Miko tuki syöpää sairastavaa ex-puolisoansa loppuun asti: ”Olen pahoillani, etten pystynyt häntä pelastamaan”
Kun Merja Kolehmainen sairastui kolmannen kerran syöpään, hänen ex-puolisonsa Miko Huomo käänsi joka ikisen kiven auttaakseen Merjaa. Kaksikko lensi Kiinaan asti apua hakemaan. ”Merja uskoi elämänsä käsiini, mutta en pystynyt pelastamaan häntä”, Miko sanoo.
Mikon elämä on mennyt uusiksi. Viimeiseen puoleen vuoteen mahtuu Merjan kuolema, muutto Lappeenrannasta Seinäjoelle Satun luokse ja uusi työ Mikkelissä sähköyhtiön liiketoimintajohtajana.
Miko Huomo, 46, istuu lappeenrantalaisessa kahvilassa ja kertoo tarinaa rakkaudesta, ystävyydestä, rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta.
Mikon ex-puoliso Merja Kolehmainen sairasti kolme syöpää runsaassa kymmenessä vuodessa. Kun syöpä kolmannen kerran iski, oli pariskunta jo eronnut.
Silti Miko teki kaikkensa pelastaakseen Merjan.
Taustatukena taistelussa oli Mikon uusi elämänkumppani Satu.
Usko hyvyyteen
Kokemus on muuttanut Mikoa. Hän sanoo olevansa kyllästynyt ihmisten itsekeskeisyyteen ja tarpeettomaan pahuuteen. Hän haluaa uskoa hyvyyteen ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi.
”Olen kiitollinen siitä, että olen saanut rinnalleni kaksi upeaa naista. Merja opetti minulle, mitä tarkoittaa elämän arvostaminen, luottaminen ja rakkaus. Ilman Satua en olisi kuitenkaan jaksanut. Satu on kestänyt kaiken rinnallani, rakastanut ja antanut minun rakastaa. Ymmärtäen, että se ei ole häneltä pois, vaan kasvaa korkoa välillämme.”
Huonoja uutisia
Miko tutustui Merjaan vuonna 2008. Merja oli silloin jo selättänyt imusolmukesyövän. Miko rakastui Merjan hymyyn, huumoriin, älykkyyteen, can do -asenteeseen ja rohkeuteen.
Pariskunta upposi työntekoon Lappeenrannassa. Miko johti isänsä perustamaa sähköalan yritystä ja omaa energia-alan start up -yritystään. Merja työskenteli kylpyläketjun henkilöstöpäällikkönä.
Silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Miko Huomon kotialbumi
Kun tahti hieman rauhoittui, virisi toive lapsesta. Merjan Papa-kokeen tuloksissa oli kuitenkin jotain pahasti pielessä. Kävi ilmi, että Merja oli sairastunut kohdunkaulan syöpään.
Miko haali syövästä kaiken mahdollisen tiedon. Hän luki tutkimuksia ja teki insinöörin tarkkuudella todennäköisyyslaskelmia.
He eivät ehtineet kunnolla surra lapsettomuutta, sillä iso pyörä lähti pyörimään. Merja hoidettiin leikkauksella ja sytostaatti- ja sädehoidoilla.
Ystäviä erosta huolimatta
Se sisu ja energia, jolla Merja nousi hevosen selkään heti rankkojen hoitojen jälkeen, oli Mikosta ihailtavaa. Miko puolestaan upposi työhönsä.
”Lopulta kävi niin, että syövästä selviytyminen ja suru lapsettomuudesta ajoivat meitä erilleen. Kävimme molemmat omaa taisteluamme, olimme väsyneitä ja riitelimme paljon.”
Helmikuussa 2016 Miko tajusi olevansa henkisesti aivan loppu. Oman veronsa vei kahden yrityksen pyörittäminen. Pelko siitä, että Merjan syöpä uusiutuisi, vaani taustalla.
”Ymmärsin, että meidän on erottava – muuten kärsisimme vielä enemmän. Totta hitossa pohdin sitäkin, livistäkö minä. Mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa, olin vain niin väsynyt ja rikki. Tarvitsin aikaa olla yksin ja hakea tasapainoa itseni kanssa.”
Merja olisi halunnut jatkaa yhdessä. Viikonlopun he itkivät ja päättivät sitten, että on parempi erota ystävinä, ei vihassa.
”Suhteemme muuttui rakkaussuhteesta syväksi ystävyydeksi. Surin eroa, mutta tiesin sisimmässäni, että näin oli hyvä. Olimme edelleen yhteydessä viikoittain ja jaoimme koiriemme hoidon, vaikka Merja muutti pääkaupunkiseudulle.”
Ratsastus oli Merjalle henkireikä. Miko Huomon kotialbumi
Syöpä uusii
Sitten Merja alkoi tuntea kipua lapaluiden kohdalla. Fysioterapia auttoi, mutta vain hetkeksi. Kun kipu jatkui, sitä alettiin tutkia.
Miko muistaa erään kevättalven päivän, kun hän oli Saimaan jäällä koirien kanssa – epätietoisena ja peloissaan.
”Minulla oli mukana termospullollinen kahvia ja aski tupakkaa, vaikka olin lopettanut tupakanpolton jo vuosia aiemmin. Istuin saaressa, join kahvia, poltin ja itkin. Olin varma, että Merjan syöpä oli uusiutunut.”
Hän oli oikeassa. Kohdunkaulan syöpä oli levinnyt vasempaan keuhkoon. Mikolle oli päivänselvää taistella Merjan rinnalla. He eivät halunneet jäädä odottamaan julkisen puolen hoitoja vaan suuntasivat suoraan yksityiseen syöpäsairaalaan.
Sytostaattihoidot alkoivat heti. Kun ne eivät auttaneet, seurasi sädehoito.
”Juhannuksen 2017 vietimme yhdessä mökillä. Pidin Merjaa lähelläni, tein ruokaa, ulkoilimme koirien kanssa.”
Paineita Miko purki kuntosalilla. Hän latasi tankoon raskaita painoja ja teki syviä kyykkyjä apinan raivolla. Se piti hänet kiinni elämässä.
Sinä kesänä tapahtui muutakin: Miko tutustui seinäjokelaiseen Satuun. Heidän tiensä kohtasivat yllättävällä tavalla – aivan kuin kohtalolla olisi ollut sormensa pelissä. Pian Miko ja Satu jo seurustelivat.
Satu hyväksyi sen, että Miko tuki ex-puolisoaan tämän taistelussa syöpää vastaan.
”Ei se hänelle tietenkään helppoa ollut, mutta hän sanoi kunnioittavansa sitä, mitä teen, ja aikovansa kestää rinnallani.”
Vaikka läpi harmaan kiven
Hoidoista huolimatta Merjan kasvain ei pienentynyt. Sitten kokeiltiin immunologista lääkettä, joka maksoi 7 000 euroa annos. Se ei auttanut.
Miko sanoo, että hänelle elämä on ongelmanratkaisua. Hän googletti kuumeisesti muita vaihtoehtoja, lähetti sähköposteja eri puolille maailmaa ja puhui puhelimessa alan johtavien tutkijoiden ja lääkäreiden kanssa.
”Miksi teet tämän minun puolestani?” Merja kysyi.
”Koska arvostan, kunnioitan ja rakastan sinua. Ja koska minä pystyn”, Miko vastasi.
Seuraavaksi hän sai taisteltua Merjan mukaan yhdysvaltalaiseen kokeelliseen hoitoon.
Mikon kännykässä on video, jonka Merja joutui tekemään itsestään hoitoon hakeutuessaan. Mikko Nikkinen
Sitä ennen oli käytävä Lontoossa testeissä. Miko lähti tueksi. Merjan keuhkojen toiminta ei kuitenkaan läpäissyt vaatimuksia. Toivonkipinä hiipui taas.
Samaan aikaan Mikon asema hänen omassa yrityksessään alkoi muuttua tukalaksi.
”Huomioni ja energiani olivat muualla. Se näkyi työnteossani. Olin väsynyt ja tein joitakin vääriä ratkaisuja.”
Miko koki olevansa nurkkaan ajettu ja syksyllä 2018 hän päätyi myymään osuutensa yrityksestä. Nyt hän voisi hengähtää, keskittyä auttamaan Merjaa ja rakentamaan parisuhdettaan Satun kanssa.
Kiinaan hoitoa hakemaan
Koska luovuttajat eivät voi ikinä voittaa, eivätkä voittajat ikinä luovuta, Miko jatkoi vimmaisesti hoitovaihtoehtojen etsintää.
Kiinasta löytyi vielä eräs kokeellinen hoito. Kyseessä oli niin sanottuun CART-T -teknologiaan perustuva syöpähoito, jossa potilaan omat puolustussolut muokataan hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Menetelmällä on hoidettu onnistuneesti verisyöpiä.
Nyt kiinalaiset halusivat tutkia menetelmän tehoa kiinteisiin syöpäkasvaimiin.
Kiinan hoitoihin pääseminen ei ollut sekään helppoa. Piti läpäistä testit ja hankkia rahat.
Kaiken kaikkiaan hoidot yksityissairaaloissa Suomessa ja Kiinassa maksoivat yli 100 000 euroa. Mikon Kanadassa asuva veli perusti Kanadaan rahakeräyksen, jolla saatiin kerättyä 25 000 euroa. Loput maksoivat Merja, hänen työnantajansa, isänsä, tätinsä ja Miko.
”Raha ei merkinnyt siinä vaiheessa mitään. Mikä on ihmisen hinta?”
Merja ja Miko lensivät viime marraskuussa Kiinaan hakemaan syöpähoitoa Merjalle. Miko Huomon kotialbumi
Hoidossa oli riskinsä. Riskeistä huolimatta Merja halusi kokeilla sitä.
”Merja sanoi, että jos selviytymismahdollisuus on yksi prosentti, se riittää hänelle.”
Viime vuoden marraskuussa Miko matkusti Merjan mukana Guangzhouhun Kiinaan.
Hän nukkui samassa sairaalahuoneessa Merjan kanssa, koska ei halunnut jättää tätä yksin. Kun Merjaa hoidettiin, Miko teki läppärillään riskianalyysiä.
Aamuisin hän piti videoblogia itselleen.
”Minun oli pakko puhua jollekin, joten purin tuntojani itselleni. Välillä treenasin paikallisella kuntosalilla. Kuuntelin musiikkia nappikuulokkeista, nostin rautaa ja itkin.”
Kahden viikon kuluttua Miko palasi Suomeen, ja Merjan tueksi matkusti hänen muita läheisiään.
Viimeiset sanat
Merja palasi Suomeen toiveikkain mielin viime joulukuun puolivälissä. Kiinalaisten lääkäreiden mukaan kasvain oli pienentynyt 50 prosenttia, mutta Suomessa käsitys oli toinen. Merjan kunto romahti pian.
Syöpäosastolla Miko syötti Merjalle perunamuusia ja lihapullia, jutteli ja halasi.
”Vaikka hänen hengityksensä oli jo muuttunut raskaaksi, ja hänen tajunnantasonsa oli alentunut, hän sanoi minulle hyvin selvällä äänellä, että hän rakastaa minua ja olisi halunnut kanssani naimisiin. Vastasin, että minäkin rakastan häntä ja olen pahoillani, etten pystynyt häntä pelastamaan.”
Kaikista pahinta Mikosta oli katsoa, miten Merja kärsi, kun syöpä jäyti hänen kehoaan. Mikko Nikkinen
Miko oli repivässä tilanteessa: hän halusi jäädä Merjan rinnalle, mutta hän oli luvannut lähteä Satun ja tämän lasten kanssa joululoman viettoon pohjoiseen eikä halunnut pettää lupaustaan.
Hän päätti lähteä.
Kaustisten kohdalla Miko soitti sairaalaan ja pyysi Merjan ystävää laittamaan kuulokkeet tämän korviin.
”Istuin autossa ja juttelin Merjalle. Kävin läpi yhteistä taivaltamme. Kerroin, että olen hänelle kiitollinen enkä tule koskaan unohtamaan häntä. Merja jaksoi ynähdellä vastaukseksi.”
Mikolle tuli vahva tunne siitä, että hänen olisi oltava Merjan luona Helsingissä. Satun ja lasten kanssa pidetyn palaverin päätteeksi sovittiin, että Miko palaa.
Hän oli juuri ostamassa junalippua Ylivieskan asemalta, kun Merjan veli soitti sairaalasta. Merja oli hävinnyt taistelunsa.
Hiljaisella juna-asemalla Miko ja Satu halasivat itkien toisiaan.