Erikoisjoukkosotilas Robin Hendry koki käänteen elvyttäessään lasta lääkäriambulanssin hoitajana – Inhimilliset tunteet valtasivat tuoreen isän
Kun Erikoisjoukoista tuttu Robin Hendry työskenteli lääkäriambulanssissa, traaginen pelastustehtävä kolme vuotta sitten sai hänet tajuamaan, ettei mikään ole itsestään selvää.
Robin Hendry, 38, on entinen erikoisjoukkosotilas, joka pyörittää perustamaansa CrossFit Basement -salia ja työskentelee palomiehenä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän on yksi Erikoisjoukot-ohjelman kouluttajista.
Erikoisjoukot-ohjelmasta tuttu kouluttaja Robin Hendry on entinen erikoisjoukkosotilas, joka työskentelee kuntoilualan yrittäjänä ja palomiehenä.
Näin Hendry kertoo oman elämänsä käännekohdasta Seuralle:
”Työskentelin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella kymmenisen vuotta, joista seitsemän vuotta olin pelastussukeltajana Erottajan pelastusasemalla. Sitten alkoivat vedet tulla korvista ulos. Olin siinä vaiheessa nähnyt jo lähes Suomenlahden joka kolkan, ja satunnaisten kroppien hakeminen vedestä oli alkanut kyllästyttää.
Helsingissä on hyvä mahdollisuus hakeutua töihin hoitajaksi lääkäriambulanssiin, mikä on vähän ainutlaatuisempi homma koko Suomen mittapuulla.
Hakeuduin sinne ja koulutuksen jälkeen pääsin mukaan operatiiviseen toimintaan. Se tarkoitti käytännössä sitä, että 24 tunnin vuorosta puolet olin ambulanssissa ja puolet paloautossa. Se tarkoitti myös sitä, että jokainen tehtävä oli henkeä uhkaava tehtävä.”
Lapsen elvyttäminen oli rankinta työssä
”Lääkäriambulanssissa hoidimme kaikista kriittisimmät tehtävät, jotka olivat usein elvytystilanteita. Rankimmat tilanteet olivat niitä, joissa piti elvyttää lasta.
Koskettavin keikka ja samalla yksi käännekohta oli, kun menimme elvyttämään pientä lasta päiväkotiin. Läheisten kohtaaminen on minusta aina koskettavaa, mutta silloin tilanne meni ensimmäistä kertaa kunnolla ihoni alle.
Siihen vaikutti osaltaan se, että minusta oli tullut isä samoihin aikoihin keväällä 2021.
Tilanne oli hetkellisesti aivan absurdi. Olin poraamassa pienen lapsen sääreen suoniyhteyttä nopeaa lääkkeen laittamista varten. Samaan aikaan kuulin auton ajavan päiväkodin pihaan.
Pian lapsen äiti rynnisti ovesta sisään ja minun niskaani. Hän alkoi paniikissa repiä elotonta lasta syliinsä. Siinä hetkessä suoritin vain pelastustehtävää ja yritin selviytyä siitä ilman tunteita ammattilaisen silmin. Lapsi kuitenkin menehtyi.”
Erikoisjoukot opettivat antamaan kaikkensa
”Jälkeenpäin mietin tilannetta oman lapseni kautta ja asetuin äidin saappaisiin. Minulle tulee vieläkin kylmät väreet, kun ajattelen sitä. En ota itsestäänselvyytenä yhtäkään päivää täällä. Isyys on opettanut minut näkemään maailmaa vähän terveemmillä silmillä.
Erikoisjoukkosotilaana olen nähnyt paljon epäinhimillisiä asioita ja pystynyt rationaalisen ajattelun kautta blokkaamaan pahat jutut mielestäni pois ja käsittelemään kohtaamani asiat erikseen.
Olin kohdannut kriittisiä keikkoja jo ennen työtä lääkäriambulanssissa. Olin hakenut ihmisiä palaneista taloista ja huomannut matkalla, että he olivat täysin hiiltyneitä, enkä ollut voinut tehdä enää mitään. Vastuullani on aina ollut vain antaa kaikkeni, jotta olen pystynyt parantamaan tilannetta.
Esikoiseni herätti ensimmäistä kertaa kunnolla inhimilliset tunteeni, ja minusta se oli ihan tervettä. Työskentelin lääkäriambulanssissa kolmen vuoden ajan, mutta sittemmin yrittäjyys on vienyt minut mennessään.”
Poika syntyi, moottoripyörä lähti
”Lapseni vuoksi minusta on tullut suojelevampi myös itseäni kohtaan. En ajattele enää niin itsekkäästi, vaan poikani rajoittaa myös minua sopivasti.
Se on näkynyt ihan käytännössäkin: hänen synnyttyään myin heti pois moottoripyöräni. Ajattelen, että olisi itsekästä asettaa itsensä nyt tilanteisiin, joissa kasvattaa riskiä sille, että itselle sattuu jotain.
Isänä minusta on ollut kiva löytää oma kasvatustyyli ja vähän reflektoida sitä myös omaan isäsuhteeseen. Herkkyys saa näkyä, enkä kasvata poikaa erikoisjoukkomeiningillä, mutta turhanpäiväiselle valittamiselle en anna sijaa.
Nyt pojalla on menossa ihan hillitön määräilyvaihe. Hän yrittää komentaa meitä kotona siitä, missä saamme puolisoni kanssa seistä ja missä emme ja missä järjestyksessä saamme tulla portaat alas aamupalalle.
Välillä nauramme puolisoni kanssa, että meillä on kotona kohta kolmevuotias komentaja, joka käskyttää meitä ihan mennen tullen.”