Hevostilan tunnelmallinen joulu Naantalissa – Carolina Casagrande: ”Tämä paikka on opettanut minulle paljon - kuten sen, että kaikesta selviää”

Myynti-ilmoitus Naantalin vanhasta Immasten rälssitilasta oli ehtinyt olla netissä tunnin, kun se osui silmiini. Otin yhteyttä välittäjään ja pääsin katsomaan tilaa vielä samana päivänä.

Tilalla ei oltu asuttu kahteen vuoteen, ja se oli jo kovaa vauhtia rapistumassa. Piha-alue oli umpeenkasvanutta ryteikköä. Mutta se kaikki oli toissijaista, kun näin vanhan kivinavetan. Se oli menoa.

Rälssitilalta löytyi stressitön koti hevosille

Olin etsinyt jo pitkään paikkaa, jonne saisin remontoitua hevosilleni stressittömän kodin. 1886 rakennettu kivinavetta oli toiminut hevostallina ennenkin, mutta ennen tuloani siinä oli ehtinyt olla monenlaista toimintaa. Viimeksi navetassa oli toiminut autohuolto.

Navetta oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta se vaati silti ison remontin, jotta se sopi hevostallin tarpeisiin.

Myynnissä oli navetan lisäksi päärakennus, torppa, aitta, maakellari, pieni autotalli ja kolme hehtaaria maata. En ollut ennen omistanut tilaa enkä tiennyt lähes mitään sen hoidosta, mutta se ei estänyt minua hankkimasta sellaista. Tein ostopäätöksen kahdessa päivässä, ja kaupat solmittiin viikon sisällä. Siitä on nyt neljä ja puoli vuotta.

Koti on sisustettu entisen kodin kalusteilla. Ingo Maurerin klassikko Zettel’z -valaisin oli kymmenen vuotta laatikossa, kunnes sille löytyi sopiva paikka olohuoneesta. Kultainennoutaja Salino rakastaa pehmoleluja, joita se kantaa mukanaan. Suvi Elo

Ensimmäinen vuosi tilalla kului raivaushommissa

Remontointi aloitettiin navetasta, joka on kokenut suurimman muutoksen. Ensimmäinen työ oli pestä tilat hyvin. Tuntui kuin navetta olisi vetänyt henkeä sen jälkeen ja herännyt eloon.

Tilaa siivotessani ja raivatessani olen törmännyt jos jonkinlaiseen romuun. Pahin yllätys olivat navetan ylisiltä löytyneet dynamiitit. Tämä löytö keskeytti navetan kunnostuksen hetkeksi. Tapaus päättyi kuitenkin onnellisesti, kun poliisit kävivät hakemassa ne parempaan talteen.

Navettaan vaihdettiin ikkunat. Sisätiloissa kantavat palkit uusittiin kokonaan, jotta rakennus pysyisi kuosissaan. Pilarien valu oli hidasta puuhaa, sillä niitä pystyi valamaan vain yhden pilariparin kerrallaan. Sen jälkeen kuivumista piti odottaa aina viikko ennen seuraavaa valua.

Tontilla ollut vanha pitsihuvila paloi 70-luvulla. Sen tilalle rakennettiin vanhaa pohjaa mukaillen uusi talo vuonna 1984. Suvi Elo

Tilan vanha aitta on vuodelta 1870 ja se on suojeltu. Aitta ja tilan pieni asuinrakennus eli torppa ovat seuraavana entisöintilistalla. Suvi Elo

Tallin ikkunat koristellaan jouluna kransseilla ja kukilla. Suvi Elo

Navettaan tehtiin myös ramppi ja AIV-siilot kunnostettiin muun muassa kesäkahvilaksi. Lämmityskustannuksia helpottamaan tilalle asennettiin maalämpöpumppu, joka pitää huolen hevosten viihtyvyydestä niin talvella kuin kesällä.

Tallissa asustaa tällä hetkellä kolme omaa hevosta ja kaksi vuokrapaikkalaista yksityisiltä omistajilta.

Kotini sijaitsee vuonna 1984 valmistuneessa päärakennuksessa, joka rakennettiin 70-luvulla palaneen pitsihuvilan tilalle vanhaa pohjaa mukaillen.

Olohuone ja keittiö olivat edellisten asukkaiden jäljiltä keltaisen mäntypaneelin peitossa.

Värikkäät tekstiilit raikastavat olohuoneen. Seinillä on tyttären maalaamaa taidetta. Suvi Elo

Katto ja takka keventyivät valkoisella maalilla. Hevosenpään Carolina sai lahjaksi isältään. Suvi Elo

300-neliöinen talo liian suuri yhdelle ihmiselle

Halusin avartaa ja raikastaa tilaa maalaamalla katon ja takan valkoiseksi. Tein pienen testimaalauksen keittiön kattoon, ja totesin, että eihän katon maalaus niin vaikeaa ole. Se oli lopulta ihan hirveä urakka, ja kaiken lisäksi sen kanssa tuli kiire, kun työ piti saada valmiiksi tyttären lakkiaisjuhliin mennessä.

Talossa on lisäksi remontoitu ullakolle makuuhuone ja kylpyhuone. Myös katto uusittiin ja lämmitysjärjestelmä vaihdettiin.

Tekisin kodissani monta asiaa toisin, mutta sille ei ole juuri nyt aikaa. Koti on minulle paikka, jossa käyn lähinnä syömässä, pesulla ja nukkumassa. Muun ajan vietän tallilla ja ulkona.

300-neliöinen talo tuntuu myös liian suurelta yhdelle ihmiselle. Ajatuksena on, että voisin kunnostaa pihatorpasta tai tallin päädyssä olevasta tilasta pienemmän kodin itselleni.

Skotlannin luppakorva Ireneä muistetaan jouluna pienillä kissaleluilla. Suvi Elo

Irene seuraa hevosten käyskentelyä laitumella keittiön ikkunasta. Suvi Elo

Viisikymppisenä tallinpitäjäksi

Elämä hevostilalla on kiireistä ja työntäyteistä. Herään ennen seitsemää, ruokin kissan ja koiran ja vien koiran ulos. Päivät kuluvat tallihommissa ja hevosten kanssa työskennellessä.

Välillä tuntuu, että olen ihan sekopää, kun lähdin viisikymppisenä perustamaan omaa tallia. Opiskelin Italiassa sisustussuunnittelijaksi ja tein vuosia suunnittelutyötä, mutta olen rakastanut hevosia pikkutytöstä asti ja haaveilin aina omasta tallista.

Perheellämme oli hevosia, kun olin pieni, ja itsellänikin oli hevosia viisitoista vuotta sitten, mutta avioeron myötä jouduin jättämään hevoset ja keskittymään tyttäriini.

Eläimet, kuten lipizza Sandor ja kultainennoutaja Salino, ovat Carolinalle kaikki kaikessa. Jouluisin myös eläimet saavat lahjoja. Suvi Elo

Rintasyöpä rohkaisi tekemään valintoja

Reilut kymmenen vuotta sitten sairastuin rintasyöpään ja siitä toivuttuani sairauden jälkeiseen masennukseen. Sairastumisen myötä ymmärsin, että haluan tehdä elämässäni asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.

Kuusi vuotta sitten hankin elämäni hevosen, itävaltalaisen orin, ja kouluttauduin hevosten lymfaterapeutiksi.

Ison tilan hankkiminen yksin ja ihan uuteen ammattiin heittäytyminen pelotti, mutta ajattelin, että kun olen selvinnyt syövästä, niin tämä on ihan helppo juttu. Mutta ei se ole.

Välillä itken itseni uneen ja olen niin väsynyt, etten edes muista, miten olen päässyt sänkyyn.

Elämä hevostilalla ei ole ruusuista. Töitä on valtavasti yhdelle ihmiselle, ja moni asia on pitänyt tehdä kahteen kertaan, mutta paikka on opettanut minulle paljon. Kuten sen, että kaikesta selviää. Olen oppinut myös armollisemmaksi itseäni kohtaan.

Joulun tunnelma syntyy kukista, kynttilöistä sekä itse paistetuista tortuista. Suvi Elo

Talli  koristellaan jouluisaksi

Jokainen päivä tilalla on samanlainen, olipa sitten joulu tai juhannus. Olen viettänyt tilalla kolme joulua. Pyhät menevät niin kuin arkikin hevosten ehdoilla, mutta silloin on myös aikaa olla yhdessä perheen kanssa.

Kotia en koristele paljon. Sytytän kynttilöitä ja hankin muutaman joulukukan. Talli koristellaan kransseilla, joulukuusella ja jouluvaloilla. Myös maneesi saa jouluvalot ja -koristeet.

Hevosillakin on joulu, kun talli koristellaan kuusella, valoilla ja kransseilla. Tunnelmaa luo myös tallissa aina soiva musiikki, mikä rauhoittaa hevosia. Suvi Elo

Jo aikuiset tyttäreni, Claudia ja Clarissa, ovat luonani jouluna. Vanhempani viettävät joulua minun ja sisarusteni luona vuorovuosina. Jouluaattona katsomme televisiosta joulurauhanjulistuksen ja juomme glögiä. Jouluillallisen syömme aikaisin.

Teen yhden ison joulukattauksen, johon hankin osan ruoista valmiina. Kinkun valmistan itse ja leivon joulutorttuja. Rakastan joulutorttuja. Saatan tehdä niitä keskellä kesääkin. Ja vihreitä kuulia pitää olla.

Äidilläni on ollut tapana tehdä kinkkuliemestä kaloripommikeittoa, jossa on perunaa ja spagettia. Olen jatkanut äidin perinnettä. Illallisen jälkeen jokainen saa syödä mitä ja milloin haluaa.

Oma jouluhetki suklaarasian kera

Hevoset saavat jouluna porkkanoita, Irene-kissa ja kultainennoutaja Salino saavat avata oman paketin. Kun iltatyöt tallilla on tehty ja eläimet on ulkoilutettu, voin istua alas ja avata suklaarasian.

Se on minun jouluhetkeni. Silloin voin hengähtää ja rauhoittua hetkisen, mutta aamulla kaikki alkaa taas alusta.

Lue myös: Leena Lagerstam jo 50 vuotta Laukon kartanon rouvana: ”Kartano opetti minulle kaiken, minkä osaan”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti