Uskalla unelmoida – Maija ja Matti Perälammen 145-vuotias koti on upea yhdistelmä uutta ja vanhaa: ”Ihastelimme aina tätä taloa – ja tuumailimme kuinka mahtavaa siinä olisi asua”
Olimme pitkään unelmoineet kylpytynnyristä, ja viisi vuotta sitten se hankittiin.
Halusimme yllättää aikuiset tyttäremme, ja eräänä viikonloppuna heidän kaartaessaan pihaan me skoolasimme Matin kanssa kuohuviiniä paljussa. Ensimmäisenä vuonna kylvimme yli 200 kertaa.
Mitä huonompi ilma, sen ihanampaa ja rentouttavampaa lämpimässä vedessä oleilu on. Talvisin palju on käytössä tosi paljon.
Kerran ystävät soittivat Pälkäneeltä, että pääsemmekö paljuun, jos lähdemme ajamaan sinne nyt.
Oli oikein tympeä kesäilma, vettä tihuutti ja lämpöä oli viisi astetta. Mutta kaverien tullessa vesi oli kuumaa ja viini kylmää.
Talviaikaan Matti valuttaa vedet paljuun jo torstaina ja tekee pientä esilämmitystä.
Perjantaina töiden jälkeen hän laittaa lisää pökköä pesään ja kylpy on valmiina noin klo 22.30. Jos pakkasta on reilut kymmenen astetta, veden kuumennus vie 6-7 tuntia. Jääkiekon MM-kisojen aikaan Matti suunnitteli ulos kangasta, että saisi katsoa videotykin kautta kisoja paljussa istuen. Idea jäi hautumaan.
Palju on Maija ja Matti Perälammen pitkäaikainen haave. Kun se hankittiin, pari onkin kylpenyt siinä kesät talvet. Päivi Karjalainen
Talo kuin maalla
Kotimme on minulle tuttu jo lapsuudesta. Mummulani oli viereisellä tontilla, ja tässä talossa asui isäni puoleista Janssonin sukua. Tässä on aina asunut Janssoneita, vain kolme perhettä ennen meitä. Minä olen omaa sukua Jansson.
Vanhempani rakensivat puretun mummulan paikalle talon vuonna 2003. Ihastelimme aina tätä taloa, ja tuumailimme kuinka mahtavaa siinä olisi asua.
Jossain vaiheessa kerroimme kiinnostuksemme talon ostoon, ja kun myynti tuli ajankohtaiseksi, saimme kaksi viikkoa aikaa myydä oma 1990-luvun puutalomme. Se menikin heti kaupaksi.
Keltainen talo on 6 000 neliön tontilla upealla paikalla ison pellon vieressä, vaikka kaupungin keskustaan on vain kilometri.
Talo oli Maija ja Matti Perälammen ihastelun kohteena ollut jo pitkään, lopulta he saivat hankittua omakseen. Myös Saga-koira nauttii olostaan siellä. Päivi Karjalainen
Pihapiiriin kuuluu myös sympaattinen leikkimökki pikkutavaroineen. Päivi Karjalainen
Talo on veistetty Ullavassa vuonna 1874 ja tuotu tänne. Seiniä purettaessa näimme vuosiluvun lyijykynällä hirteen kirjoitettuna. Vintti oli rakentamaton.
Talo oli ollut modernisoinnin kohteena 1970-luvulla. Sisälle oli rakennettu sauna, ja kamarin ovet oli maalattu kahdella eri ruskealla.
Teimme taloon ison remontin, mutta jätimme tarkoituksella historian kerrostumia näkyville. Ruskeat ovet saivat jäädä, samoin vanhoja lukkoja oviin.
Sähkö- ja putkityöt teetettiin ulkopuolisella, mutta lähes kaiken muun Matti on rempannut itse.
Vintissä ja portaiden rakentamisessa oli puuseppä mukana. Alakerrassa on nyt iso tupa, keittiö, kaksi makuuhuonetta sekä yhdistetty pesu- ja kodinhoitohuone.
Yläkerrassa on iso aula, kaksi makuuhuonetta ja vessa. Saunan purimme heti pois, koska se oli rakennettu keittiöön ja vei siitä tilaa. Pihasauna on rakenteilla.
Puuseppä teki keittiökaapit juuri taloon sopiviksi. Keittiön pöytä tuoleineen on Matin kotoa, ja ne olivat alun perin vihreät. Päivi Karjalainen
Ulko-ovet pääsivät vaatekaapin oviksi. Päivi Karjalainen
Talo täynnä vanhaa ja uutta
Entinen kotimme oli 1990-luvun tapaan sisustettu valkoisella ja mustalla. Keltaisesta talosta tuli aivan erilainen, rento ja helppo asua. Täällä on kaikkia tyylejä, sekaisin uutta ja vanhaa tavaraa.
Sopivasti perittyä, kirppareilta ja huutokaupasta hankittua ja vähän Ikeaakin.
Tuvassa on talon vanha lipasto ja seinäkello samalla paikalla, missä ne ovat aina olleet.
Niihin ei saa koskea eikä paikkaa vaihtaa!
Tapeteista näkee sisustusmakuni kehittymisen. Aloitimme remontoinnin keittiöstä, ja sinne valitsin todella pliisun tapetin. Emme uskaltaneet vielä revitellä.
Pihavarastossa on paljon esineitä, joita voi kunnostaa sisustusta varten. Päivi Karjalainen
Maija tykkää Taalainmaan hevosista. Päivi Karjalainen
Nuket on ostettu isoilta Juthbackan markkinoilta Uudestakaarlepyystä. Päivi Karjalainen
Muihin huoneisiin valittiin erikoisempia Gammalsvenska-tapetteja. Panostamme laatuun. Olimme vasta ostaneet talon, kun lähdin puusepän liikkeeseen ostamaan listoja. Tulin sieltä 4000 euron laskun kanssa.
Meidän ei ole tarvinnut asioida rakennusapteekeissa etsimässä vanhoja esineitä taloon, sillä navetassa, elosuojassa ja tallissa on materiaalia uusiokäytettäväksi.
Paljon on säästetty, sillä esimerkiksi talon alkuperäiset lattialankut ja ikkunat olivat tallessa.
Ennen ei viety mitään kaatopaikalle vaan roskat kaivettiin maahan. Jos pihalla vähänkään kaivaa, niin aina tulee vastaan posliinia, lasia tai säilyketölkkejä. Olo on kuin arkeologilla.
Kuistin alta maapohjasta löytyi pienet lapsen nahkakengät. Puhdistin ne ja laitoin kehyksissä tuvan seinälle.
Vanha lankateline sopii hyvin myös vessapaperirullien säilytykseen. Päivi Karjalainen
Löytö kuistin alta maasta: nahkakengät. Päivi Karjalainen
Matin kaappikello
Aluksi ostimme tupaan huutokaupasta tyylikkään myöhäisempiretyylisen Biedermeier-kaluston. Telkkariakaan en halunnut sinne rikkomaan tunnelmaa.
Kalusto oli tuvassa vuosia, Matti verhoilikin ne uudestaan. Mutta me löhösimme telkkarin ääressä makuuhuoneessa ja talon paras huone oli vain läpikulkutilana!
Epämukava kalusto myytiin seitsemän vuotta sitten ja ostettiin Ikeasta mukavat löhösohvat. Niitä ei tarvitse koirankaan kanssa varoa, ja meillä on tuplapäällysteet.
4-vuotias Coton de tulear -rotuinen Saga valitsee mielellään paikkansa kodin sohvalta tai nojatuolista. Päivi Karjalainen
Sohvan selkänoja onkin Saga-koiramme lempipaikka. Minä taas istahdan mielelläni tuvan nojatuoliin kutimen kanssa. Matti tykkää seurailla keittiön ikkunasta lintumökin talitiaisia ja varpusia.
Minä olen sisustuksemme pääsuunnittelija ja Matti toteuttaja. Onneksi olemme yleensä samaa mieltä. Poikkeuksena on Matin rakas kaappikello. Hän on aina halunnut sellaista ja osti eräältä perikunnalta itse tehdyn kellon.
Junghans-kyltti on vähän kotikutoisen näköinen ja nauramme, että se on hänen ”melkein Junghansinsa”.
Minä en tykkää siitä, eikä se pääse tupaan. Mutta se sopii hyvin pianohuoneeseen.
Matin kaappikello ei pääse tupaan, mutta Maijan mielestä se sopii hyvin pianohuoneeseen. Päivi Karjalainen
Armollista asumista
Keväisen valon myötä sisustamisintoni aktivoituu. Talvisen raskaat tekstiilit joutavat kaappiin ja tilalle otan keväisen vaaleita verhoja.
Selaan sisustuslehtiä ja -blogeja ahkerasti ja saan niistä aina vinkkejä.
Vanhassa talossa asuminen on armollista. Pienet kulumat eivät pistä silmään. Jos lista irvistää tai maali on kulunutta, se jotenkin kuuluu asiaan.
Ulkomaalista sen sijaan on huolehdittava. Talo maalattiin kuusi vuotta sitten, mutta eteläpäätä pitää vähän uusia ensi kesänä.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
