Kati Häkkinen perusti luksushotellin Thaimaahan ja asiat menivät pieleen: ”Hymyilin ja myin unelmaa”
Kun reppureissulla Thaimaassa eteen aukeni tilaisuus, Kati Häkkinen tarttui siihen ja päätyi luksushotellin pyörittäjäksi. Piti opetella hymyilemään, vaikka koko elämä oli kaaosta.
Kati Häkkinen lähti rohkeasti toteuttamaan unelmaansa elää ja menestyä maailmalla. Unelma toteutui, mutta elämä oli paljon rankempaa kuin Kati osasi odottaa.
Kati Häkkinen seisoi nelikaistaisen thaimaalaisen moottoritien varressa yksin. Puoliso oli pysäyttänyt auton ja jättänyt Katin tien varteen.
”Olin saanut autossa raivokohtauksen ja repinyt puolisoni kaulasta kultaketjun. Hän oli pysäyttänyt auton ja käskenyt rauhoittua. Noin tunnin päästä hän tuli hakemaan minut”, Kati muistelee noin kymmenen vuoden takaista hetkeä, jolloin hän tajusi, miten huonosti asiat olivat.
Ulkoisesti Katin elämä näytti loistavalta. Kati oli puolisonsa Atte Savisalon kanssa rakentanut Thaimaan Khanomiin Aava Resort & Spa -nimisen rantahotellin, joka sai muun muassa arvostetun kansainvälisen World Luxury Hotel Awards -palkinnon ja valittiin brittiläisen Tatler-lehden maailman 101 parhaan hotellin joukkoon.
”Hymyilin ja myin unelmaa. Vedin onnistuneesti roolia. Hommat piti hoitaa. Havahduin vasta jälkeen päin siihen, miten paha olo minulla oli”, Kati kertoo.
Mikkelistä maailmalle
Katin lapsuuden mielikirja oli karttakirja; maailma kiinnosti. Lähimmäksi maailmanmatkoja hän pääsi lapsena isoisänsä nukkekokoelman äärellä. Nukkeja oli yli kolmestakymmenestä maasta.
”Imin kaikki vaikutteet maailmalta. Mikkelissä Haukivuorella 1980-luvulla niitä ei ollut paljon”, Kati kertoo.
Maailma tuli lähemmäksi Katia, kun Haukivuorelle tuli Bosnian pakolaisia ja Suomi liittyi EU:n jäseneksi.
Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Kati teki Etelä-Ranskaan 17-vuotiaana Aten kanssa.
”Atte oli matkalippuni maailmalle. Oli järisyttävää nähdä muita maita ja kulttuureja. Jo pelkästään Ranskan ruokakulttuuri oli kuin taivas ihmiselle, joka oli syönyt lähes 80-prosenttisesti vain jauhelihaa ja perunoita.”
Unelmasta totta
Vuonna 2008 Kati matkusti Thaimaahan reppureissulle puolisonsa Aten kanssa. Pariskunnan oli tarkoitus jatkaa lomamatkaa kohti Malesiaa. Sattumalta he kuulivat tuttavaltaan Khanomin rannasta ja päättivät käydä siellä.
Khanomissa molemmille tuli lämmin ja kotoinen olo, jota ei voinut ohittaa.
”Tuntui hyvältä ja turvalliselta, kokonaisvaltaisesti siltä, että tämä on meidän paikkamme, jossa pitää olla. Olemme molemmat ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat tarttua hetkeen”, Kati kertoo.
Pariskunta kyseli ensin maan hintaa sijoitusmielessä. Edullinen hinta yllätti, ja he tekivät kaupat.
”Reppureissusta tuli elämämme käännekohta, sillä ryhdyimme perustamaan yritystä ja rakentamaan hotellia.”
Katilla oli idea bambukyhäelmästä, mutta suunnitelma laajeni luksushotelliksi. Kummallakaan ei ollut aiempaa hotellialan kokemusta, mutta molemmilla oli kaupallisen alan koulutus. Atte työskenteli vanhempiensa perheyrityksen taloushallinnossa muun muassa Brasiliassa, ja Kati oli toiminut vuosia Ballet Mikkelin festivaalijohtajana.
”Itseluottamusta meiltä ei puuttunut. Ajattelimme, että maailmanmatkaajina olimme hotelliasiantuntijoita.”
Rakennussuunnitelmien laajeneminen moninkertaisti rakentamiskustannukset. Epäonnea oli materiaalien osalta, sillä rakentamisen aikana muun muassa teräksen maailmanmarkkinahinta lähes kaksinkertaistui.
Rakentamiskustannusten nousu toi pahoja talousvaikeuksia, joista selvittiin Katin puolison ottamilla lainoilla. Arki oli taloudellisesti paljon tiukempaa kuin Kati oli ajatellut.
Hymyä ja kulissia
Ulkoisesti Katin elämässä elämä hymyili. Hän oli rakennuttamassa matkailijoiden unelmakohdetta ja toteuttamassa omaa unelmaansa.
”Minun piti saada kaikki vakuuttuneeksi siitä, että kaikki on hyvin, vaikka en tiennyt, riittävätkö rahamme ja milloin hotelli on valmis”, Kati muistelee.
Hotelli valmistui, mutta heti sen jälkeen alkoi arkeen kasaantua vaikeuksia. Hotellin ensimmäisissä uudenvuodenjuhlissa vuoden 2010 lopussa sattui paha onnettomuus ilotulitteiden kanssa.
”Muistan räjähdyksen, savun, palavan ihon hajun. Lapsia heitettiin uima-altaaseen, jotta heidän palavat vaatteensa sammuisivat. Myös lapsia loukkaantui ja paloi, onneksi kukaan ei kuollut”, Kati muistelee.
Muiden mennessä paniikkiin raskaana ollut Kati hengitti syvään ja otti ohjat käsiinsä: ajoi loukkaantuneita sairaalaan ja kirjoitti yöllä lehdistötiedotteen tapahtuneesta.
Tällaisesta toimintatavasta tuli Katille arjen rutiini. Hän siirsi omat tunteensa ja tarpeensa syrjään ja keskittyi hoitamaan velvollisuuksia.
”Olin Aavan kasvot, ne hymyilevät kasvot, jotka kertoivat paratiisihotellissamme kaiken olevan hyvin.”
Hotellin pyörittämisen arjessa oli paljon uutta opeteltavaa. Lisäksi arki täyttyi juhlista ja edustamisesta, josta Kati nautti, tai ainakin esitti nauttivansa.
Äidin vastuu
Hotellin rakentamisen ja pyörittämisen ohella Katilla oli myös äidin vastuu. Pariskunnan esikoinen, Nino, syntyi vuonna 2009 Suomessa.
Juuri ennen reppureissumatkaa Kati oli kokenut keskenmenon. Kesällä 2010 tuli toinen keskenmeno. Tytär Aida syntyi huhtikuussa 2011, jolloin hotelli oli jo avoinna asiakkaille.
”Khanomissa tulvi, ja jouduin varautumaan kotisynnytykseen, koska tiet olivat poikki. Pääsin kuitenkin sairaalaan synnyttämään.”
Puoli vuotta Aidan syntymän jälkeen Kati oli jälleen raskaana.
”Kysyin Atelta, mitä teemme. Hän vastasi: ihan sama, päätä sinä. Silloin tajusin, että suhteemme tulee päättymään eroon, olimme ajautuneet jo kauas toisistamme ja meistä oli tullut vain liikekumppanit.”
Kati päätyi tekemään abortin Thaimaassa, jossa abortti on laiton. Hän löysi Bangkokista klinikan, jossa niitä tehtiin,
”En ollut Suomen sosiaaliturvan piirissä, joten abortti Suomessa olisi ollut kallis. Kokemus likaisella klinikalla oli karmea: ultraäänilaitteet vaikuttivat ikivanhoilta ja kalsea loisteputkivalo korosti ilmansaasteiden likaamia seiniä.”
Myös äitinä Kati koki yksinäisyyttä. Turvaverkkoa ei ollut.
”Tuli liian paljon asioita, joiden kanssa olin yksin ensimmäistä kertaa. Kannoin kaikkea vain omassa mielessäni, yksin.”
Kontrollia kaaokseen
Elämä alkoi tuntua kaaokselta. Työtä ja vastuuta oli liikaa. Parisuhteessaan Kati koki jäävänsä täysin yksin. Kati ja Atte olivat ajautuneet erilleen. Työasiat hoituivat hyvin, mutta muusta ei puhuttu.
”Syöminen ja liikunta olivat ainoat asiat, joita pystyin kontrolloimaan, joten ei ole ihme, että sairastuin syömishäiriöön.”
Hän saattoi syödä päivässä vain kaksi kertaa puolikkaan parsakaalin ja kymmenen pähkinää, joskus kananmunan tai hiukan tonnikalaa parsakaalin kanssa.
”Jonkinlainen syömishäiriö minulla on aina. En edelleenkään näe peilistä naisellista naista, jollaiseksi minua kuvaillaan, vaan näen lihavan naisen.”
Kati ja Atte erosivat vuonna 2013, mutta Kati jäi asumaan Thaimaahan ja jatkoi Aavan markkinointityötä.
Lopulta vuoden 2018 lopussa Kati ja lapset muuttivat Thaimaasta Suomeen. Ehdotus oli Aten, ja nyt Kati oli valmis lähtemään. Päätökseen vaikutti muun muassa Suomen ilmainen koulutus ja halu taata lapsille parempi suomen kielen taito.
Kati on edelleen Thaimaan Khanomissa sijaitsevan Aava-hotellin osaomistaja. Aavan markkinointityön hän jätti tajuttuaan, ettei hänellä ollut hotellille enää uutta annettavaa.
Etäisyys auttoi
Thaimaan-vuodet olivat Katin mielessä pitkään sekava vyyhti, jota hän alkoi purkaa vasta saatuaan etäisyyttä Thaimaahan.
”Olen ylpeä siitä, miten suoriuduin kaikesta. Samalla kuitenkin laiminlöin itsestäni huolehtimisen. Sitä olen joutunut opettelemaan paljon.”
Kati alkoi noin kaksi vuotta sitten kirjoittaa kirjaa Thaimaan kokemuksistaan. Tuhansien hymyjen hotelli ilmestyy tammikuussa.
”Kirjan kirjoittaminen on ollut viimeinen ja paras terapiaprosessi.”
Thaimaassa tunteet ilmaistaan ja käsitellään hymyjen kautta. Vuosien myötä Kati oppi lukemaan, mitä mikäkin hymy tarkoittaa. Thaimaahan muuttaessaan Kati sai lempinimen: Nainen, joka ei koskaan hymyile.
”Oli pakko oppia hymyilemään, mutta meni todella pitkään ennen kuin hymyni oli aitoa. Nyt olen aidosti onnellinen ja kiitollinen myös kaikista vaikeuksistani. Niiden vuoksi minä olen minä. Mitään en kadu enkä mitään tekisi toisin.”
Kokemukset ovat opettaneet myös rohkeutta.
”Suurin oppini on ollut se, että tilaisuuksiin pitää tarttua. Mitään ei kannata katua. Kaikesta selviää ja kaikesta voi oppia.”
Lue myös: Haaveiletko sinäkin uudesta elämästä Thaimaassa? Kati maksoi unelmastaan kovan hinnan
