Mustikkametsän aarre löytyi puolivahingossa – Nyt kodikasta maalaistaloa asuttavat Riitta ja Arto: ”Lempipaikkani on uuninpankko”

Pitkään haaveissa ollut maalaistalo löytyi puolivahingossa marjareissulla. Riitta Lehto-Toivanen ja Arto Toivanen ovat vuosien varrella tehneet talosta värejä ja rakkautta huokuvan kodin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vanhasta talosta on huolehdittu rakkaudella. Kuvauksien jälkeen on Arto ehtinyt jo tehdä taloon uuden tiilikaton. Urakka kesti kuukauden. © Mikko Kaaresmaa

Pitkään haaveissa ollut maalaistalo löytyi puolivahingossa marjareissulla. Riitta Lehto-Toivanen ja Arto Toivanen ovat vuosien varrella tehneet talosta värejä ja rakkautta huokuvan kodin.
(Päivitetty: )
Teksti: Laura Sychold

”Se mustikanpoimintareissu ei ihan heti unohdu. Silloin nimittäin näimme unelmiemme kodin ensimmäistä kertaa”, taiteilija Riitta Lehto-Toivanen ja puolisonsa Arto Toivanen muistelevat.

”Oli kesä 1986, kun putkahdimme sattumoisin ämpäreinemme metsästä suoraan vanhan, kauniin maalaistalon pihapiiriin.

Talo oli juuri sellainen, josta olimme aina haaveilleet! Piha jatkui suoraan metsään, eikä naapureita ollut lähimailla. Vanhassa puutarhassa viinimarjapensaat ja omenapuut notkuivat kypsyvää satoa, pihapiirissä oli viehättäviä, vanhoja talousrakennuksia. Ikivanha pihatammi teki meihin vaikutuksen.

Uskaltauduimme kurkistelemaan keittiön ikkunasta sisään. Näimme avaran tupakeittiön, jossa oli kaunis leivinuuni ja keinutuolikin. Sillä erää emme kuitenkaan voineet kuin palata arkeemme rivitalokotiin. Mutta unelma maalaistalosta jäi elämään.

Meillä oli kummallakin lämpimiä muistoja isovanhempiemme maalaistaloista, kanoista, lehmistä ja maaseudun elämänrytmistä. Näistä mielikuvista kumpusi halumme muuttaa maalle.”

Mustikkatalosta tuli unelmien koti

”Kului vuosi. Eräänä sunnuntaina huomasimme lehti-ilmoituksen: Eurajoella oli myytävänä vanha talo. Hämmästys ja ihastus oli suuri, kun tajusimme paikan päällä, että kyseessä olikin juuri meidän mustikkatalomme, unelmiemme koti! Se oli pakko saada.

Kaupanteko ei sujunut täysin vailla mutkia, mutta lopulta onnistuimme. Talon lisäksi kauppaan kuului useampi hehtaari metsää ja peltoa. Isoa maatilaa ei myyty tavallisille pulliaisille ihan tuosta vaan. Meidän oli luvattava, että viljelemme ja hoidamme peltoja ja metsää, ehkä otamme eläimiäkin. Jo silloin 80-luvulla oli tärkeää, että maisemaa hoidettiin.

Näin olemme tehneet tähän asti. Heinää on kasvatettu eläimille joka kesä, ensin oman hevosen tarpeisiin. Myöhemmin naapurit ovat keränneet heinät hevosille joen toiselle puolelle tai serkkuni lammastilalle.”

Arto Toivanen ja Riitta Lehto-Toivanen nauttivat puutarhan loistosta varhaisesta keväästä lähtien. © Mikko Kaaresmaa

Arto ja Riitta nauttivat puutarhan loistosta varhaisesta keväästä lähtien. © Mikko Kaaresmaa

Aitan edessä terrakottaruukut näyttävät leijuvan ilmassa. © Mikko Kaaresmaa

Aitan edessä terrakottaruukut näyttävät leijuvan ilmassa. © Mikko Kaaresmaa

Historia läsnä Saaren kylässä

”Asumme historiaa vahvasti huokuvalla alueella. Saaren Kirkkotie tarkoittaa todella kirkkotietä. Saaren kylässä, Murtamon rajalla, on ollut puusta rakennettu katolinen Pyhän Olavin kappeli ehkä 1200-luvulla. Rakennus on lahonnut aikoja sitten, vain kalliossa näkyy jälkiä kivistä ladotusta tiestä, jota pitkin hevoset pääsivät nousemaan rattaineen kappelille. Paikka sijaitsee pienen lammen rannalla. On mahdollista, että siellä on kastettu ihmisiä.

Meidän tiemme on ruumistie, jota pitkin ruumiita kuljetettiin Turusta ja Laitilasta asti Irjanteen pyhään maahan. Saaren kylässä olevaa aluetta kutsutaan yhä Vanhaksi hautamaaksi ja Sant Olvin mäeksi. Paikallinen asukas on kertonut, että vielä 1980-luvulla pellosta nousi auratessa ihmisluita.

Pääreittien varrelle tarvittiin satoja vuosia sitten majataloja. Saattaa olla, että meidänkin paikkamme on ollut yksi niistä. Asuinpaikkana pihapiiri on todella vanha, peltotien viereen on kiveen hakattu vuosiluvut 1650 ja 1735.”

Koti entisöitiin

”Kun muutimme tänne, talo oli varsin alkeellisessa kunnossa. Vettä ei tullut eikä kunnon sähköjä ollut. Ensimmäisen talven juoksimme ulkohuussiin kynttilälyhdyn valossa ja peseydyimme heikkokuntoisessa saunassa.

Taloon ei tehty remonttia, vaan se entisöitiin. Työtä valvoi Wanhan Rauman rakennustarkastaja. Tarvittiin tarkat säännöt, ettei mitään tuhoa päässyt syntymään.

Muovit ja akryylimaalit kierrettiin kaukaa, seiniin tuli kunnon keltamultaa, pinkopahviseiniin paperitapetit ja hyvä tuuletus kivijalkaan. Saimme hyviä, asiantuntevia neuvoja­, emmekä pilanneet vanhaa talo­kaunotarta uudenaikaisilla hullutuksilla.

Oman metsän puista sahattiin kent­täsahalla lautaa, jota käytettiin kor­jauk­siin.”

Harrastuksena polttopuut ja halonhakkuu

”Taloa lämmitettiin parikymmentä vuotta maalämmöllä, nykyään käytämme ilmalämpöpumppua puulämmityksen tukena. Polttopuut on kaikkina vuosina saatu omasta metsästä, ensin isännän lihasvoimin hakattuna, nykyään naapurikylän metsäkoneen voimin.

Puulämmitys on meille kuin harrastus. Liikuntaa tulee puita sisälle kan­taes­sa ja uuneihin latoessa. Jälkeenpäin seurataan silmä tarkkana hiillosta ja oikeaa hetkeä sulkea pellit. Lämmintä riittää näin aamuun asti.

Tupakeittiön kahdenkymmenen leivän leivinuuni on ollut meille oleellinen ruoanlaitossa ja leipomisessa, samoin puuhella.”

Kodin sisustus hehkuu värejä

”Päätalon olemme sisustaneet antiikilla. Olemme aina pitäneet vanhoista huonekaluista. Muun muassa Rauman antiikkiliikkeestä löysimme perusasioi­ta taloon, kuten 150-vuotiaan ootratun vaatekaapin. Ostimme myös talon irtaimistosta hyvälaatuista antiikkia.

Osa näistä oli valmistettu täällä paikan päällä juuri tähän taloon. Talon huonekaluista mielenkiintoisin on pesukomuutti, entisaikojen ”kylpyhuone ja wc”.

Kuvataiteilijana minulla on seinillä paljon omaa tuotantoa: grafiikkaa, maalauksia ja pronssiveistoksia. Kotimme huoneet hehkuvat väreistä. Ne ovat minulle tärkeitä niin sisustuksessa kuin taiteessanikin.”

Luonto on lähellä

”Luonto on inspiraation lähde kaikkina vuodenaikoina. Auringonnousut ja -laskut antavat jotain ikivanhaa tunnetta. Olen osa sukupolvien ketjussa, joka on nauttinut samoista luonnon ihmeistä.

Kotimme lähellä virtaa Lapinjoki. Olen piirtänyt paljon luonnoksia jokirannan maisemista, tehnyt niistä etsauksia ja akvarellejakin. Keväällä taiteilijan sielua ilahduttavat rentukat, kurjenmiekat ja erilaiset heinät. Hyönteisistä tumman siniturkoosi neidonkorento on ehkä kaunein.

Minulla on pihan suuressa vajassa galleria, jossa pidän näyttelyjä ja esittelen varsinkin suuria maalauksiani. Vajan yläkerrassa tuoksuvat heinät ja valo siivilöityy hienosti seinälautojen raoista.

Grafiikan tekemiseen minulla­ on oma työhuone sekä maalausateljee, joka on tehty entiseen hevostalliin. Tuntuu ihanalta ajatella, että maalaus­telineitteni paikalla on ollut joskus voimakkaita hevosia, jotka auttoivat talon asukkaita pellolla ja metsätöissä.”

Pihan suuressa vajassa hehkuvat Riitan voimakkaat maalaukset, joihin hän saa usein innoituksen pihapiirin tai lähiseudun kasveista.

Pihan suuressa vajassa hehkuvat Riitta Lehto-Toivasen voimakkaat maalaukset, joihin hän saa usein innoituksen pihapiirin tai lähiseudun kasveista.

Leveälankkuinen lattia ja esiin otettu puukatto korostavat tuvan jykevää tunnelmaa. © Mikko Kaaresmaa

Leveälankkuinen lattia ja esiin otettu puukatto korostavat tuvan jykevää tunnelmaa. © Mikko Kaaresmaa

Ikonit ja uskonnollinen taide ovat lähellä Riitan sydäntä. © Mikko Kaaresmaa

Ikonit ja uskonnollinen taide ovat lähellä Riitan sydäntä. © Mikko Kaaresmaa

Tyynyissä toistuvat Riitan teosten herkulliset värit. Kakluuni lämmittää nukkujia suloisesti. © Mikko Kaaresmaa

Tyynyissä toistuvat Riitan teosten herkulliset värit. Kakluuni lämmittää nukkujia suloisesti. © Mikko Kaaresmaa

Riitta on temmannut peiliovet pensselillään aivan uusiin sfääreihin. © Mikko Kaaresmaa

Riitta on temmannut peiliovet pensselillään aivan uusiin sfääreihin. © Mikko Kaaresmaa

 Vanhat huonekalut viehättävät Riittaa, samoin itämaiset matot. © Mikko Kaaresmaa

Vanhat huonekalut viehättävät Riittaa, samoin itämaiset matot. © Mikko Kaaresmaa

Levolliset pinnat antavat pääroolin Riitan räiskyville väreille. © Mikko Kaaresmaa

Levolliset pinnat antavat pääroolin Riitan räiskyville väreille. © Mikko Kaaresmaa

Herkkuja lähimetsästä ja puutarhasta

”Lähes kotiovelta pääsee metsään, joka antaa marjoja, sieniä, ulkoilua ja iloisen mielen.

Ihanan puutarhamme omenapuut ja marjapensaat ovat olleet täällä jo ikuisuuden. Osa on jo kaatunut vanhuuttaan maahan. Linnut ovat toimineet apulaispuutarhureina, kylväen uusia puita ja pensaita.

Nykyään viljelemme lähinnä omiin tarpeisiin. Keväisin laitamme perunat maahan ja nautimme itse kasvatetuista herkuista lähes jouluun asti. Kasvun ihmettä on upeaa seurata.

Lempipaikkani kotona on uuninpankko. Lämpimällä pankolla on ihana ottaa päiväunet, uni tulee parissa minuutissa. Talvella siellä on hyvä kuivata lumisia ulkoiluvaatteita. Arton lempipaikka on salissa ikkunan ääressä. Siinä netti toimii parhaiten, ja ikkunasta on myös hyvä näkyvyys tielle.”Leivinuunin päällä on Riitan lempipaikka. Tilasta pitää usein kilpailla kissan kanssa. © Mikko Kaaresmaa

Leivinuunin päällä on Riitan lempipaikka. Tilasta pitää usein kilpailla kissan kanssa. © Mikko Kaaresmaa

Välillä on hyvä huilata hetki, vaikka pihan japanilaisella puutarhapenkillä. © Mikko Kaaresmaa

Välillä on hyvä huilata hetki, vaikka pihan japanilaisella puutarhapenkillä. © Mikko Kaaresmaa

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/2022.

Lue myös: Kotilähiö kutsui – Heidi Eklund palasi lapsuudenkotiinsa: ”Minulla on vahva kontulalainen identiteetti, en tunnista omaa Kontulaani kauhutarinoista”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X