Lukijat paljastavat – Nämä hilpeät juhlamuistot ja ikimuistoiset kesähetket naurattavat yhä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Yllätysjuhlat
© Kari Pulkkinen/Museovirasto
Vivan 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lukijamme jakavat hauskoja juhlamuistojaan. Housut ratkesivat twistatessa ja Cadillacin kattoluukusta vilkutettiin yöpuvussa.

Hersyvät sattumukset ja hilpeät juhlamuistot naurattavat pitkään. Näin Vivan lukijat muistelevat ikimuistoisia kesämuistojaan.

Yöllinen kyyditys

”Muutama vuosikymmen sitten täytin kypsiä tasavuosia. Juhlapäivän aattona olin juuri käymässä yöpuulle, kun makuuhuoneen ikkunan takaa alkoi kuulua laulua.

Ystäväpariskunta siellä soitteli minulle onnitteluserenadia. Kadulle oli parkkeerattu pitkä komea Cadillac. Sinne minut tempaistiin pelkkä yöpaita päällä. Häthätää ehdin kaapata mukaan aamutakin.

Cadillacissa skoolasimme skumpalla, ja sain päähäni hienon kukkaseppeleen.
Oli elokuun yö ja ilma oli lämmin, joten välillä työnsin pääni ulos kattoluukusta ja huiskuttelin ihmisille. Harmi, että kadut olivat niin tyhjät!”

● Skool

Juhlaliemi porisi

”Muistan monet kotibileet 1970-luvulta, jolloin olin kolmekymppinen. Tuolloin oli tapana mukamas säästää juomakuluissa ja keittää juhlaliemeksi pontikkaa isossa teräksisessä kannussa.

Sain pontikkapannun serkultani sekä ohjeet juoman valmistukseen. Vedimme kaverini kanssa rullaverhot alas, jotta hämäräpuuhat eivät näkyisi ulos. Tietenkin ovikello soi heti kun pannu alkoi porista.

Yllätysvieraat harmittelivat, että pontikka ei ollut vielä valmista, mutta kotibileet järjestimme siitä huolimatta!”

● Lähiömutsi

Haitari soi

”Ikimuistoiset juhlat olivat omat häämme. Olin 16-vuotias ja mieheni 19-vuotias, oli haitarimusiikkia livenä ja kuokkavieraitakin kävi. Mikä parasta, olemme edelleen yhdessä. Takana on kohta 54 avioliittovuotta.”

● Lyydia

Mies tuli parvekkeelta

”Muutimme mieheni kanssa pääkaupunkiseudulle 1970-luvun alussa vastavalmistuneeseen kerrostaloyhtiöön. Meitä oli iso joukko muuttajia.

Tuohon aikaan kokoonnuttiin usein jonkun kotiin juhlimaan vappuja, syntymäpäiviä ja taisi olla nimpparijuhliakin. Soitettiin kitaraa ja laulettiin paljon.

Kerran yksissä kotibileissä kömpi parvekkeelta sisään miespuolinen juhlija. Kukaan ei ollut kuulemma kuullut ovikelloa, joten piti käyttää muuta reittiä. Oli hänen onnensa, että juhlat olivat ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa asunnossa.

Kaveri kantoi kädessään muoviämpäriä, jossa oli juomia koko kaksikymmenpäiselle juhlaporukalle.”

● Kultainen seiskytluku

Puoliso löytyi juhlista

”Mieleeni ovat jääneet vuonna 2012 järjestetyt silloisen työpaikkani juhlat. Löysin juhlista nykyisen avopuolisoni, vaikka juhliin piti mennä vain käymään sinkkuna.”

● Mmmmm

Avannosta juhlakaluksi

”Kun mieheni täytti 40 vuotta, järjestin hänelle yllätysjuhlat. Asian salaaminen oli vaikeaa!

Yksi mieheni ystävistä sairastui ja ilmoitti minulle tekstiviestillä, ettei pääsekään juhliin. Kun tieto kilahti puhelimeeni, puhkesin spontaanisti harmittelemaan ääneen kaverin flunssaa, mitä mies ihmetteli tovin. Myöhemmin nauroimme tälle yhdessä.

Juhlapäivänä miehen veli vei juhlakalun avantouinnille ja saunaan. Sillä välin pistimme kotona töpinäksi. Koristelut, tarjottavat, vieraat sisään – viuh!

Kun ulko-ovi kolahti ja mieheni palasi veljensä kanssa avantouintiretkeltä, juhlaväki oli pakkautunut yläkerran keittiöön henkeä pidätellen ja hihityksiä tukahduttaen.

Mies huuteli alakerrasta, että haluaa vetäytyä suoraan työhuoneeseen katsomaan jääkiekkoa.

Jouduin houkuttelemaan miehen keittiöön valkoisella valheella, että astianpesukone mukamas valutti vettä pitkin lattiaa. Tässä vaiheessa vieraiden oli vaikea tukahduttaa naurunpurskahduksia.

Yllätys oli täydellinen.

Pöllämystynyt mutta iloinen päivänsankari sai kuohuviinilasin käteen ja juhlat alkoivat. Iloinen puheensorina ja musiikki täyttivät illan pitkälle yöhön.”

● Juhlajärjestäjä

yllätysjuhlat

istockphoto

Ikimuistoinen yllätys

”Isäni oli järjestänyt minulle yllätysjuhlat, kun valmistuin. Isä piti puhetta perheeni kesken, kun samalla hänen paikalle pyytämänsä sukulaiset alkoivat saapua kotiimme. Ikimuistoiset juhlat!”

● Viivi

Yo-juhlat käsi kipsissä

”Viikko ennen ylioppilasjuhliani minulta meni käsi poikki. Lauantaiaamuna eli lakkiaispäivänä kysyin hoitajalta, pääsisinkö kotiin. Hoitajan vastaus oli ehdoton ei.

Kerroin, että pääsisin ylioppilaaksi tänään. Hoitaja liikuttui asiasta, tyttö vauhdilla suihkuun, röntgeniin, kipsaamoon ja taksilla 60 kilometrin päähän kotiin.
Ehdin kuin ehdinkin kotiin, mummo puki juhlamekon päälleni ja vauhdilla lakkia hakemaan. Ikimuistoinen päivä.

Muutama kyynel vierähti, kun ajattelin, että tämän päivän olisin saattanut viettää sairaalasängyssä.

PS. Sain valtavasti huomiota pinkillä kipsilläni!”

● Valkolakki

Papatit paukkuivat

”Täytin 50 vuotta 1990-luvun alussa. Juhlat alkoivat varkain, kun minut yllätettiin kesäyönä. Juuri kun vuorokausi vaihtui synttäripäivään, ystävät saapuivat hiljaa hiipien peruukit päässä omakotitalomme pihagrillille ja alkoivat paukutella juhlan alkamisen kunniaksi papatteja.

Heräsimme mieheni kanssa meluun ja katsoimme ikkunasta pihalle – en ollut tunnistaa ’ilkivallan tekijöitä’. Ehätin pihalle setvimään tilannetta ja siitähän ne juhlat sitten käynnistyivät.

Naapurin rouva tempaisi ulko-ovensa auki ja kävi tivaamaan minulta ja yllätysvierailta, onko meillä lupa paukutteluun. Kun syy selvisi, hänkin liittyi mukaan synttäri-ilotteluun.”

● Naapurisopu kunniaan

Twistin taikaa

”Tanssimme nuoruuden innolla twistiä ja menimme asiaankuuluvasti kyykkyyn. Silloin tunsin oudon äänen; housujeni takapuoli oli revennyt ompeleen kohdalta. Onneksi minulla oli saman väriset pikkarit jalassa, joten tuskin kukaan tätä huomasi.

Häivyin alta aikayksikön parketilta ja palasin takaisin uudet housut jalassa. Onneksi olin ottanut myös niin sanotut matkahousut mukaan.”

● Tanssija

Sää sovittuna

”Pari vuotta sitten pidimme yhteisiä 150-vuotissyntymäpäiväjuhlia mökillä mieheni veljen kanssa. Juhliin tuli yllätysvieraita – toki kutsuttuja, mutta emme uskoneet, että niinkin kaukaa tultasiin.

Pihaan ajoi auto, josta tuli ulos kaksi toisilleen tuntematonta naista. Tuijotimme heitä suut auki. Autoileva nainen oli tiedustellut bussikyydillä tulleelta ja loppumatkaa kävelevältä naiselta, tietäisikö tämä missä eräs tietty mökki sijaitsee. Selvisi, että patikoija oli menossa samaan paikkaan. Niin sitten vain kyytiin ja menoksi.
Ennen ruokailua mökkinaapurimme, joka oli pappi, piti puheen ja ruokarukouksen.

Hetken päästä yksi vieraista kaivoi auton takakontista haitarin ja antoi listan, josta sai toivoa kappaletta – ja soitto soi!

Sää oli suotuisa. Sääsket olivat jossain muualla, ja juuri tuolloin paistoi aurinko, vaikka oli ollut sateista. Sanoin, että en ollut ehtinyt sopia säästä yläkerran herran kanssa, vaan olin antanut sen toisen juhlijan tehtäväksi. Oli hauskat juhlat, ja kiva tavata sukulaisia ja ystäviä.”

● Kipa

Kuokkavieraan kotiinpalautus

”Vietimme aamuyön tunteihin saakka synttäreitäni, joissa meno oli hauskaa. Asuin paikassa, jossa takapihan tuntumassa sijaitsi vanhainkoti. Jossain vaiheessa naapurini talutti tätini miestä kohti kyseistä vanhainkotia. Piti mennä äkkiä apuun, ettei ehkä sentään.

Naapuri oli luullut, että mies oli tullut vanhainkodista ”kuokkimaan” juhliini. Hyvät naurut saatiin tapahtumasta.”

● Johanna

Kannatti heittäytyä

”Millenium-aattona luulin, että juhlisin yksin kotona. Yllättäen puolen päivän aikaan eräs tutun tuttu vanhempi herrasmies kysyi, olenko suunnitellut illaksi menoa; hänen daaminsa oli sairastunut ja mies tarvitsi uuden avecin.

Olin ostanut alesta pitkän mustan samettihameen ja sitten vaan ostamaan siihen sopivat mustat hansikkaat. Korujakin löytyi. Hieno nainen oli valmis kello 20, kun taksi saapui.

En ole ikinä ollut niin hienoissa juhlissa: upea ohjelma, orkesteri, huippuhyvä ruoka ja mahtava ilotulitus. Kaikki oli kuin satua. Se tapahtui, kun olin valmis heittäytymään tuntemattomaan enkä jäänyt kotiin murehtimaan. Se kannatti.”

● Tuhkimo

Kaikki vietiin

”Olin Norjassa veljen polttareissa. Toisen päivän juhlimisen jälkeen heräsin teltasta jonkun mummon vierestä ilman mitään vaatteita, puhumattakaan omaisuudestani; lompakot ja puhelin – kaikki hävinneet. Vieläkään en tiedä, mitä siellä oli oikein tapahtunut!”

● Nikolas

yllätysjuhlat

istockphoto

Kalasoppaa läheisille

”Järjestin puolisolleni ylläri-kolmekymppiset. Hän ei todellakaan ole mikään juhlakalu, joten kutsuin vaan lähipiirin.

Vuokrasin juhlatilan, johon sai jäädä yöksi. Keitin itse vieraille kalakeittoa. Oli heinäkuun puoliväli, ilma oli lämmin. Istuimme iltaa juhlatilan terassilla aamuun saakka. Sankari oli onnellinen.

Mitään erityistä illassa ei ollut, mutta oli ihana nähdä puolison onni siitä, että hänen eteensä oli nähty vaivaa.”

● Eve

Hörhöilyä Hampaankolossa

”Paras teknobilepaikka 1990-luvun lopulla oli hammaslääketieteen opiskelijoiden kantapaikka Hampaankolo Helsingin Kirkkokadulla.

Olimme parhaan kaverini kanssa kunnon hörhöjä, ja bileisiin piti sonnustautua vieläkin hörhömmäksi. Mietimme, miten herättäisimme mahdollisimman paljon huomiota pukeutumisellamme ja käyttäytymisellämme bileissä.

Tosiystävyytemme alkoi eräissä näistä Kolon bileistä. Vaikka se myöhemmin hiipui, tuo hetki on edelleen rakkaimpia muistojani.

Olimme herättäneet bileissä paheksuntaa jatkuvalla kikattelulla ja itse keksityllä salakielellä.

Päätimme lähteä ulos viilentymään. Otimme toisiamme kädestä kiinni ja juoksimme yön autioittamassa Helsingissä Kirkkokatua alas kohti rantaa. Tuntui kuin olisimme lentäneet. Mukulakivet vilisivät jalkojemme alla, meri lainehti tummana edessämme.

Siitä alkoi useita vuosia kestänyt tiivis ystävyys, jonka aikana koettiin monenmoisia seikkailuja. Hörhöiltiin, oltiin erittäin vastuuttomia ja pidettiin aivan hirveän hauskaa.

● Entinen Hörhö

Valepuvussa

”Pukeuduin lapsena eräissä naamiaisissa isoäidikseni. Pukuni oli täysi hitti. Päälläni oli vanha mummonmekko essuineen, edesmenneen sukulaisen peruukki, vanhanaikaiset silmälasit ja kävelykeppi.”

● Suvi

Häät keskiajassa

”Olimme saaneet kutsun keskiaikaisiin häihin, jonne kutsutuille esitettiin myös keskiaikainen pukeutumisvaatimus.

Luulin, että mieheni ja poikamme eivät olleet kutsusta ihastuneita – luuloni osoittautui vääräksi. He ilmestyivätkin yllättäen tilaisuuden alkaessa paikalle keskiaikaisesti pukeutuneina. Näin meidänkin osaltamme alkoi ikimuistoinen hääjuhla!”

● Evita

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/20.

Lue myös: Jarmo Heikkisen, 70, kultaiset lapsuusmuistot – ennustiko hän jo lapsena tulevaisuutensa?

Jarmo Heikkinen Kansallisteatterissa.

Jarmo Heikkinen on tunnettu Avara luonto -spiikkaaja. Kuva: Pekka Nieminen

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X