Kenttärovasti Sanna Timonen on varusmiesten ja henkilöstön tuki: ”Varuskunnan ihmiset ovat läpileikkaus koko kansasta, he kohtaavat elämässään samoja ongelmia kuin kaikki muutkin””

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kenttärovasti Sanna Timonen
Kenttärovasti Sanna Timoselle Suomi on niin tärkeä, että hän haluaa omalla työllään taata isänmaansa turvallisuutta. © Juha Metso / Otavamedia
Kenttärovasti Sanna Timonen pohtii, että joidenkin miesten on helpompi puhua ongelmistaan naiselle kuin toiselle miehelle.

Rouva kenttärovasti on virallinen tapa puhutella Sanna Timosta.

Rouvittelu jää kuitenkin kynnyksen taakse, kun astutaan hänen työhuoneeseensa Karjalan prikaatissa Kouvolan Vekaranjärvellä.

Timosen mielestä ”neiti kenttärovasti” kuulostaisi hieman hassulta.

”Puolustusvoimissa miehet ovat herroja, joten naisten kuuluu olla rouvia.”

Timonen ei panisi yhtään pahitteeksi, jos hänen ammattinsa yhteydessä ei enää mainittaisi sukupuolta. Suomen ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana puolustusvoimien naispuolisena kenttärovastina, hän kuitenkin joutunee vastaamaan koko uransa ajan siihen, miten hänestä tuli pappi, sitten sotilaspappi ja vielä kenttärovasti.

”Toivottavasti vielä jonakin päivänä nainen voi olla miesten tavoin pelkkä sotilaspappi.”

Vieroitusoireita somesta

Tammikuussa Karjalan prikaatissa aloitti palveluksen parisen tuhatta uutta varusmiestä.

Heillä on edessään vajaan kuuden, vajaan yhdeksän tai vajaan vuoden rupeama armeijan vihreissä.

Naiset ovat voineet hakea vapaaehtoisesti varusmiespalvelukseen vuodesta 1995 lähtien, mutta nykyään palveluksen suorittaneista vain noin kaksi prosenttia on naisia.

Kaikki alokkaina varusmiespalveluksensa aloittaneet eivät suorita sitä loppuun saakka.

Yleisimmät syyt palveluksen keskeyttämiseen ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja sopeutumattomuus palvelukseen.

Sanna Timosen mukaan varusmiespalvelukseen saapuvat nuoret ovat muuttuneet niistä ajoista, kun hän itse aloitti palveluksensa nykyään jo lakkautetussa Pohjois-Karjalan prikaatissa Joensuussa vuonna 2004.

Tänä päivänä ongelmia saattaa tuottaa jopa se, että ei voi olla koko ajan saavutettavissa.

Sosiaalisen median myötä on totuttu siihen, että yhteydenpito onnistuu yhdellä napin painalluksella.

”Armeijassa puhelimen käyttö on sallittu ainoastaan vapaa-ajalla. Varusmiesten on asennoiduttava siihen, että he eivät voi olla koko ajan online.”

”Nainen paikallaan”

Maa- ja ilmavoimissa kenttärovasti rinnastetaan everstiluutnantin arvoon.

Kenttärovastilla täytyy olla kirkkoherran pätevyys ja suoritettu varusmiespalvelus.

Jo lukioikäistä Sanna Timosta askarrutti se, että, miksi ainoastaan miehet menevät kutsuntoihin.

Kun Timonen sai tietää, että asepalveluksessa on mahdollista toimia myös varusmiespappina, hän päätti hakea armeijaan. Palveluksen hän aloitti opiskeltuaan jo muutaman kuukauden teologiaa Joensuun yliopistossa.

”Minulle armeija ei ollut lainkaan shokki. Olin henkisesti hyvin valmistautunut enkä partiotaustan omaavana kavahtanut maasto-olosuhteita.”

Aliupseerikoulussa Timonen oli kurssinsa ainoa nainen. Hän kuitenkin lunasti paikkansa selviämällä harjoituksista siinä missä miehetkin.

Hän oli miesten joukossa ”nainen paikallaan.”

Timoselle on jäänyt varusmiesajoista parhaiten mieleen raskaat maastoharjoitteet, ryhmätaitokilpailut ja marssit, jolloin hän on tuntenut ylittäneensä itsensä.

Timonen kotiutui varusmiespalveluksesta kersanttina.

”Raskaiden päivien vastapainoksi varusmiehenä oli joskus myös ihan hauskaa. En kadu siitä ajasta hetkeäkään. Suomi on minulle niin tärkeä, että haluan myös puolustaa isänmaatani.”

Tärkeitä keskusteluja

Kenttärovastina Sanna Timosella on vastuu ohjata puolustusvoimien kirkollista toimintaa Kaakkois-Suomen alueella. Varuskunnassa kenttärovasti on myös sotilaspappi, joka pitää oppitunteja, koulutuksia ja hartauksia.

Timonen nimeää tärkeimmäksi tehtäväkseen keskustelut varusmiesten ja henkilöstön kanssa ja heidän tukemisensa heidän vaikeuksissaan.

”Varuskunnan ihmiset ovat läpileikkaus koko kansasta, joten varusmiehet ja henkilöstö kohtaavat elämässään samoja ongelmia kuin kaikki muutkin.”

Varusmiesten henkinen jaksamattomuus juontaa usein juurensa siviilielämästä.

Sotilaspapille uskoudutaan seurusteluun liittyvistä ongelmista ja perhe-elämään liittyvistä muutoksista. Aina ei itkultakaan vältytä.

”Ehkä joidenkin miesten on helpompi puhua ihmissuhdeongelmistaan naiselle kuin toiselle miehelle”, Timonen toteaa.

Sotilaspapille kerrotaan myös perheenlisäyksestä ja sotilaspappi on usein vihkimässä työtovereitaan ja kastamassa heidän lapsiaan.

”Ihmisen kohtaamisessa sotilaspapin työ ei juuri eroa seurakuntapapin työstä.”

Kenttärovasti Sanna Timonen

Sanna Timonen hakeutui armeijaan nähdäkseen, pärjääkö hän naisena varusmiespalveluksessa. Nykyään puolustusvoimat on hänen työpaikkansa. Juha Metso / Otavamedia

Työkaluna persoona

Sanna Timonen luonnehtii valitsemistaan kenttärovastiksi ”tehtäväsidonnaiseksi ylennykseksi.” Hänen edeltäjänsä eläköidyttyä Timonen tuli valituksi tehtävään avoimen haun kautta.

Vuosikymmenen ajan sotilaspappina työskennellyt Timonen on hakenut uudesta tehtävästään lisähaastetta työhönsä, mutta kenttärovastiksi ylentäminen on myös askel eteenpäin hänen urallaan.

Ainakaan tällä haavaa Timonen ei edes ajattele seuraavaa askelta, mikä olisi kenttäpiispa, joka taas on Suomen puolustusvoimien kirkollisesta työstä vastaava johtava viranhaltija.

”Kenttäpiispaksi valitseminen on oma prosessinsa, mikä vaatii lisää pätevyyksiä.”

Sotilaspappina Timonen tekee työtään omalla persoonallaan, ja hän pitää työstään.

”Yleensä ihmiset aistivat, jos yrittää teeskennellä. Ei voi puhua toista ja elää toisella tavalla. Papin on oltava aidosti läsnä.”

Timoselle hänen työnsä on palkitsevaa silloin, kun varusmies poistuu sotilaspapin huoneesta huojentuneempana kuin hän on sinne tullut.

”Jos tilanne on kovin hankala, niin jää väkisin jälkeenpäin miettimään, miten ihminen pärjää palveluksessa ja ylipäätään elämässään jatkossa.”

Aseistettu kristitty

Viime vuosina varusmiespalvelukseen on saapunut maahanmuuttajia tai maahanmuuttotaustan omaavia varusmiehiä. Vekarajärvellä palvelee kristittyjen lisäksi myös muiden uskontokuntien edustajia kuten muslimeja ja buddhalaisia.

Sanna Timosen mukaan sotilaspappi on kaikkien uskontojen asiantuntijana kaikkien eri uskoa tunnustavien käytössä.

”Puolustusvoimissa kunnioitetaan kaikkien uskontoa, mikä vaatii toisinaan erikoisjärjestelyjä. Mitään vaikeuksia eri uskonnoista ei ole aiheutunut. Toisinaan varusmiehen puutteellinen kielitaito saattaa asettaa hieman haasteita.”

Ennen armeijaan hakeutumistaan Timosta askarrutti se, voiko hän kristittynä edes suorittaa aseellista palvelusta.

Hän muistuttaa, että aseellinen taistelu on äärimmäinen vaihtoehto isänmaan puolustamiseksi. Puolustusvoimien tehtävänä on kuitenkin turvallisuuden takaaminen, joten poikkeusoloissa myös sotilaspappi on aseistettu sotilas.

”Papin paikka ei ole eturintamassa, vaan hän kantaa asettaan ainoastaan itsepuolustukseksi ja puolustaakseen niitä, jotka eivät itse siihen kykene”, Timonen toteaa.

Hän on viimeksi käyttänyt asetta noin vuosi sitten kuntotesteihin liittyvissä ammunnoissa.

”En ole kovin hyvä ampuja, mutta pärjään myös aseen kanssa.”

Kahden miehen väärti

Jyväskylän yliopiston tekemässä tutkimuksessa kävi ilmi, että upseerinaiset puhuvat armeijasta sukupuolineutraalina palvelus- ja työpaikkana. Saman tutkimuksen mukaan puolustusvoimissa arvostetaan kuitenkin yhä maskuliinisia piirteitä.

”Armeijassa naisen täytyy tehdä miehiin verrattuna tuplasti töitä saavuttaakseen luottamuksen”, Sanna Timonen toteaa.

Hän kuitenkin pitää puolustusvoimia ja varuskuntaa itselleen sopivana ympäristönä.

”Asiat ovat selkeitä, koska jokainen tietää tehtävänsä. Kun annetaan käsky, niin se toteutetaan suoraviivaisemmin kuin siviiliorganisaatioissa.”

Viime vuosina on kannettu huolta varusmiesten heikentyneestä fyysisestä kunnosta.

Timosen mukaan varusmiehissä on huippu-urheilijoita ja huonokuntoisia, mutta myös kaikkea siltä väliltä.

”Jos fyysisten testien tulokset ovatkin hieman huonontuneet, niin tämän päivän varusmiehillä on enemmän tietoteknistä osaamista ja pääosin myös hyvät yhteistyötaidot.”

Kohdatessaan vakavia sopeutumisvaikeuksia kokevan varusmiehen Timonen tukee häntä siinä, että hän pystyisi jatkamaan palvelustaan.

”Jo asepalveluksen valitseminen viestii siitä, että ihminen haluaa ajaa muidenkin kuin omaa etuaan.”

Nykyään kaikki asevelvolliset eivät kuitenkaan enää tule armeijaan.

”Se on heidän oma ratkaisunsa. Se on oikein, jos siihen on hyvät syyt ja he ovat sinut ratkaisunsa kanssa.”

X