat häipyivät, ja tilalle tuli yksityisiä yrityksiä. Rikollisuus järjestäytyi nopeasti. Se oli kuin Villin lännen aikaa”, Särkkä kuvaa.

Silloin myös ulkomaiset investoijat, kuten Särkän palkannut Caterpillar, tulivat Venäjälle.

”Ulkomaiset investoijat olivat myös suomalaisille rakennusliikkeille ja suunnittelijoille iso asiakasryhmä.”

Nyt ulkomaiset investoijat ovat kääntäneet selkänsä. Särkkä ajoittaa käänteen Krimin liittämiseen Venäjään: siitä alkoi jonkinlainen pahan kierre.

”Venäjä ennen ja jälkeen 2014 on iso vedenjakaja. Olen sanonut, että se tuntuu jo suuremmalta kuin 1918 vallankumous”, Särkkä vertaa.

Hankkeiden hiipumisen Särkkä on havainnut myös henkilökohtaisesti, kun viimeisimmän työnantajan projektilta loppui alkuvuodesta rahoitus.

Projektipäällikkönä Särkän työtä on ollut ohjata isoja tehdashankkeita aloituksesta päätökseen, sopimuksineen päivineen.

”Projektipäällikön on hallittava äärettömän laaja spektri asioita ja kannettava niistä vastuu. Minun luokseni tulevat viranomaiset, urakoitsijat, laitetoimittajat, omat esimiehet, investoijat ja tulevan tehtaan henkilökunta”, Särkkä luettelee.

Nykymaailman venäläinen neuvottelukumppani on terävä ja moderni. Pitkät ja kosteat neuvottelut ovat enää entisajan legendoja.

Paljon byrokratiaa

Rakentamiseen liittyy Venäjällä valtavasti byrokratiaa, ja Särkästä sen määrä tuntuu vain kasvaneen.

”Kun olen tehnyt ulkomaalaisille tehtaita, sanon heille, että ’Mie hoidan yhteiskuntaan liittyvät asiat, ja teidän tarvitsee vain antaa rahat ja miettiä bisnestä’.”

Hankkeiden alussa kunnallistekniset liittymäluvat teettävät paljon työtä. Lopussa aikataulut venyvät, kun tehdas laitteineen luovutetaan viranomaisten tarkastettavaksi.

Aivan aluksi hankkeen koko esisuunnitteluaineisto siirtyy valtion asiantuntijaelimen syyniin. Se on venäläinen erikoisuus.

”Länsimaissa luotetaan suunnittelijan ammattitaitoon, eikä viranomaisten tarvitse enää tarkastaa tämän tekemiä ratkaisuja. Venäjällä ajattelutapa on se, ettei luoteta mihinkään”, Särkkä selvittää.

Kaikenlaista on sattunut, ja onneakin on tarvittu. Kun Särkkä rakensi Parocin kivivillatehdasta Tveriin 2011, paljastui, ettei tehdashankkeella ollutkaan kaasulupaa.

”Aloimme tutkia asiaa. Lopulta arkistosta löytyi huono kopio vanhan tehtaan kaasuluvasta vuodelta 1984. Se olikin vielä voimassa ja pelasti projektin.”

Tapio Särkkä muutti kaksikielisen perheensä kanssa kolme vuotta sitten Pietarista Lappeenrantaan, kun kaksostytöt aloittivat koulun. Satama on Lappeenrannassa Särkästä erityisen viehättävä paikka.

Tapio Särkkä muutti kaksikielisen perheensä kanssa kolme vuotta sitten Pietarista Lappeenrantaan, kun kaksostytöt aloittivat koulun. Satama on Lappeenrannassa Särkästä erityisen viehättävä paikka. Kuva: Mikko Nikkinen

Kaasudraamaa ei puuttunut Fortumin kaasukombivoimalaitoksen projektistakaan 2008 Länsi-Siperiassa. Se on ollut Särkän projekteista mittavin: se kesti neljä vuotta ja maksoi 1,3 miljardia euroa.

”Jamal–Eurooppa-maakaasuputki kulki alueen vieressä, ja idea oli, että laitos saa raaka-aineensa siitä. Kukaan ei ollut miettinyt, onko siihen lupaa.”

Särkkä ryhtyi selvittämään lupa-asiaa maakaasuputkea käyttävän maakaasu- ja öljykonsernin Gazpromin edustajan kanssa. Asia saatiin kuntoon.

”Mie kävelin Gazpromiin, jossa ihmeteltiin, että mikä heppu tänne tulee. Hankkeiden investoijat voivat olettaa projektin lähtötilanteeksi jotakin, mikä voikin olla jotakin aivan muuta.”

Kala mätänee päästä

Rakennusala on yksi korruptoituneimmista toimialoista Venäjällä. Särkkä kuitenkin näkee, että moderneista kontrollijärjestelmistä kiinni pitävällä yksityissektorilla korruptio on vaikeampaa.

”Korruptio on valtion, kuntien ja kaupunkien tilauksissa iso ongelma, mutta minusta on väärää ajattelua, ettei sille mitään tehtäisi. Avainroolissa on syyttäjänvirasto.”

Särkkä lainaa venäläistä sanontaa, jonka mukaan kala mätänee ensin päästä.

”Kun yläpää ei ala vuotaa, silloin alapuolen mahdollisuudet tehdä jotakin ovat lopulta aika rajalliset”, Särkkä sanoo.

Tällä hän tarkoittaa, että rahaan liittyvä päätöksenteko pitää rajata projektipäällikölle tai hänen esimiehilleen. Tällä pelisäännöllä varmistetaan, että kaikki tietävät, ettei projekti ei vuoda eikä kepulikonsteja kannata edes yrittää.

Johto onkin suurennuslasin alla.

”Minut on tutkittu jokaisessa firmassa, jossa olen ollut. Hakiessani sellutehdashankkeen projektipäälliköksi kävin kerran läpi jopa viisituntisen valheenpaljastustestin”, Särkkä kertoo.

”Hakiessani sellutehdashankkeen projekti­päälliköksi kävin kerran läpi jopa viisituntisen valheenpaljastustestin.”

Psykologi aloitti testin toteamalla, että ”jos Te olette joskus ottanut tai antanut rahaa, me saamme sen selville”.

”Jotkut kaupungitkin käyttävät valheenpaljastusta. Siitä on tullut yksi keino taistella korruptiota vastaan.”

Särkällekin on esitetty rahatoivomuksia, mutta tällöin hän on ottanut yhteyttä työnantajansa turvayksikköön ja siirtänyt asian käsittelyn sille.

Kerran tehdastyömaalle tulivat poliisi ja ulkomaalaisvirasto. He löysivät tadzhikistanilaisen työmiehen, jonka työlupa oli vanhentunut.

”Kautta rantain annettiin ymmärtää, että asian voisi järjestää antamalla avustus. En suostunut, ja tuli kovat sakot. Vastapuoli yrittää luoda tilanteen, josta ei pääse pois kuin maksamalla. En hyväksy sellaista. Pengon ratkaisua, joka yleensä löytyy, mutta tie voi olla pidempi.”

Kuin tilkkutäkki

Venäjä on kaikesta huolimatta kehittynyt Särkän mielestä valtavasti vuodesta 1991.

”Öljy on tuonut hyvinvointia. Suuret kaupungit kuten Moskova, Pietari, Jekaterinburg ja Kazan ovat moderneja. On muodostunut oikeasti keskiluokka, joka on yhteiskunnan moottori.”

Särkän silmin suurin ongelma on maaseudun ja kaupunkien välinen valtava hyvinvointiero, toki sitä on korruptiokin.

”Ehkä punaväri muuttuu jossakin vaiheessa vaaleanpunaiseksi, ja tulee uusi poliitikkosukupolvi. Asioita aletaan muuttaa, mutta siihen menee aikaa.”

Särkkään Äiti Venäjä on suhtautunut aina hyvin.

”En ole koskaan kokenut minkäänlaista syrjintää tai epäluuloa. Venäläiset arvostavat länsimaalaisia ja suomalaisia.”

Venäjässä Särkkä on rakastunut sen monimuotoisuuteen, kulttuurien, suuntausten ja uskontojen valtavaan tilkkutäkkiin. Vaikeammin siedettävä on ollut maan arvaamattomuus ja tapa poukkoilla suuntaan ja toiseen.

”Olen suhtautunut aina intohimoisesti työhöni ja löytänyt oman pienen rakoni Venäjällä. Ensin tulee työmaalle, jossa on vain puita, ja yhtäkkiä siellä on miljardin laitos pystyssä. Voi ajatella, että olenpahan tuon tuohon laittanut.”

Tänään Särkkä määrittelee venäjän kielen taitonsa erittäin hyväksi.

”Älä mene johtamaan projektia Venäjälle, jos et osaa venäjää – muuten sinua viedään kuin vierasta sikaa”, neuvo kuuluu.

X