Rakkaus vei Elisabethilta, 57, jalat tyystin alta, mutta lasten takia häntä kalvoi myös syyllisyys: ”Tuntui, ettei ollut aikaa hukattavana”
Muutto rakkaan luo Järvenpäähän herätti Elisabeth Falckissa monenlaisia tunteita. Alun syyllisyyden ja kipuilun jälkeen hän tavoitti seesteisen olon ja onnen.
Näillä Lammassaareen johtavilla pitkospuilla Elisabeth Falckin uusi suhde orasti. ”Uuteen suhteeseen hyppääminen vaatii vanhemmalla iällä uskallusta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se kannattaa.”
Yhdeksän vuotta sitten Elisabeth Falck, 57, sai vainun. Vanha opiskelukaveri alkoikin kiehtoa eroottisessa mielessä, vaikka he olivat siihen asti olleet vain hyviä ystäviä.
Elisabeth ja mies ovat molemmat pappeja ja työskentelevät seurakunnan perheneuvojina.
Miehenkin tunteet olivat syttyneet.
”Se oli ihan mieletön rakastuminen. Jalat menivät täysin alta. Tilanne yllätti, koska kumpikaan ei ollut aiemmin ajatellut, että meistä voisi tulla pari.”
Tunteille oli nyt lupa, koska molemmat olivat eronneet pitkistä suhteistaan.
Tilanne ei kuitenkaan ollut helppo. Elisabeth Falck asui Imatralla, mies Järvenpäässä. Heillä oli yhteensä neljä lasta, joista kolme murrosikäistä asui vielä kotona.
”Muistan kuitenkin miettineeni, että jos nyt tämän ohitan, ohitan jotain todella tärkeää.”
Vuoden kuluttua tunteiden heräämisestä Elisabeth uskalsi. Hän muutti tyttärensä kanssa Imatralta miehen ja tämän kahden tyttären luo Järvenpäähän.
Helsinki jäi, kun Saimaa kutsui
Muutto miehen perässä ei ollut Elisabethille tavatonta. Paljasjalkainen helsinkiläinen oli päätynyt Imatrallekin samasta syystä. Tai ensin sinne vei teologiharjoittelu, jonka aikana hän tapasi paikallisen miehen. Mies tuntui turvalliselta, ja 27-vuotias Elisabeth jäi.
”Olen luonteeltani utelias. Halusin kokeilla, miltä tuntuu asua muualla. En osannut pelätä mitään.”
Elisabeth oli asunut ikänsä Helsingin kantakaupungissa kerrostalossa.
Muutto omakotitaloon pienelle paikkakunnalle vuonna 1991 oli Elisabethille iso juttu. Kaikki tapahtui nopeasti. Hän avioitui kahdeksan kuukauden kuluttua tapaamisesta ja tuli pian raskaaksi.
”Kaverit epäilivät, kuinka mahdan sopeutua, mutta olivat samalla iloisia puolestani.”
Imatra tuntui ajatuksena idylliltä. Saimaa ja luonto olivat lähellä, ja lapset saivat kirmata isolla pihalla. Myös ihmiset olivat mukavia: oli pari ystävääkin. Ja työ tempaisi mukaansa.
Kaikki oli siis päällisin puolin hyvin.
”Mutta en koskaan täysin kiinnittynyt sinne. Koko ajan oli ikävä takaisin Helsinkiin.”
Parisuhde oli hiipunut
Helsingissä Elisabeth Falck oli tottunut katoamaan massaan. Imatralla se oli pappina ja perheneuvojana mahdotonta. Asiakkaisiin törmäsi kaupassa ja uimarannalla. Missä ikinä hän liikkuikin, moni tunnisti hänet.
”Tuntui, että olin koko ajan tarkkailun kohteena.”
Vuosien kuluessa Elisabethin käsittelemättä jäänyt vanha trauma alkoi nostaa päätään, ja se alkoi nakertaa parisuhdetta.
Lopulta vuonna 2013 Elisabeth päätti erota ja muuttaa Imatralla omaan asuntoon. Kotona asuva tytär alkoi vuorotella vanhempiensa luona.
”Samoihin aikoihin äitini kuoli ja vasen käteni meni säpäleiksi. Pudotus oli siinä kohtaa todella suuri. Jouduin sairauslomalle.”
Elisabeth purki tilannettaan aloittamassaan pitkässä terapiassa sekä ystäviensä kanssa.
Yhden ystävänsä kanssa hän kävi kävelyllä Helsingissä Lammassaareen johtavilla pitkospuilla.
”Ehkä se oli juuri se paikka, jossa saimme vainun toisistamme.”
Uusi suhde tuntui heti vuosisadan rakkaustarinalta. Moni asia yhdisti paria: luonto, musiikki ja samanlainen huumori. © Elisabeth Falckin kotialbumi
Syyllisyys kalvoi
Syyllisyys kalvoi Elisabethia etenkin nuoremman lapsen vuoksi. Hän huomasi, ettei ole paras aika solmia uutta parisuhdetta ja rakentaa uusperhettä silloin, kun molempien lapset ovat murrosiässä.
Elisabethin lapset tiesivät, että eron myötä heidän äitinsä halusi muuttaa takaisin juurilleen.
Mutta nyt kuvioissa oli uusi mies, ja sen takia muutto tulikin odotettua nopeammin. Lukioikäisen tyttären piti valita, muuttaako äitinsä kanssa Järvenpäähän vai jääkö isänsä luokse Imatralle. Kesti aikansa, ennen kuin tytär sopeutui Järvenpäässä uusperheeseen ja uusiin kuvioihin.
”Rakastuneena ajattelin, että totta kai uusperheessä kaikki muutkin rakastuvat heti toisiinsa. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt antaa lapsille enemmän aikaa sopeutua. Viisikymppisenä tuntui, ettei ollut aikaa hukattavana.”
Kun Elisabeth ja mies seurustelivat, Elisabeth vieraili tyttärensä kanssa miehen kotona. Siellä perheen historia oli koko ajan läsnä.
”Sanon asiakkaillenikin, että kannattaa hommata uusperheelle aina uusi koti. Niin mekin teimme. Kaikki lapset saivat omat huoneet.”
Paula Ruotsalaisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Uusi suhde: rakkaus kypsässä iässä (Viisas elämä) Elisabeth Falck neuvoo keski-iän ylittäneitä uuden rakkaussuhteen alussa. Hän tietää, mitä hyvää voi kokea alkuhankaluuksien jälkeen.
Onnea ja rauhaa vaikeuksien jälkeen
Nykyisin Elisabeth Falck ja hänen miehensä asuvat kaksistaan Helsingissä.
Vaikeuksista ja syyllisyydestä huolimatta Elisabeth tunsi Imatralta lähdettyään tulleensa kotiin. Pitkästä aikaa hän ei enää kaivannut muualle.
Pääkaupunkiseutu oli muuttunut paljon sitten 1990-luvun alun. Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva uusi rakas esitteli Elisabethille luontokohteita, joissa Elisabeth ei ollut koskaan vieraillut, kuten Sipoonkorven kansallispuiston.
Ennen muuttoa Elisabeth pelkäsi, saako töitä ja löytyvätkö uudet verkostot.
”Kipuilin jossain vaiheessa sitä, että minun piti rakentaa elämä uusiksi, hän sai pitää kaiken. Vaikka en hetkeäkään miettinyt, että olisimme muuttaneet yhteen Imatralle.”
Työnsaanti onnistui lopulta ongelmitta.
Sisäiseen rauhan löytymiseen vaikutti myös psykoterapia, jossa hän on käsitellyt lapsuutensa vaikeita kokemuksia.
”Pystyn nyt ensimmäistä kertaa terveeseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Meillä on omat pulmamme, mutta pohjavire on onnellinen.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti