Lapsiperheen painajainen – Unelmien talosta tuli homekoti, joka piti polttaa poroksi
Minna Mannisen perhe koki pahimmillaan, mitä pitkälle rakenteisiin päässyt homesieni voi aiheuttaa. Kun unelmakoti piti polttaa, ongelmat eivät loppuneetkaan siihen.
Minna Manninen on kokenut viimeisten parin vuoden aikana pahimman kautta sen, miten hometalo voi pilata perheen elämän.
On tammikuun 10. päivä vuonna 2020. Minna Manninen seisoo kotitalonsa pihalla Hollolan Tennilässä ja katsoo, kun palokunta sytyttää talon tuleen. Kun paksu savu alkaa nousta talon seinien sisältä, hänen on poistuttava tontilta. Näky on liian järkyttävä.
Jos Minna saisi päättää, hän unohtaisi viimeiset 18 kuukautta. Tänä aikana taloprojektista tuli homehelvetti – homekoti sairastutti perheen lapset ja aiheutti perheelle velkakriisin. Talon polttamisesta jäljelle jäivät vain rauniot ja 200 000 euron pankkilaina.
Unelmakodin remontti
Tennilän talon piti olla pitkään haaveiltu unelmakoti. Minna Mannisen mies oli ostanut talon vuonna 2009. Kun mies ei suostunut muuttamaan Riihimäelle, Minna ja lapset muuttivat miehen perässä Hollolaan. Kaikki näytti hyvältä.
Taloa ryhdyttiin remontoimaan vuonna 2014.
”Meillä oli tarkka visio, miten saisimme talosta kodikkaan. Kaikille lapsille tuli omat huoneet ja alakertaan takkahuone ja mukava oleskelutila. Talo oli ihana, aivan toisenlainen kuin uusi talo. Siinä oli vanhan talon tunnelma”, Minna Manninen kertoo.
Aluksi taloon tehtiin vain pintaremonttia, mutta vähitellen nälkä kasvoi ja remontti laajeni. Hankittiin peltikatto, sitten uudet ikkunat ja ovet. Kaikki talon piiput pinnoitettiin sisäpuolelta ja muuri uusittiin. Rahaa upposi lisäksi koneelliseen ilmanvaihtoon, uuteen keittiöön ja uuden huoneen rakentamiseen. Päälle tuli vielä viemäreiden sukitus ja porakaivon asentaminen.
Yhteensä remontit maksoivat noin 70 000 euroa. Kylpyhuoneen ja wc-tilojen remontit olivat seuraavana jonossa, mutta niitä ei ehditty aloittaa. Minna puunasi pihan täydelliseen kuntoon, idylli oli valmis.
Tennilän tontilla on vielä vaaleanpunainen leikkimökki, joka oli Olivian ja Ilonan suosikkipaikka. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Oireet alkavat – Homekoti paljastuu
Perheen 1,5-vuotiaan kuopuksen oireet alkoivat ensimmäisenä. Elettiin kesäkuuta vuonna 2018.
”Hänelle nousi korkea kuume. Vein lapsen yksityiselle lääkärille, mistä meidät käännytettiin kahdesti pois. Kolmannella kerralla vaadin lähetettä jatkotutkimukseen.”
Lähete tuli ja se osoittautui aiheelliseksi, sillä kuopus vietti viikon sairaalatutkimuksissa. Diagnoosina oli streptokokki B. Lääkärit olivat ihmeissään, sillä kyseessä on pienellä lapsella hyvin harvinainen bakteeri. Myös usein toistuvat korvatulehdukset ja erikoinen ihottuma vaivasivat.
Minna Mannisen toinen lapsi kärsi poskiontelotulehduksista. Myös tätä lääkärit ihmettelivät, sillä kyseessä on harvinainen vaiva 10-vuotiaalla.
Minna muistaa, kuinka porakaivon asentamisen jälkeen viemärit lopettivat vetämästä. Tämän takia paikan päällä kävi rakennustarkastaja, jonka neuvosta kodinhoitohuoneen lattia ja seinät avattiin ja alakerran lattiasta piikattiin laatat pois.
Selvisi, että vastikään tehdyn uuden makuuhuoneen lattiarakenteissa oli kosteutta. Laminaatit poistettiin, jolloin kävi ilmi, että maakosteus oli noussut lattian alla olevaan solumuoviin.
Pian pintoja oli revitty auki lähes joka puolella kellarikerrosta. Sen jälkeen homekaasuja pääsi sisälle ja lapset alkoivat oireilla.
”Rakenteiden alta paljastui, että talossa oli ollut tulipalo edellisen omistajan aikana. Paneelien alla ollut kiviseinä oli isolta alueelta tummanharmaa, vaikka sen olisi pitänyt olla valkoinen”, Minna Manninen kertoo.
Entisestä terassista on jäljellä enää portaiden askelma. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Tiloja kuivatettiin ja alipaineistettiin useiden viikkojen ajan, mutta terveysongelmat eivät helpottaneet.
Lopullinen totuus alkoi paljastua, kun Minna tilasi homekoiran ja homeasiantuntijan Tennilän talolle.
”Koiran kanssa tullut nainen sanoi heti kättelyssä, että koiraa on turha päästää alakertaan. Se meni sekaisin jo eteisessä. Naisen keuhkot menivät niin tukkoon, että häneltä kesti palautua useita päiviä.”
Homekoira merkitsi yläkerrasta muutamia eri kohtia. Eniten merkkauksia oli lastenhuoneessa.
”Asiantuntija neuvoi meitä avaamaan lastenhuoneen lattian. Sieltä pöllähti todella hurja haju”, Minna Manninen muistaa.
Sienen valtaama homekoti
Purkamisen yhteydessä paljastui, että vanha vesipatteri oli vuotanut ikkunalta koko huoneen läpi vastapäiseen seinää asti. Ikkunan puoleisen seinän puut olivat kuivia, mutta mustia. Oli selvää, että seinä- ja lattiarakenteet olivat homeen valtaamia.
Kellarin löydös oli pahimmasta päästä: homesieni nimeltä Stachybotrys chartarum, joka kasvaa pitkän ajan kuluessa ja aiheuttaa ihmiselle merkittäviä terveyshaittoja. Oirelista on pitkä ja pitää sisällään muun muassa veriyskää, pahoinvointia, kroonista väsymystä ja nivelkipuja. Jo pienikin määrä kyseistä homesientä edellyttää rakenteiden korjaamista.
”Tajusin, että lapset olivat koko ajan nukkuneet juuri niissä huoneissa, joissa havaittiin pahimmat homearvot. Piti tunnustaa itselleen, että talossa ei pystynyt enää hengittämään.”
Mannisen perheen tapauksessa korjaus ei enää auttanut. Pelottava homesieni oli ehtinyt voittaa taistelun.
Tieto kauhistutti. Manninen päätti, että hän ei enää voi jäädä taloon lastensa kanssa.
”Tajusin, että lapset olivat koko ajan nukkuneet juuri niissä huoneissa, joissa havaittiin pahimmat homearvot. Piti tunnustaa itselleen, että talossa ei pystynyt enää hengittämään.”
Mitään ei ollut tehtävissä. Rakenteiden korjaaminen ei olisi enää ollut rahallisesti järkevää. Päätös talon polttamisesta oli käytännössä ainoa ratkaisu. Ahdinkoa pahensi se, että vakuutusyhtiö ei korvannut mitään vaan vetosi rakennusvirheisiin.
Päällepäin ei näkynyt, että Minnan perheen unelmatalo olikin homekoti.
Piina jatkuu vuokra-asunnoissa
Pakotettu lähtö Tennilän talosta olisi voinut päättää Mannisen perheen homepiinan. Näin ei käynyt.
Helmikuussa perhe muutti rivitaloon vuokralle. Juhannuksena katosta alkoi vuotaa vettä lattialle. Huoltomies tuli tutkimaan tilanteen. Pian selvisi, että putki oli vuotanut rakenteissa jo pidemmän aikaa. Ei auttanut kuin muuttaa jälleen, koska kuivatuksessa ja remonteissa olisi mennyt jopa puoli vuotta.
Seuraavalla viikolla perhe kiikutti tavaransa seuraavaan vuokra-asuntoon, kerrostalon ylimpään kerrokseen.
”Siellä oli hyvä olla siihen asti kunnes syksyllä alkoivat sateet. Lapset alkoivat aina yöaikaan yskiä, ja oudot tulehdusoireet palasivat”, Minna Manninen kertoo.
Hän alkoi selvittää asiaa. Ammattilaiset kävivät tutkimassa rakenteita. Minna sai kuulla, että naapuriasunnon puolella katto oli aikaisemmin vuotanut.
Kun oireet eivät helpottaneet, karavaani siirtyi jälleen uuteen osoitteeseen. Viime kesänä Manninen kävi katsomassa vuokrattavaa rivitaloasuntoa, joka näytti täyttävän kaikki lapsiperheen tarpeet. Kun keskustelu eteni Minnan kokemuksiin hometalosta ja sen jälkeisistä epäonnisista asuntovalinnoista, vuokraisäntä otti takapakkia.
”Ensin hän oli valmis tekemään sopimuksen. Äkkiä mieli muuttui ja hän perui puheensa.”
Lopulta Minna Mannisen onnistui vuokrata asunto, mutta homekokemukset näyttivät edelleen seuraavan häntä kuin kirous.
Muuttopäivä ei ehtinyt iltaan, kun Manninen löysi jotain tuttua.
”Löysin tapetoinnin yhteydessä ison mustan alueen seinästä. Tytöt olivat yskineet asunnossa koko päivän. Soitin taloyhtiön edustajalle ja kerroin asiasta. Mietin yön yli ja päädyin siihen lopputulokseen, että emme voi muuttaa asuntoon.”
Minna Nanninen pakkasi jälleen tavaransa. Avuksi riensi ystävä, joka luovutti tavaroiden säilytykseen kuorma-autokontin. Kuumeinen asunnon etsiminen alkoi jälleen.
Olivia-tyttö työntää vaunuja poltetun talon tontilla. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Home muutti elämän
Nyt perhe on löytänyt kodin, joka tuntuu oikealta ja ennen kaikkea turvalliselta hengittää.
”Nykyinen asuntomme on vihdoin sellainen, jossa viihdymme ja jossa ei ole kosteusongelmia. Puisto ja metsäinen piha on ihan vieressä ja vuokra on kohtuullinen”, Minna Manninen kertoo.
Asunto on perheen kuudes viimeisen puolentoista vuoden aikana. Elämä on palannut osittain takaisin raiteilleen, mutta homekotti jätti velan, joka aiheuttaa yhä stressiä. Loma-asunnon myymisen jälkeen lainaa on jäljellä 119 000 euroa.
Tilanteen helpottamiseksi Minnan sisko on käynnistänyt Facebookissa keräyksen, jolla kerätään varoja Tennilän tontin siistimiseen ja perheen uuden alun tukemiseen. Luvan saanut keräys on tuottanut yli 3 000 euroa. Rahoille olisi kipeästi käyttöä, sillä Tennilän asunnon tontti odottaa raivausta ja betonijätteiden kuljettamista jäteasemalle.
Vaikka homehelvetti ei unohdu koskaan, Minna Mannisen unelmana on rakentaa Tennilän tontille uusi omakotitalo.
”Se taitaa olla aika pitkän tähtäimen juttu.”
Kulunut puolitoista vuotta on ollut Minnalle henkisesti tähänastisen elämän raskainta aikaa.
”Talon tyhjennys, tavaroiden putsaamiset ja pesemiset, kaatopaikkareissut. Itku silmässä monta kertaa päivässä. Kyyneleitä niellen yritin hoitaa perhettä. Soittelin joka puolelle, mistä olisin voinut saada apua. Samalla mieleen nousivat itsesyytökset ja häpeän tunne. Olen ajatellut niin, että on hyvä, jos selviän tästä kaikesta järjissäni.”
Kaiken keskellä pahinta on ollut yksinäisyys. Normaalielämässä positiivisesta ja iloisesta naisesta tuli itsensä vastakohta. Univelka teki pahimman kriisin keskellä tehtävänsä.
Minna Manninen kiittää lapsia tuesta pahimman surun keskellä.
”Lapset ovat pitäneet minut järjissäni, tuoneet elämäniloa ja sitä jotain, minkä takia on pitänyt jaksaa eteenpäin. Puhelimessa olen puhunut tuhansia minuutteja hyvien ystävien ja vanhempieni kanssa.”
”Kaikesta huolimatta ajattelen, että päivääkään en vaihtaisi pois. Olen oppinu kaikesta, kantapään kautta ja paljon hävinneenä. Mutta perheen merkitys on kasvanut.”