Kielitaidoton Jorma Karhumaa on käynyt kaikissa maailman maissa: ”Kymmeniä kertoja olen puuttunut, kun turisti simputtaa paikallisia työntekijöitä, että et oo enää siirtomaaherra”
Oli vuosi 2001. Jorma Karhumaa oli muiden tuttujen reissumiesten kanssa kiertämässä Afrikkaa. Samalla kun mantereen maita tuli käytyä yksi toisensa perään – yhteensä 14 – ja auringonpimennys koettiin Sambiassa, valottui ajatus kuinka helppoa matkanteko oikeastaan onkaan.
”Se oli ikimuistoinen, palkitseva hetki; semmoinen harvoin koettava hetki muutenkin ainutlaatuisen reissun päälle.”
Kyllä koko maailman voi kiertää, hän ajatteli. Hän oli aloittanut järjestelmällisen matkanteon jo 1982, mutta tuona auringonpimennyksen yönä Afrikassa hän päätti matkustaa halki ja poikki koko maailman.
Maatilalta maailmalle
Pienenä poikana 50-luvulla Jorma Karhumaa ei osannut edes uneksia matkustamisesta. Hänellä oli kiinnostus – suoranainen uteliaisuus – maailmaa kohtaan, mutta siihen aikaan ei ollut tietoakaan matkalle lähtemisestä.
Pohjois-Pohjanmaalla, Luohuan kylässä Paavolassa maanviljelijäperheen poika teki kovasti metsätöitä. Kouluun ei päässyt, sillä pitäjässä ei ollut vielä keskikoulua.
Kun Jorman perhe lähetti isän opettajasiskolle kahvikortteja, sen edestä täti tilasi heidän kotiinsa Helsingin Sanomat. Sanomalehdestä Jorma pääsi tiiviisti seuraamaan maailmanmenoa ja oppi valtiot, valtionpäämiehet ja pääkaupungit.
”Pojankloppina tiesin jo kaiken maailmasta, ja kartta oli päässäni, mutta matkoja en osannut kuvitella, en edes haaveilla.”
”Auton katolla pölyn alta kuuluu Irenen ääni: ’Enää en sinun kanssa lähde Afrikkaan.’” Näin lukee Jorman hauskoissa muistelmissa Saharan autiomaasta Nigeristä 1997. Seuraavana vuonna Karhumaan pariskunta kierteli jo Madagaskaria. Jorma Karhumaan kotialbumi
Kaksi tienestiä
Vuonna 1963 Jorma suuntasi varusmieheksi Ouluun ja jäi sille tielle – armeijan leipiin.
Jorma takoi työputkesta 19 vuotta kahdessa työssä: päivät armeijan kenttätykistön kouluttajana ja yöt portsarina teekkareiden perustaman Rattorilupin ovella.
”Armeijassa kouluttamani teekkarit houkuttelivat minut avaamaan yökerhoa, alussa vähäksi aikaa, mutta se venähti vähän”, Jorma naurahtaa.
Vaimon mukaan miestä ei paljoa kotona näkynyt.
”Hän tuli armeijan työstä pistäytymään kotiin suihkussa, ehkä voileivän vetäisi ja sitten viuh vauh lähti toiseen työhön tukka putkella. Minä sain nauttia rauhasta”, noin joka kolmannella matkalla mukana oleva Irene Karhumaa kertoo.
Tutuin valtio Suomen ulkopuolella on Jemen – ja kaunein pääkaupunki myöhemmin tuhottu Sanaa. Kuvan mahtava näky ei unohdu koskaan: mutatiilistä rakennettu ”aavikon manhattan” Shiban ja sen 500 pilvenpiirtäjää. Jorma Karhumaan kotialbumi
Niin mielenkiinto tietoon ja maailmaan kuin myös työt saattelivat Jorma Karhumaan matkustelemaan maailmalla.
”Kun teki kahta työtä, niin halusi mahdollisimman kauas, kun oli loma.”
Jorman oli aina helppo järjestää matkat, sillä hän tiesi työvuorokalenterin vuodeksi etukäteen.
Seuran järjestämä maailmanympärimatka vuonna 1984 oli Karhumaan ensimmäisiä suurempia matkoja. Silloin Finnairin Sibelius lensi viimeiset lentonsa, ja sama henkilökunta piti huolen Seura-matkalaisista Sri Lankalta, Balin, Tahitin ja Meksikon kautta Floridaan ja rapakon yli kotiin.
Tuohon aikaan matkustamisen luonne oli vielä aivan toista kuin nykyään.
Jorma Karhumaan kotialbumi
Ilman kielipäätä
Haastavaksi matkailun tekee se, että Jorma Karhumaa ei osaa kieliä, ei edes englantia: oppi jäi aikoinaan yhteen tuntiin.
Kielitaidottomuudesta viis, vuosien myötä Jorman reissutahti alkoi tiivistyä.
”Kun matkoilla alkoi tavata hyviä reissukavereita, semmoisia samanhenkisiä, niin ne alkoi houkuttelemaan ja soittelemaan sitten, että lähetäänkö sinne ja sinne.”
Tämä on mahdollistanut Jorman laajan matkustelun: ilman matkoja organisoivia kavereita uniikkeja matkoja ei olisi.
Elekieli on kyllä Jormalla hyvin hallussa ja perusfraasit on hänestä tärkeää opetella aina.
”Muutamia kohteliaisuuksia, sillä pääsee niin paljon etiäpäin.”
Jorma Karhumaan kotialbumi
Jorma on kiinnostunut kaikista maailman kansoista ja etnisistä vähemmistöistä. Hän tekee tunnollisesti kattavat tietopaketit ennen jokaista reissua ja jakaa ne myös reissaajakollegoille: kunkin alueen historia käydään läpi perusteellisesti.
Tuolla Afrikan auringonpimennysmatkalla innokkaat matkamiehet alkoivat yhdessä suunnitella, minne mennään seuraavaksi ja sitä seuraavaksi.
Siitä tuli tapa. Seuraavan matkan suunnitelmat tehdään aina reissun päällä.
Välillä joku on jäänyt matkalta pois, välillä joltain loppuivat rahat, mutta Jorman passi on pysynyt kovassa kulutuksessa.
Joihinkin kohteisiin hän on palannut myös uudemman kerran. Esimerkiksi jos on huono ilma ja jotain nähtävyyttä ei pääse näkemään, pitää hänen mielestään ehdottomasti palata paikalle. Tällä periaatteella Jorma palasi esimerkiksi Himalajan vuoristoon. Himalajan aamuvalkeudessa 1996 hän näki viimein harvinaisen punapandan.
Jorman näkemistä maailman rakennuksista vaikuttavin on Tiibetin Lhasan Potalan palatsi. Se komeilee valokuvasta teetettynä tauluna myös Karhumaiden olohuoneen seinällä. Jorma Karhumaan kotialbumi
Matkatarinoita
Jorma muistelee huvittuneena, kuinka nuorehko brittimies samasta laivasta astui
Etelämantereelle shortseissa ja sandaaleissa, koska luuli että etelässä on lämmintä. Sillä matkalla vuonna 1999 ennen rantautumista Jorma oli kokenut Drakensalmessa elämänsä suurimman myrskyn. Hän oli yrittänyt hakea pahoinvoivalle hyttikaverilleen kontaten limsaa itsepalvelukiskasta, mutta hyttiin sai palata pelkin uusin mustelmin.
Matkatessaan Jorma on oivaltanut, että maailmassa ihmiset ovat samanlaisia, enimmäkseen hyviä.
”Vuorilla ja syrjäseuduilla on kaikista ystävällisimmät ihmiset: jotka ovat tottuneet vähään, antavat vähästäänkin. Ahneus on suurkaupungeissa ja länsimaissa.”
Jorma Karhumaa on saunonut maailman katolla Pamirin vuoristossa vanhassa pohjoispohjalaistyylisessä saunassa, kun korkeat vuoret kohoilivat ympärillä hiljaisuudessa. Karhumaa on liikuttunut Bangladeshissa, kun 19,40 euroa kuukaudessa tienaavat kansainvälisen vaatetehtaan työntekijät nukkuivat majapaikan ikkunan alla monsuunisateessa. Muutaman kerran Jormaa ja matkaseuruetta on huijattu majoituksissa, esimerkiksi kun netissä varatun majatalon osoite veikin Serbiassa kaatopaikalle.
Jorma ja Irene lomalla Malesian osavaltiossa Sarawakissa Borneolla 1992. Pääkallomerkki vie joelle ja joki paikalliseen kylään. Tästä alkoi yhdessä heimo-oppaan kanssa pitkä venematka Skrang-jokea Ibahi-heimon alueelle. Jorma Karhumaan kotialbumi
Myös Jorman toimintaa on päästy ihmettelemään. Karhumaa ei nimittäin arastele tarttua itse riksakyydin aisoihin, jos kuski näyttää väsyneeltä. Sitä näkyä paikalliset pysähtyivät katsomaan suu auki Kalkutassa ja Kabulissa.
Matkoilla vaikeinta on välillä viisumin hommaaminen: kerran Djiboutissa Somalimaan leimanhaltija oli kadoksissa monen päivän odotuksen ajan eikä maahan päästy vielä sillä kerralla.
Jorma on nähnyt monia erikoisia eläimiä ja luonnonihmeitä. Venezuelassa anakonda oli niellyt kokonaisen kauriin.
Jorman elämän hienoimpia päiviä oli, kun hän kohtasi vuorigorillan pennun sumuisilla vuorilla Ruandassa. Vuorenrinteet olivat hirveän jyrkät, mutta kiipeäminen palkittiin useita gorillaperheitä näkemällä. Päiväretki oli varattu jo Suomesta.
”Vain neljä ihmistä vuorokaudessa sai luvan olla siellä vartioidusti. Silloin 2000-luvun alussa vuoren toisella puolella Kongon demokraattisessa tasavallassa riehui sota”, Jorma avaa maailmaa.
Karakorum on ollut Karhumaan mukaan kaikkien matkojen äiti, eli kaikista paras ja erikoisin matka. Jorma on ollut Silkkitiellä jo kolme kertaa. Jorma Karhumaan kotialbumi
Rauhanrakentaja
Yliluutnantti Karhumaa ei rannoilla löhöä. Karhumaa saattaa vaikka lähteä lomalle rauhanturvaajien bunkkeriin – näin tapahtui Liberiassa 2006.
Reissumies on nähnyt viimeisten länsimaalaisten joukossa hienot, historialliset rakennukset ennen niiden tuhoa, kuten esimerkiksi sodan kynnyksellä Bagdadin museon, Jemenin loistokkaan pääkaupungin Sanaan tai Aleppon nyt raunioina olevat nähtävyydet.
Epävakailla alueilla liikkuminen on sinänsä erikoista, sillä Karhumaa ei siedä katsella televisiosta yhtään väkivaltaa. Hän ei pidä myöskään huonoista käytöstavoista. Hän on rauhanrakentaja, joka puuttuu epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen nähdessään sellaisen.
”Kymmeniä kertoja olen puuttunut, kun turisti simputtaa paikallisia työntekijöitä, että et oo enää siirtomaaherra. Kaikkee tämmöstä orjuutta vastustan, mitä vielä nykysinkin on paljon.”
Silkkitiellä Mannerheim-ratsain halki Aasian vuonna 2000. Jorma Karhumaan kotialbumi
Syyskuussa 1995 Karhumaa matkusti maitse Tiibetistä Nepaliin. Tässä lähellä maailman korkeimpia huippuja, 5050 metrin korkeudessa Tiibetin Lalung La -solalla. Jorma Karhumaan kotialbumi
Kun Jormalle esittää suuren kysymyksen, mistä sota johtuu, tyhjentävä vastaus kuuluu: ”Ihmiset on sen verran pölöjiä.”
Auttamisen jalon taidon Jorma oppi aikoinaan joulupäivänä 1996 Malissa kuopiolaisen matkakaverin Raimon ”opetuslapsena”.
Likaiseen säkkiin pukeutunut mies sovitettiin puhtaisiin vaatteisiin, joita Raimo oli tuonut mukanaan. Siitä asti Irene on silittänyt köyhiin maihin paitoja mukaan; matkalaukku pakataan viemisillä. Jorma auttaa mielellään eikä kyseenalaista, että häntä huijattaisiin: ”Avuntarvetta on.”
Upea Afrikka
Afrikkaan Jorma lähti myös eläkepäiviensä koitettua, kun hän suuntasi matkalle Somalimaahan. Palatessa oli vain yhdet vaatteet päällä, kaikki muu jätettiin taakse ja annettiin köyhille.
Kaikista maailman paikoista Afrikka kiehtoo häntä erikoisuudellaan. Maanosan kehitys on nykyään valtavaa. Monessa kohti meno on Eurooppaa modernimpaa: esimerkiksi Kenian toreilla melkein kaikki maksavat kännykällä.
Afrikka on Jormasta upein maanosa, mutta hän nimeää parhaimmaksi valtioksi korkeimman bruttokansanonnen omistajan Bhutanin, kauneimmaksi luonnoksi Altain vuoriston, siisteimmäksi roskattoman Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin. Koti-Suomi on kaikista maailman paikoista kuitenkin se ”ykkönen, jossa kaikki on hyvin”.
Kotiin on aina yhtä mukava palata.
Kotimaassa Jorma luennoi mm. kotikaupungissaan Oulussa, ja sali täyttyy usein lämpiötä myöten. Kaupungillakaan juttelemaan pysähdyksiltä ei välty. Kun tuntemattomia matkoista kysyviä ei lasketa, toinen puolisko juttukumppaneista yksinkertaisesti on Jorman tuttuja: oululainen kun vaikuttaa 17 järjestössä.
Työvuosinaan Jorma oli armeijan leivissä. Nykyään matkarahat kerätään marjametsästä. Henna Rinnekangas
Marjarahoilla matkaan
Sen lisäksi että Jorma teki kahta työtä ja nauttii nyt eläkettä, matkakassa poimitaan kasaan marjastamalla. Karibian risteily tapahtui kaavalla: 15 päivää marjassa, 15 päivää risteilyllä.
Vaikka Jorma kuuluu jo kaikki maailman maat matkustaneiden Most Traveled People -nettilistalle, matka jatkuu yhä. Koettavaakin riittää vielä – esimerkiksi eurooppalaisia pääkaupunkeja, kuten Oslo. Jorman mukaan näkeminen ei lopu koskaan.
Myös turistiripuli, aikaeroväsymys ja korkeanpaikan vaikutus vielä odotuttavat, vaikka eri bakteerikannoissa, kaukana ja korkealla, aina 5 250 metrissä, on koluttu. Väsyykö olemukseltaan partioreippaalta pojalta vaikuttava Karhumaa lie koskaan.
Lista maailmalla eniten matkailleista ihmisistä: https://mtp.travel/
