Euran perintötila huokuu historiaa – Näin vanhasta hirsihuvilasta tuli kuvataiteilija Kaisa Soveron koti
Kuvataiteilija Kaisa Sovero on kunnostanut vanhaa hirsihuvilaa kodikseen pikkuhiljaa. Sukutalossa Eurassa mennyt aika on vahvasti läsnä.
Ystävä Mia Heikkilä (oik.) tuli viettämään kesähetkeä puutarhakeinuun Kaisa Soveron pihalle.
Haaveiden talosta tuli Kaisa Soveron koti, kun Euran perintötila kunnostettiin pikkuhiljaa.
”Virallisissa papereissa talo tunnetaan nimellä Väinölä, mutta minulle tämä on Iivola, isosetäni Iivo Soveron mukaan. Hän osti talon lääkärivaimonsa Annan kanssa 1920-luvulla. Setä oli varatuomari, ja hän piti toimistoaan talossa. Pariskunta sai kuitenkin virat muualta, ja tästä tuli heille kakkoskoti.
Kävin talossa pienestä pitäen, tänne oli kiehtovaa tulla kylään. Söin lapsena marjoja puutarhassa suoraan marjapensaista.
Muistan myös sen, kun sedän hautajaisia vietettiin tässä talossa. Katselin muiden lasten kanssa surusaattuetta talon yläkerran ikkunasta. Primulan leipomosta oli tilattu kakku, jonka koristeena oli risti. Se oli lapsesta erikoista ja jännittävää.
1990-luvulla isäni osti talon ja korjasi katon ja ikkunat. Sisustukseen hän ei kajonnut, ja onneksi hän ymmärsi muutenkin kunnioittaa vanhaa. Tosin pihasaunan hän joutui purkamaan, koska se oli niin huonossa kunnossa.
Isän kuoleman jälkeen vuonna 2005 minä perin talon. Asuin tuolloin vielä Kreikassa, jonne olin rakkauden perässä muuttanut 1980 ja perustanut perheen. Kävin Eurassa aina silloin tällöin, etenkin kesäisin. Ei tullut mieleenikään myydä taloa.
Euran perintötila. Vanhaa hirsihuvilaa ympäröi iso puutarha, jossa kasvaa vanhoja perennoja sekä hedelmäpuita. Suvi Elo
”Vaikka olen puolet elämästäni asunut Kreikassa, olen kuitenkin euralainen”, Kaisa Sovero sanoo. Suvi Elo
Aikansa taidonnäyte
Aloin remontoida Iivolaa pikkuhiljaa, sillä ei 350 neliön taloa noin vain korjata. Alakerrassa on kuusi huonetta, yläkerrassa kolme ja iso halli. Tulisijoja on 11.
Ensimmäiseksi remontoin taloon sisävessan, ja sitten hankin pianon! Olin pienenä haaveillut pianosta, mutta kun lahjani viittasivat kuvataiteisiin, minua kannustettiin enemmän siihen suuntaan. Onneksi aikuisiälläkin voi oppia uusia asioita, kuten soittamaan.
Vuonna 2010 remontoin keittiön. Ensimmäisessä laudassa, joka nostettiin ylös, oli kirvesmiehen nimi ja vuosiluku 1904. Historia tuli heti vastaan, se oli mahtavaa.
Talo on Museoviraston suojelukohde. Olen saanut eri tahoilta pieniä avustuksia, joiden turvin olen esimerkiksi maalauttanut talon.
Näkymä salista ruokailutilaan. Seinävaate on Kaisan isosetä Iivo Soveron saama häälahja 1930-luvulta. Suvi Elo
Rakennus ei sinänsä edusta mitään tiettyä tyyliä, mutta se on oman aikansa rakennusmiesten taidonnäyte, huolella tehty. Tuuletus on kunnossa ja kivijalka vankkaa tekoa.
Hirret ovat punahonkaa, pohjoisesta tuotuja. Alakerran huoneet ovat 3,40 metriä korkeat.
Vaikka olen puolet elämästäni asunut Kreikassa, olen kuitenkin euralainen. Tunnen ihmiset täällä, ja he tuntevat minut. Täällä ovat juureni.
On suuri asia, että taloa on korjannut paikallinen luottoremonttimies, ja että olen muutenkin voinut luottaa täkäläisten apuun ja ammattitaitoon. Ei ole tarvinnut koskaan jännittää, tuleeko joku sovittuna ajankohtana paikalle tai hoituvatko hommat niin kuin pitää.
Euran perintötila. Vanha kyltti kertoo talon historiasta. Suvi Elo
Peilistä heijastuu punamultainen ulkorakennus. Suvi Elo
Ovet auki vieraille
Ryhdyin jo varhain pitämään ovia auki vieraille, ohikulkijoillekin. Kerran eräs mummo muisteli, että oli ollut täällä lääkärin vastaanotolla, kun herne oli mennyt korvaan.
Talon yläkerrassa toimikin aikoinaan lääkärin vastaanottotilat, jonne isäni kokosi pienen lääkärimuseon.
Koska olen kuvataiteilija, on luontevaa pitää täällä pysyviä ja vaihtuvia taidenäyttelyitä. Otan vastaan erilaisia ryhmiä ja hoidan tilaisuuksiin tarjoilut. On hauskaa, kun talossa on elämää.
Talo inspiroi minua monin tavoin. Joka päivä voi tulla eteen jokin yllätys.
Tässä jokin aika sitten tarvitsin laatikoita puutarhassa kasvaneille kurpitsoille ja menin ullakolle penkomaan. Sieltä löytyi kaksi isoa vanhaa puulaatikkoa, joiden sisältöä rupesin perkaamaan. Joukosta löytyi muun muassa ranskalainen muotilehti vuodelta 1925!
Ei sellaisia aarteita voi heittää pois.
Kaisa viihtyy keittiössä kokkailemassa. Suvi Elo
Kreikkalaisia herkkuja pöytään. Suvi Elo
Kuin silloin ennen
Monet tavarat ja huonekalut ovat täällä niin kuin ne olivat jo Iivon aikana 30-luvulla.
Monissa huonekaluissa on vielä alkuperäinen verhoilukin. Kyllä on tehty vahvaa ja laadukasta kangasta!
Myös hopea-aterimet ja monet astiat ovat talon vanhaa perua, yhä käytössä. Miksi pitäisin niitä kaapissa pölyttymässä?
Kengänkiilloke- ja makeisrasia. Suvi Elo
Toki jotain muutoksia on pitänyt tehdä. Esimerkiksi pinkopahvit salin katossa ja seinillä olivat romahtaneet niin pahasti alas, että ne piti repiä pois. Alta paljastuivat katon kaunis puupaneeli ja seinien jykevät hirret.
Sisustuksessa on myös ripaus Kreikkaa, kuten ruokasalin verhot, jotka hankin Kefaloniasta. Samoin mattoja olen tuonut Kreikasta ja ostanut kirpputoreilta Suomesta.
Päätin kuitenkin, ettei taloa täytetä kirpputoritavaroilla. Tavaraa on nytkin jo paljon.
Pitää mahtua hengittämään.
Talon monissa huonekaluissa on vielä alkuperäinen verhoilu 30-luvulta, kuten salin sohvaryhmässä. Seinällä on Kaisan taidetta. Suvi Elo
Puuta ja punaista makuuhuoneessa. Suvi Elo
Kuuset turvamiehinä
Palavarakkaus, juhannusruusu, huopaohdake, malva, pioni, akileija – pihalla kasvaa monenlaisia vanhoja perennoja. Vain yhden luumu- ja kirsikkapuun olen itse istuttanut.
Olen kyllä siirrellyt kasveja paikasta toiseen, mutta ne ovat olleet pihapiirissä jo vuosikymmeniä.
Talossa on niin paljon ylläpitämistä, että piha jää pakostakin välillä niukalle huomiolle.
Sanoisin, että vähän viidakkomeininkiä: vaahtera vai omenapuu, kumpi voittaa?
Ruusupapu kasvaa puisessa laatikossa. Suvi Elo
Kaunis punainen freesia hehkuu vihreää puksipuuta vasten. Suvi Elo
Pihan laidalla nousevat korkeuksiin komeat kuuset. Sanon niitä turvamiehikseni.
Usein vain kiertelen taloa ja pihaa ympäri ja katselen paikkoja. Välillä istahdan hetkeksi jonnekin.
On huikeaa ajatella, että pikkutyttönä tämä oli minulle haaveiden talo, ja nyt se on minun kotini.
Tällä hetkellä kanssani asuu myös 35-vuotias poikani, joka tuli Suomeen opiskelemaan.
Minulla ja lapsillani on kaksoiskansalaisuus. Lapset ovat maailmalla, onneksi sentään Euroopassa, joten tapaamme silloin tällöin.
Olisipa hienoa saada heidät joskus kaikki yhtä aikaa koolle tänne Euraan.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti