Työpaikkana ambulanssi – Ensihoitaja Mats Stenströmiä on uhattu aseella, kirveellä ja tappouhkauksilla: ”Väkivalta on lisääntynyt”
Ensihoitajien työssään kohtaama väkivalta on lisääntynyt ja raa’istunut. Mats Stenströmiä on osoitettu pistoolilla, ajettu takaa veitsen ja kirveen kanssa ja uhkailtu tappamisella. Silti hän haluaa auttaa.
Ensihoitaja Mats Stenström on kova ammattilainen
Ensihoitoyksikkö oli kuljetustehtävässä Pellossa viime vuoden lokakuussa, kun kyydissä ollut potilas hyökkäsi yllättäen ja löi kuljettajana toiminutta ensihoitajaa ylävartaloon teräaseella useita kertoja. Hoitajan selviäminen hengissä oli pieni ihme.
Sonkajärvellä kaksi ensihoitajaa otettiin panttivangiksi aseella uhaten.
Oulussa potilas alkoi riehua kesken kuljetuksen. Kun ensihoitajat joutuivat pysäyttämään ambulanssin ja lähtemään karkuun, hän varasti ambulanssin.
Viimeaikaiset kuvaukset ensihoitajien työssään kohtaamasta väkivallasta ovat rankkaa luettavaa, kokemisesta tietysti puhumattakaan.
”Ikävä fakta on, että ensihoitajien kohtaama väkivalta on lisääntynyt huomattavasti, samoin potilaiden uhkaavuus ja aggressiivisuus”, sanoo kokenut ensihoitaja Mats Stenström.
Sukupuolella ei ole merkitystä ensihoidossa
Uudellamaalla työskentelevä HUS Akuutin ensihoitaja ja varakenttäjohtaja Stenström on ollut alalla kohta 28 vuotta. Sinä aikana hän on katsonut pistoolin piippuun, kohdannut kirveen ja veitsen kanssa heiluvia ihmisiä ja kuullut lukemattomia uhkauksia.
Koronasulkujen ja rajoitusten aiheuttama hoitovelka seurauksineen on läsnä vielä pitkään. Stenström vahvistaa, että mielenterveysongelmiin liittyvät tehtävät ovat räjähtäneet pandemia-ajan jälkeen.
”Ja nämä potilaat tarvitsevat apua, jota ensihoito ei juuri voi antaa. Tätä on pohdittu paljon viime vuosina. Riittämättömyyden tunne on ylipäätään yksi työn negatiivisia puolia, ja sitä pitää osata käsitellä.”
Ensihoito oli terveydenhuollossa pitkään miesten aluetta siksi, että ennen apuvälineiden kehitystä se oli fyysisesti raskasta. Fyysistä ja hyvää peruskuntoa vaativaa työ on yhä, mutta nykyisin iso osa uusista ensihoitajista on naisia. Naiset tekevät myös työvuoroa parina.
Muutos on joidenkin jo eläköityneiden ensihoitajien mielestä kytköksissä väkivaltatilanteisiin: heistä naisia on helpompi uhkailla.
Mats Stenström korostaa, ettei sukupuolella ole merkitystä vaan ammattitaidolla.
”Yhtä hyvin voisi väittää, että minä isona kaljuna äijänä provosoin uhkatilanteita. Työssä ovat oleellisia muun muassa kommunikaatio-, empatia- ja stressinsietokyky ja kyky omaksua paljon tietoa. Mikään näistä ei liity sukupuoleen.”
Ensihoitajien tehtäväkenttään kuuluu kaikkea synnytyksistä sydänkohtauksiin, yliannostuksista kuumekouristuksiin ja hukkumisista liikenneonnettomuuksiin.
”Hoidamme terveyteen liittyviä tehtäviä ja uhkia, mutta työssä on vahva sosiaalinen puoli. Työssä kehittyy tekemällä. Kertynyt keikkojen kenttäkirjasto, varsinkin vaikeista tehtävistä, auttaa toimimaan. Kokematonta kaksikkoa ei saa laittaa kiiretehtäviin, mutta sukupuoli on yksi lysti”, Stenström sanoo.
Kaikki eivät kestä
Mats Stenström toimii myös osa-aikaisena ensihoidon opettajana ammattikorkeakoulussa. Hän kuitenkin muistuttaa opiskelijoita, että valtaosa ensihoitajien työstä on arkista.
”Sanon usein, että jos Suomesta poistettaisiin virtsatieinfektiot ja alkoholi, radio hiljenisi huomattavasti. Eli valtaosin ensihoidosta on yhä huonokuntoisia vanhuksia ja eri päihteiden aiheuttamia haavereita.”
Ensihoitajat kohtaavat työssään raakoja, surullisia ja vaikeita asioita. Koulutus ja kokemus auttavat niiden käsittelyssä, samoin ammattikunnan tiivis keskinäinen yhteys ja hyvinkin hurtti sisäpiirihuumori. Jälkipurkua tarjotaan aina.
”Keikan jälkeen voi romahtaa, mutta ei sen aikana. Tiedän kyllä niin sanottuja uran päättäneitäkin tehtäviä, joiden jälkeen ihmiset ovat vaihtaneet alaa. He eivät halua ottaa riskiä, että samanlaista tulee vastaan uudestaan”, Stenström sanoo.
Raskaimmat tehtävät Stenströmin uralla liittyvät vakavasti loukkaantuneisiin, kaltoinkohdeltuihin tai sairaisiin lapsiin. Kokemuksesta huolimatta niiden tehtävien kasaantuminen sai hänet viime syksynä hakeutumaan työterveyshuoltoon, josta määrättiin parin viikon sairasloma.
”Toisaalta olen iloinen, etten ole kyynistynyt niin, etteivät tällaiset enää tuntuisi. Sekin vaara ammatissa on.”
Hyviä hetkiä ovat vaikkapa onnistuneet synnytykset ambulanssissa sekä tietenkin ne, jolloin tietää pelastaneensa ihmisen hengen.
”Ne ovat helmiä nauhassa, mutta ei niihin kannata liikaa työtyytyväisyyttään perustaa. Ihan kiireetön perustehtävä, jossa ikäihminen ei pärjää kotona ja me siivoamme hänet eritteistä, puemme vaatteet päälle, rauhoittelemme ja huolehdimme tehtäväkirjauksella osastohoitoon, on todella palkitseva.”
Ambulanssi auttaa, kun hätä on suuri
Mats Stenström sanoo olevansa ensihoitaja henkeen ja vereen. Kipinä syttyi opiskelujen aikana kesätöissä sairaankuljettajana.
”Silloin kirkastui, että tätä haluan tehdä. Mieli ei ole muuttunut, vaikka paljon työssä ja yhteiskunnassa moni asia on. Ensihoidossa on välineitä, lääkkeitä ja vastuuta paljon enemmän kuin uran alkuvuosina.”
Ensihoidon väärinkäyttöä eli ambulanssin tilaamista esimerkiksi päivystysjonojen ohittamistarkoituksessa on Stenströmin mukaan esiintynyt aina, mutta kun kiireellisen hoidon tarve ei täyty ja terveysasemalle ei saa aikaa, mielipaha puretaan nykyisin usein julkisesti ensihoitoon.
”Ihmisten tekemässä työssä voi aina tapahtua virheitä, mutta pääsääntöisesti ensihoidon arvio hoidontarpeesta on oikea ja luotettava. Vaikeita päätöksiä pitää tehdä nopeasti ja joskus hyvinkin vajavaisilla tiedoilla.”
Ensihoidossa tehtävät jaetaan kiireellisyyden mukaan neljään luokkaan siten, että D on kiireetön ja A korkeariskinen, henkeä uhkaava tilanne. Tehtävillä on myös kymmeniä koodeja. Koodit määräävät, lähteekö matkaan ensihoitoyksikön lisäksi lääkäriyksikkö tai pelastusyksikkö eli paloauto. Poliisin, sosiaalitoimen ja sairaaloiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä.
Yhteiskunnalliset ja terveydenhuollon ongelmat näkyvät paitsi väkivallan lisääntymisessä myös siinä, että samat ihmiset ovat yhä uudelleen ensihoidon piirissä. Se on omiaan turhauttamaan, mutta Stenström sanoo hyväksyneensä asian.
”Jos tehtäväosoitteesta näkee, että sama ihminen on viiden vuoden aikana ollut ambulanssikyydissä yli 300 kertaa, se vain on niin. Jokainen tehtävä on yhtä tärkeä. Kun tietää tehneensä parhaansa ja kohdelleensa potilasta asiallisesti, voi seistä työnsä takana.”
”Kun kukaan muu ei hoida, tulee ambulanssi tai poliisi”
Ensihoitajat näkevät senkin, että vaikka Suomi on keskimäärin vähemmän väkivaltainen maa kuin takavuosikymmeniä, silmittömän raa’an ja suhteettoman väkivallan käyttö on lisääntynyt heidän työssään. Mats Stenströmin mukaan oleellista olisi saada kuntoon ainakin mielenterveys- ja perusterveydenhuolto, jotta ihmiset voisivat paremmin.
”Ensihoito, poliisi ja pelastustoimi ovat tavallaan yhteiskunnan viimeinen linja: kun kukaan muu ei hoida, tulee ambulanssi tai poliisi.”
On selvää, että kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään työpaikallaan, etenkään kun on tullut auttamaan. Vaikka uhkatilanteissa ei vahingoittuisi fyysisesti, ne voivat järkyttää perusturvallisuutta pahastikin.
Onko Stenströmiä koskaan pelottanut työtehtävissä?
”Jos ensihoitaja sanoo, ettei ole koskaan ollut peloissaan, hän joko valehtelee tai on sairaudentunnoton. Kun on menossa vähän huonomaineisemman asuinalueen kerrostalon rappukäytävästä huumekämppään keskellä yötä, on vikaa päässä, jollei pelkää.”
Jos hätäpuhelu antaa osviittaa, ettei kohde ole turvallinen, mukaan lähtee poliisipartio. Myös suojavälineiden käyttöä ja uhkakoulutusta on lisätty.
”Mutta kyllä identiteetti terveydenhuollon edustajana on yhä meidän paras suojamme. Kun sanoo, että hei, olen hoitaja ja tulin auttamaan, ei ole mitään syytä käydä kimppuuni, se toimii valtaosaan ihmisistä. Mutta ei aivan kaikkiin eikä kaikissa tilanteissa.”