Kolmen syövän jälkeen Hannelen syntymäpäivillä on ollut erityinen merkitys: ”Jokaista alkavaa ikävuotta kannattaa juhlia”
Hannele Hyödynmaalla on kaikki syyt riemuita. Hän on selvinnyt kolmesta syövästä ja sydänkohtauksesta. Hän on löytänyt rinnalleen uuden rakkaan, Arto Hyödynmaan. Hänellä on rakkaita ystäviä. Nyt bailataan!
Hannele ja Arto Hyödynmaa ottavat kaiken irti juhlistaan, joissa tehtiin aikamatka 70-luvulle. ”Olen ollut aina juhlija, ja Hannelekin on vähitellen oppinut sellaiseksi”, Arto iloitsee.
Ohjelmassa on virhe. Sen mukaan juhlan aloittavat ”pönötys, kättely ja jäykistely”. Eteiseen asti kuuluvat kuitenkin naurunpyrskähdykset ja hilpeä hihkunta.
Hopeanhohtoinen diskodiiva ja riemunkirjava hippi ottavat vastaan vieraat. Moni tunnistaa avioparin vasta äänistä. Hannele ja Arto Hyödynmaa ovat heittäytyneet täysillä illan teemaan, 70-lukuun.
Niin ovat tehneet myös tamperelaiseen ravintolaan saapuneet vieraat. On kimallusta, kukkakuoseja, trumpettilahkeita, hapsuliivejä, tolppakorkoja ja outoja väriyhdistelmiä…
On perjantai, 30. marraskuuta, Arton 60-vuotispäivä.
Hannelella ja Artolla on juhlaan monta muutakin syytä. Joka päivä.
Diskon vakiovaruste
Tunnelmaan virittää katonrajassa välkehtivä, halkaisijaltaan kaksimetrinen ja Euroopan suurimmaksi mainostettu diskopallo. Sen kantamiseen tarvittiin neljä miestä ja ripustamiseen varta vasten valmistettu teline. Sen hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Peilinpaloilla päällystetty pallo oli 70-luvun diskojen vakiovaruste.
Iisalmesta 70-luvun alussa Tampereelle muuttanut Arto oli kotibileiden, Linnasalin limudiskon ja myöhemmin hotelli Rosendahlin menomestan vakiokävijä. Vapaa-ajasta niitä suuremman osan sai ainoastaan Solifer-mopo ja myöhemmin 125-kuutioinen Honda-kevytmoottoripyörä.
Diskopallon välkkeessä riittää rauhaa ja rakkautta kaikille. Sara Pihlaja / Otavamedia
Urjalassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Hannele näki diskopalloja vain kuvissa. Kotitilalta oli matkaa taajamaan toistakymmentä kilometriä ja Tampereelle lähes 60 kilometriä.
Sitä paitsi Hannele ei ollut diskoista kiinnostunutkaan. Häntä vetivät puoleensa kirjat, joita portinpieleen pysähtyneestä kirjastoautosta löytyi toistakymmentä joka viikko. Hän oli runotyttö, jonka tuotoksia julkaistiin Urjalan Sanomissa, Toijalan Seudussa sekä Reginassa.
”Töherryksiä rakkaudesta, traagisesta kaipuusta ja sydänsuruista.”
Ripille päästyään Hannele pääsi joskus tansseihin: talvella Humppilan seurojen talolla ja kesäisin Särkän lavalla.
”Opettelen tervettä itsekkyyttä”, Hannele sanoo. Sara Pihlaja / Otavamedia
Runotyttö ja mopopoika
”Mennäänkö vielä kerran?” Pinkit trumpettilahkeet hulmuavat, kun blondi tamperelaisen juhlapaikan lavalla näyttää liikkeitä, joilla John Travolta hurmasi naiset vuonna 1977 ilmestyneessä elokuvassa Saturday Night Fever. Paikalla olijat seuraavat antaumuksella. Bee Gees -yhtye pääsee ääneen. Hannele keinahtelee musiikin tahdissa.
Yksi, kaksi, kolme, taputus, ympäri, nopea potku ja sama uudelleen.
Pinkkiasuista naista naurattaa.
”Menkää omaan tyyliin, omaan malliin! En minäkään tätä osaa.”
Juhlapaikka, vielä 90-luvulla Pirkanhovina tunnettu Hovi Sukkavartaankadulla on nähnyt monen sukupolven tanssiaskeleet, 70-luvulla Artonkin diskoilut muutaman kerran. Hannelea siellä ei nähty.
Miten heistä sitten tuli pari?
”Ilkikurinen ilmassa keikkuva Amor järjesti minut ja Arton, runotytön ja mopopojan, saman katon alle vielä reilusti ennen eläkeikää”, sanailee Hannele.
Se tapahtui juuri silloin kun hän oli lakannut odottamasta unelmiensa parisuhdetta.
Stayin’ Alive! Bee Gees -yhtyeen diskohitti tempaa mukaansa. Sara Pihlaja / Otavamedia
Päättäväisyyttä ja sitkeyttä
Nuorena Hannele haaveili kirjoittavansa kirjan ja ryhtyvänsä ulkomaan kirjeenvaihtajaksi. Artosta piti tulla valokuvaaja. Molemmat päätyivät kuitenkin Tampereelle yrittäjiksi, Hannele markkinointi- ja Arto logistiikka-alalle. Yrittäjäjärjestön toimissa he tunnistivat toistensa kasvot ja nauroivat samoille vitseille, mutta eivät kertaakaan keskustelleet kahden kesken.
Sitten Arton vaimo Kaija sairastui. Työmatkalla Turkissa elimistöön iskenyt kolibakteeri vaurioitti munuaisia. Vaarallisen alas romahtanut hemoglobiini aiheutti infarktin.
Ohitusleikkauksen ja kahden pallolaajennuksen jälkeen ei voitu tehdä enää mitään. Arto ehti hoitaa Kaijaa, surra tämän menettämistä ja 32 vuotta jatkuneen avioliiton päättymistä kaksi vuotta.
Hän ehti myös valmistautua jatkamaan elämää.
Kaija kuoli infarktiin keväällä 2016. Vajaan viikon kuluttua Arto soitti Hannelelle.
”Kaipasin elämääni iloa rankkojen vuosien jälkeen. Hannele oli jäänyt jotenkin erityisenä mieleeni.”
Hannele koki yhteydenoton toisin. Hänestä Arto oli surusta sekaisin ja kaipasi kuulijaa.
Muitakin syitä ennakkoluuloihin oli. Hannelella oli takanaan kaksi kariutunutta avioliittoa, joista jälkimmäisessä hän koki joutuneensa henkisen väkivallan uhriksi.
Artolta vaadittiin suuri annos päättäväisyyttä ja sitkeyttä ennen kuin Hannele alkoi vakuuttua.
”Olin nähnyt riittävästi leukojaan louskuttavia äijiä. Artossa tunnistin hyvyyden.”
Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Arto kantoi tavaransa Hannelen luo.
Häävalssi tanssittiin 27. elokuuta 2017. Ei ollut mitään syytä viivytellä. Päinvastoin.
”Elän jatkoajalla”, sanoo Hannele.
Entinen runotyttö ja mopopoika. Hannele ja Arto nauttivat tuoreesta rakkaudestaan. Sara Pihlaja / Otavamedia
Uskollinen 70-luvulle
Juhlien ruokalista on uskollinen 70-luvulle: mimosa- ja perunasalaattia, graavilohta ja sinappikastiketta, silakoita, maksapateeta, hirvi- ja paahtopaistia, pippurikastiketta ja kermaperunoita. Jälkiruokana kahvit ja kermakakku. Yöpalana Tampereen oma pikaruoka Peremec eli Pärämätsi.
Drinkkibaarin valikoimassa: Sininen Enkeli, Ampiainen, Auringon Nousu, Tom Collins ja Cuba Libre.
Hannele juo vissyvettä. Tällä hetkellä alkoholi voisi väsyttää liikaa, ja hän haluaa elää juhlahumun täysillä.
Kun Hannelella todettiin rintasyöpä tammikuussa 2008, hän uskoi saaneensa jonkun toisen diagnoosin. Sitten hän teki listan haaveistaan ja antoi itselleen viisi vuotta aikaa niiden toteuttamiseen. Hän ei ehtinyt kunnolla aloittaa, sillä hän sairastui kohdunkaulansyöpään. Se uusi leikkauksesta kolmen kuukauden kuluttua ja leikattiin toistamiseen.
Kolmen syövän jälkeen syntymäpäivillä on ollut erityinen merkitys.
”Jokaista alkavaa ikävuotta kannattaa juhlia.”
Vanha kunnon Sininen enkeli: violettia Parfait Amour -likööriä, vodkaa ja Spritea. Sara Pihlaja / Otavamedia
70-luku hehkuu jopa kengissä. Sara Pihlaja / Otavamedia
Lokakuussa 2018 Arto oli hirvijahdissa ja Hannele istui katsomassa televisiota kotona. Yhtäkkiä iski rintakehään halvaannuttava kipu. Käsistä lähti tunto, hiki valui. Sairaalassa sydämen oikealla puolella olevasta sepelvaltimosta löytyi pieni tukos.
”Ajattelin, että voi helvetti, eivätkö syövät olisi riittäneet? Lopulta olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen saanut elää tähänkin asti.”
Ohitusleikkausta tai pallolaajennusta ei tarvittu. Hoidoksi riittävät lääkkeet, mutta alussa ne väsyttivät.
Hannele pitää kohtausta varoituksena. Takana on liikaa töitä ja niiden vuoksi valvottuja öitä. On aika siirtää vastuu yrityksen päivittäisistä toiminnoista muille.
”Pelkään, että sairastun, enkä enää voi elää kuten haluan.”
Eli nauttia rakkaudesta ja ystävistä.
Artolla on syytäkin irrotella. ”Olen onnellinen Hannelen kanssa.” Sara Pihlaja / Otavamedia
Huolenpitoa arvostaa
Hannele istuu huilaamaan pöydän ääreen keskelle juhlasalia. Arto kiirehtii viereen, vilkaisee huolestuneena ja sipaisee kädellä olkapäätä. Hannele nyökkää vastauksena äänettömään kysymykseen. Kaikki on hyvin.
Seurustelun alussa Hannele hämmästyi, kun Arto muisti hänen lääkärin vastaanotolle varatut ajat ja järjesti itselleen vapaata niitä varten.
”Se oli outoa, koska minusta ei ollut kukaan koskaan huolehtinut. Mielessäni mietin, että eikö hän pidä minua riittävän älykkäänä hoitamaan asioita yksin.”
Nykyään huolenpito tuntuu välittämiseltä, jota on oppinut arvostamaan.
Pelkkää auvoa elämien yhteen sovittaminen ei ole ollut.
”Kun kaksi aikuisella iällä olevaa menee yhteen, toisen oppii tuntemaan vasta pikkuhiljaa”, sanoo Arto.
Hannele on illan kuvatuin disko-kuningatar. Sara Pihlaja / Otavamedia
Seuraavat isot juhlat ovat toukokuussa, kun Hannele juhlii syntymäpäiviään. ”Kiitollisena siitä, että saan kuin saankin täyttää pyöreitä vuosia.” Sara Pihlaja / Otavamedia
Mikä on yllättänyt? Ainakin Arton puheliaisuus.
”Hän on höpöttäjä. Puhe alkaa heti kun hän avaa silmänsä.”
Arto ihmettelee, kuinka kauan Hannelen herääminen kestää. Hiljaa pitäisi olla tuntikaupalla.
Hannele viihtyisi vapaa-aikana kotona kirjaa lukien, mutta Arto järjestää heille ohjelmaa mieluiten jokaiseksi illaksi.
”Hän innostuu kaikesta. Olen kuin jähmeä härkä, joka vasta kääntyy, kun Arto on jo mennyt ja vain perävalot näkyvät.”
Molempia naurattaa. Vuosien varrella karttunut viisaus auttaa erottamaan merkittävät asiat muista.
”Nuorena odotin aina jotain; naimisiinmenoa, lapsia, uutta työpaikkaa, aiempaa parempaa palkkaa… Sellaisia tavoitteita ei ole enää. Nyt korostuvat tasapainoinen arki ja mielenrauha”, Hannele miettii.
Sen vuoksi toisen tavoille on helppo hymyillä hyväntahtoisesti. Toista ei ole tarvetta muuttaa.
”Minulla on käynyt mittaamattoman hyvä tuuri. Olen Artosta hyvin kiitollinen. Toivoin hänen kaltaistaan miestä, mutta en voinut kuvitella unelman toteutumista.”
”So come on, feel the noise
Girls, grab your boys
We get wild, wild, wild
We get wild, wild, wild…”
Karaokessa on kova meno. Arton tulkinta ei häviä Sladen alkuperäisversiolle. Volyymi ja liikkeet ovat kohdallaan. Hannelea naurattaa.
”Haluamme käyttää hyväksi kaikki mahdolliset tilaisuudet iloon ja riemuun. Ystävien kanssa vietetyllä ajalla on todella suuri merkitys. Juhlitaan niin kauan kuin vielä pystytään”, sanoo Hannele.
Ja yltyy villiin tanssiin.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti