Upea huvila Terijoelta – Suvi Vasama asuu lapsuuden lempipaikassaan: ”Vaalin isoisäni perintöä”
”Mummolan kasvihuone oli täynnä ruusuja ja muita leikkokukkia aina sesongin mukaan.
Isoisäni Toivo Anttila perusti kauppapuutarhan, kun hän ja isoäitini muuttivat Inkeroisiin. Oma puutarha oli ollut isoisäni unelma jo siinä vaiheessa, kun hänellä oli limsatehdas Kotkassa”, Suvi Vasama kertoo.
”Minä sain viettää täällä kaikki kesät ja olla isoisäni apuna puutarhassa. Terijoelta siirretty huvila ja puutarha tarjosivat mahtavat puitteet myös esimerkiksi piilosilla olemiseen.
Talomme tarinasta minulle kerrottiin, että eversti Forsten siirrätti Kymijoen äärelle alun perin Terijoelta kaksi huvilaa, toisen itselleen ja toisen veljelleen. Urakka tehtiin talvella 1886.
Lääkäri Kalaja osti huvilan 1900-luvun alussa, ja vuonna 1947 Kalajan perikunta myi paikan isovanhemmilleni. Lääkärin vastaanottotila toimii nykyisin minun ompeluhuoneenani.”
Terijoelta siirretty huvila on uljas näky vanhan puuston ympäröimässä pihassa. Uutta talossa on alkukesällä 2018 valmistunut patio. Se syntyi hartiavoimin. Juha Metso
Sukupolvenvaihdos
”Veljelläni ei ollut kiinnostusta ruveta isännöimään tätä paikkaa, joten oli itsestään selvää, että huvila jää minulle. Minä olin haaveillut ikäni, että voisin muuttaa tänne eläkkeelle jäätyäni. Lapsena en olisi halunnut millään palata kotiin syksyisin koulujen alkaessa.
Peräkkäisinä vuosina 2010-luvun alussa menehtyneet äitini ja isäni antoivat tämän paikan minulle ennakkoperintönä. He itse asuivat pääosin Espanjassa ja viettivät Inkeroisissa vain kesät.
Puutarhassa Suvi Vasama vaalii isoisänsä istuttamia harvinaisia kasvilajikkeita. Juha Metso
Minä muutin tänne pysyvästi syksyllä 2016. Tuntuisi hassulta sanoa, että palasin eläköidyttyäni, olenhan viettänyt täällä aina kaikki lomani ja aikuisiällä myös viikonloput. Pitkään aikaan täällä ei asunut arkena kukaan.
Vaalin isoisäni perintöä puutarhassa. Haluan pitää huolta esimerkiksi tänne 1800-luvun puolella Venäjältä tuoduista harvinaisista kirsikka- ja luumupuulajikkeista. Koen, että taide ja kaikki käsillä tekeminen ovat osa meidän sakkimme perintöä. Karjalaiseen mentaliteettimme kuuluu se, että olemme äänekkäitä. Edelleen, kun tapaamme vaikkapa serkkujen kanssa, puhumme päällekkäin.”
Jo työvuosinaan Suvi Vasama halusi viikonlopuiksi sukunsa maille Inkeroisiin. Juha Metso
Koti käy kuntosalista
”Lähes kolmensadan neliön huvilalla riittää jatkuvasti ylläpitotöitä. Täällä on laitatettu putket uusiksi, ja silloin samalla keittiö- ja kylpyhuoneet remontoitiin muutenkin.
Kotini on kuntosalini. Talvisin jo pelkkä talon lämmittäminen vie päivittäin paljon aikaa. Aamulla laitan tulet kaikkiin viiteen kakluuniin ja suljen luukut iltapäivällä. Vanhalle talolle tekee hyvää, että sisätiloissa on riittävästi lämpöä. Kesällä nurmikonleikkuu vie melko monta viikkotuntia. Pation tekemisessä ja salaojitushommissa olen tarvinnut nurmikonleikkuutakin enemmän voimaa.
Aloin etsiskellä betonimateriaaleja patiota varten jo viime kesänä. Jossain vaiheessa teen siihen yhteyteen vielä kesäkeittiön. Nyt toiveenani on pieni yrttitarha. Tarvitsen aina jotain tekemistä käsilleni. Poikani perheen huoneessa olevan pianon maalasin hippihenkiseksi silloin, kun jalkani oli paketissa ja minun piti pysyä paikoillani.”
Isolla pihalla on paljon taidetta. Pihalle on päässyt myös Suvin Koirien Kalevalaan tekemä lavaste. Juha Metso
”Nukenteon ja lavastamisen opin äidiltäni”
”Työurani ensimmäisessä vaiheessa olin liike-elämässä. Vaihdoin alaa, kun äitini jäi eläkkeelle Hämeenlinnan Teatterin nukentekijän hommista ja minut valittiin hänen seuraajakseen.
Nukenteon ja lavastamisen opin äidiltäni. Joitain lapsena äidin kanssa tekemiäni veistoksia on edelleen täällä puutarhassamme.
Nukketyttö viihtyy lasikuistilla. Juha Metso
Suvi pitää teatterista kotiinsa tuomistaan aarteista hyvää huolta. Juha Metso
Kaikki minun ja äitini teatteriin tekemät nuket ja naamiot muuttivat mukanani tänne Inkeroisiin. Tällä hetkellä isoin osa noin parista sadasta nukesta ja viidestäkymmenestä naamiosta on vintillä. Hiiri- ja oravapariskunta löhöilee vierasmakuuhuoneen sängyllä.
Äitini paperista tekemiä ornamentteja meillä on esimerkiksi keittiössä ja salin verhotankojen koristeina.
Talossa on paljon erilaisia nukkepersoonia. Juha Metso
Minulla on nykyisin aikaa taiteentekemiselle oikeastaan vain talvisin ja kesän sadepäivinä. Viimeksi olen tehnyt keramiikkakokeiluja, kuten veistoksia ja reliefejä. Kun maalasin isoa akryylityötä, työskentelin alakerran salissa. Onneksi luonani väliaikaissijoituksessa ollut flyygeli oli ennättänyt siinä vaiheessa saada uuden kodin.
Monet vieraani ovat ihmetelleet, eikö minua pelota asua yksin täällä isossa talossa. Itse en ole koskaan pelännyt, mutta jonkun aikaa työelämästä poissa oltuani minulle tuli tunne, että kuulunko mihinkään. Kansalaisopiston keramiikkaryhmään menin ennen kaikkea siksi, että saan uuden yhteisön. Kotona yksinäisyydentunnetta ei tule, onhan minulla Valo-koira kumppaninani.”
Terijoelta siirretyn huvilan alakerran salissa tunnelma on yhä osin kuin Suvi Vasaman lapsuudessa. Juha Metso
Poika seuraa äitiään
”Ihmissuhteissa laatu korvaa määrän. Minulla on ihana naapurinperhe. Perheen tytär leipoo vierailleni suussa sulavan juustokakun aina kun pyydän, ja parikymppinen poika auttaa minua pihahommissa.
Tyttäreni ja hänen vaimonsa käyvät täällä silloin tällöin, ja poikani perheen on helppo tulla tänne Helsingistä.
Ensimmäistä lastenlastani varten istutin pensasmustikoita jo ennen vauvan syntymää. On ihana ajatella, että tämä paikka on taas mummola. Pikku-Edvin syntyi toissa lokakuussa.
Suvilla on ompeluhuone alakerrassa. Kuvataidetta syntyy yläkerrassa. Juha Metso
Minä hain meille eilen lastensängyn, johon liittyy mielenkiintoinen tarina. Sänky tehtiin Mannerheimin lapsuudenkotiin, mutta mahtoiko Marskikin nukkua siinä?
Olen taltioinut kotimme tarinaa leikekirjoihin: me emme tarkkaan ottaen tiedä, oliko huvilamme lainkaan peräisin Terijoelta. Myös se, hävisikö eversti Forsten tämän paikan kortinpeluussa vai tuliko huvila myyntiin jostain muusta syystä, jäänee arvailujen varaan.
Olemme puhuneet tyttäreni ja poikani kanssa myös huvilamme tulevaisuudesta. Aivan kuten veljeni aikanaan, tyttäreni ilmoitti, että hän ei ole kiinnostunut ottamaan huvilaa vastuulleen. Pojastani ajatus on inspiroiva.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
