Kun koulukiusattu Riku meni armeijaan, piina jatkui – Aikuisena vakavaa masennusta seurasi maniavaihe harhoineen: ”Olen oppinut elämään muistojeni kanssa”
Riku Turpeinen pelkää koronapandemian lisäävän koulukiusaamista. Hän haluaa musiikillaan rohkaista sen uhriksi joutuvia ja olla esimerkki selviytymisestä.
Riku Turpeinen, 44, haluaa musiikillaan kehottaa uskomaan elämään ja ihmisiin.
It takes strength to carry on… Riku Turpeisen, 44, sanoittama ja säveltämä kappale on ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan aiemmin, vaikka se syntyi jo lähes 20 vuotta sitten. Silloin Rikua koskettivat kehitysmaiden ongelmat, nyt koronapandemian aiheuttamat koettelemukset.
Lisääkö korona-aika jo entisestään raaistunutta koulukiusaamista?
Sitä Riku pelkää.
”Lasten ja nuorten turhautuminen voi purkautua väärällä tavalla. Kiusaamisen todellisuus on jo muutenkin kauheaa ja sillä saattaa olla elinikäiset jäljet.”
Riku tietää, mistä puhuu. Häntä kiusattiin rankasti koulun ensimmäiseltä luokalta alkaen ja piina jatkui armeijassa. Puhkesi vakava masennus, jota seurasi maniavaihe harhoineen. Kymmenen vuoden ajan häntä hoidettiin sairaaloissa eri pituisia jaksoja.
Rikun tarina on kerrottu Seurassa elokuussa 2015.
Kaikesta koetusta huolimatta Riku haluaa musiikillaan kehottaa uskomaan elämään ja ihmisiin. Nyt enemmän kuin koskaan.
Musiikin mahti
Keväällä, kun pandemian kestoa vasta ounasteltiin, Riku pyöräili naisystävänsä kanssa Helsingin Olympiastadionille. Se oli merkittävä retki.
”Päätin, että siellä esiinnyn vielä jonain päivänä.”
Haave on valtava kenelle tahansa, mutta sitä se on erityisesti miehelle, joka myöntää olevansa myös hyvin arka.
”Rohkea puoleni voittaa kuitenkin aina lopulta. Jos joskus tulee hetki, jolloin niin ei käy, seuraava mahdollisuus odottaa. Näen elämän ja maailman täynnä mahdollisuuksia.”
Rikun elämän käännekohta oli vuosi 2010, jolloin hän löysi helsinkiläisen mielenterveyskuntoutujien kohtauspaikan, kulttuuripaja Elviksen, ja liittyi Los Hermos Band -yhtyeeseen. Sen kanssa hän pääsi Yhdysvaltoihin, jossa äänitettiin levy The Night is Here.
Rikun tämänhetkinen bändi on Fire Forever.
”Se yhdistää musiikin eri tyylilajeja ja taidetta. Vaikutteita ovat antaneet Queen, Beatles, Def Leppard ja eri soulartistit.”
Riku tekee myös trubaduurikeikkoja. Soololevy By the Fire ilmestyi vuonna 2018. Hän näyttelee Taiteen Sulattamo ry:n produktioissa ja oman osansa vaativat vapaaehtoistehtävät No Labels No Walls -järjestössä, joka pyrkii kansainvälisesti edistämään taiteen ja inhimillisyyden sanomaa.
”Koronapandemia on vaikeuttanut tekemistä kaikilla aloilla. Pahinta on epävarmuus siitä, kuinka kauan tilanne jatkuu.”
Rikun kappale Poltetaan kynttilöitä kertoo tästä ajasta.
”Toivottavasti se tuo toivoa muuten niin tummanharmaaseen aikaan.”
Nimenomaan toivo on ollut Rikunkin elämän eteenpäin vievä voima.
”Rohkea puoleni voittaa kuitenkin aina lopulta. Jos joskus tulee hetki, jolloin niin ei käy, seuraava mahdollisuus odottaa. Näen elämän ja maailman täynnä mahdollisuuksia”, Riku Turpeinen, sanoo. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Usko elämään
Toipuva mielenterveyskuntoutuja. Sellaiseksi Riku tuntee itsensä tänään.
”Vaikka kuinka monta vuotta kuluisi kiusaamisajoista, eivät ne unohdu. Mutta olen oppinut elämään muistojeni kanssa.”
Takaumissa hän keskittyy hetkiin, jolloin ei päästänyt kiusaajiaan ihon alle.
”Olen luonut itseni uudelleen. Olen oman polkuni kulkija, joka luottaa kykyihinsä. Saan voimaa myös uskosta, joka on arvomaailmani perusta.”
Rinnalla kulkee edelleen nainen, johon Riku rakastui 16-vuotiaana.
”Suhteemme on luja kuin kivi. Häneltä vaaditaan toisinaan kärsivällisyyttä, mutta vastavuoroisesti annan hänelle paljon lämpöä ja rakkautta.”
Mikä on Rikun viesti kiusaamisen kohteeksi joutuville?
”Toivon sinnikkyyttä ja voimia pahoihin hetkiin. Mitä paremmin oppii tuntemaan itsensä ja löytää vahvuutensa, sen valoisammalta tulevaisuus näyttää.”
Rikun kappaleissa tärkeintä onkin sanoma.
”Kannattaa uskoa elämiseen, välittää kanssaihmisistä sekä olla avoin kaikkea ja kaikkia kohtaan.”