Katso upeat kuvat! Kierrätetyistä materiaaleista rakennettu suloinen rantamökki on Pirjon rentoutumispaikka läpi vuoden Lohjanjärven rannalla

Pian sodan jälkeen äidinisäni Eemeli muutti Mikkelistä tänne Lohjanjärven rannalle. Hän teki matkan hevosella, eikä kunnon tietä ollut. Eemeli asettui asumaan hirsitaloon, josta tuli äitini ja myöhemmin minunkin lapsuuteni koti.

Tilaa kutsuttiin nimellä Linnaniemi. Vuosikymmeniä talolta riennettiin kesät talvet reilun puolenkilometrin matka rantaan, joko uimaan tai hiihtämään. Ensin reitille syntyi reipas polku, ja vasta paljon myöhemmin siihen tehtiin tie.

Äitini ollessa pieni Eemeli hankki hänelle leikkimökin. Se hinattiin rantaan jäätä myöten ja tuettiin sijoilleen veden ääreen seuraavana kesänä. Vuosien päästä leikkimökissä asunut vuokralainen laajensi sen mökiksi.

Pirjo Savolainen koristelee rantamökin talvellakin. Pikkupakkasella jääkoristeet syntyvät kuin itsestään. © Tiiu Kaitalo

Pirjo on tehnyt kauniin jäälyhdyn kuivuneista luonnonkukista. Pakkanen jäädytti ämpärin kukat ja veden yön aikana. © Tiiu Kaitalo

Yksinkertaiset jääpallot syntyivät ilmapalloista ja juuttinarusta, kun Pirjo pujotti narun tyhjiin ilmapalloihin, täytti ne vedellä ja jäädytti. ©  Tiiu Kaitalo

Rantamajan etuosaa koristavat vanhat sukset ja kelkat, Pirjon äidin vanhat. Kelkat toimivat nyt oivana hyllykkönä oviseinällä. © Tiiu Kaitalo

Rantamajan taakse Pirjo on kerännyt Eemeli-isoisänsä työvälineitä. Ne muistuttavat ajoista, jolloin tilalla oli lehmiä ja hevosia. © Tiiu Kaitalo

Haave itää

Vuosituhannen vaihduttua rannan mökki oli enää harvakseltaan käytössä. Äitini oli rakentanut oman talonsa viereiselle tontille. Sitten minä aloin rakentaa vuonna 2007 omakotitaloa kesämökin viereen. Halusin olla lähellä työmaata, ja muutin nuorimman tyttäreni kanssa asumaan tuohon 20-neliöiseen aikaa ja elämää nähneeseen mökkiin.

Oman talon myötä paikasta tuli minulle vieläkin tärkeämpi. Taloa rakentaessani päätin, että jonain päivänä vanhan mökin paikalle rakentaisin rantamajan: sellaisen, joka toimisi talvisin hiihtoreissujen taukotupana ja kesäisin kesäkeittiönä. Kesti kuitenkin viitisen vuotta talon valmistumisen jälkeen, ennen kuin haave alkoi hiljalleen edetä. Aloin purkaa vanhaa mökkiä pala kerrallaan.

Purkamiseen meni aikaa, sillä halusin säästää kaiken mahdollisen kierrätettävissä olevan rakennusmateriaalin. Mökki oli rakennettu pula-aikana, ja siihen oli käytetty kaikkea mitä oli löytynyt tai saatu. Laajennusosassa oli vinolaudoituksen ja ulkolaudoituksen välissä paljon purua, vanhan leikkimökin lautojen välistä löytyi taas sammalta.

Puretuista laudoista poistin ison rautaämpärillisen nauloja, vaikka kaikkea en saanutkaan poistettua. Sen mitä en pystynyt kierrättämään poltin seuraavana kesänä juhannuskokossa rannan lähellä sijaitsevalla pienellä luodolla. Sinä kesänä myös uuden rantamajan rakentaminen alkoi.

Kittien raappausta

Ajatus rantamajasta tai rantakeittiöstä lähti oikeastaan Eemelin vanhalta talolta pelastamistani ikkunoista. Samana vuonna kun purin mökkiä, kunnostelin vanhoja ikkunoita autotallissani. Kuuntelin iskelmää tanssijalka vipattaen, raappasin hilseileviä maaleja ja kittejä irti ikkunoista.

Suunnittelin rantamajan ensi mielessäni ja vasta myöhemmin piirsin hahmotelman. Mietin tarkasti, miten ikkunat sijoittaisin. Halusin avaran näkymän järvelle, sillä juuri maiseman upeus kruunaa tämän paikan.

Niinpä mieleeni piirtyivät suuret lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Toiselle puolelle halusin paikan jonne voisin köllähtää maisemaa ihailemaan. Sinne sijoitin sohvan, joka minulla oli jo valmiina.

Tiesin, että sohvan yläpuolelle pitäisi hankkia kapea pitkulainen ikkuna, jotta valo kulkisi mökin läpi esteittä. Ikkunat eivät ihan riittäneet, mutta sain kun sainkin hankittua samanlaisia ikkunoita lisää.

Kynttilät luovat tunnelman, joka on Pirjolle tärkeä. Pöytä ja tuolit ovat Pirjon lapsuudenkodista. ”Pöytää en ole käsitellyt millään tavalla, eikä sitä tarvinnut liimatakaan. Patinoitunut pinta saa näkyä.” © Tiiu Kaitalo

Tehokas hella on peräisin tontin vanhasta kesämökistä. Pirjo on kunnostanut hellan ja maalannut sen tulenkestävällä hopeamaalilla. © Tiiu Kaitalo

Rantamökissä maistuvat eväät. Pirjo keittää kaakaoveden puuhellalla, riisipiirakat ja kanelirullat maistuvat vanhoista Arabian astioista. © Tiiu Kaitalo

Kierrätys kunniassa

Rantamökin kaikki rakennusmateriaalit ovat kierrätettyjä. Osa oli vanhasta kesämökistä, kuten lattialaudat, osa taas Eemelin talolta ja osa omakotitalostani ylijääneitä rakennusmateriaaleja.

Kun rakentaminen alkoi, se sujui nopeasti. Kunnostetut ikkunat nostettiin pystyyn kuin palapeli ja seinät rakennettiin niiden ympärille. Poikani on rakennusmestari ja auttoi katon rakentamisessa.

Vaikka sain rakentamiseen apua, on työskentely vasaran, poran ja sirkkelin kanssa minulle kotoisaa, olinhan ollut naimisissa timpurin kanssa ja rakentanut jo kolme omakotitaloa.

Ajattelen aina, että tekemällä oppii. Sitä neuvoa olen lapsillenikin jakanut.

Nyt rantamajan valmistumisesta on jo yli viisi vuotta. Siitä tuli juuri sellainen kuin haaveilinkin. Tärkeintä minulle rantamajalla on tunnelma: rauha ja ajattomuus. Ja luonto, joka ulottuu suorastaan sisään mökkiin.

Talvella katson usein, kuinka silkkinen lumi leijailee jään nietoksien päällä. Laitan tulet vanhasta kesämökistä säästettyyn puu-uuniin ja odotan, kun tila alkaa lämmetä. Sytytän kynttilät, lämmitän kaakaon, istahdan tunnelmoimaan ja nautin.

Sininen on Pirjon lempiväri, jota hän on ripotellut sisustukseen. Ikkunasta aukeaa näkymä Lohjanjärvelle, jonka jäällä Pirjo käy talvisin pilkillä. © Tiiu Kaitalo

Pikkumökin seinät ovat täynnä aarteita notkuvia hyllyjä. Kokoelmat ovat kasvaneet vuosien varrella. © Tiiu Kaitalo

Talonpoikaisaarteita

Parikymmentä vuotta sitten loukkasin pahasti selkäni kaatuessani. Selkä leikattiin kolme kertaa, mutta vaurio nousi aina ylemmäksi. Kipuilin ja sinnittelin selän kanssa vuosia, mutta lopulta jouduin jäämään pois rakastamastani somistajan työstä. Somistaminen on intohimoni, niinpä työstä tuli harrastus.

Sisustus rantamajassa on aivan erilainen kuin kotona. Se oli tarkoituskin. Rantamajassa kaikki talonpoikaisaarteeni löysivät paikkansa. Useimmat näistä ovat peräisin Eemeli-isoisän jo ränsistyneeltä talolta. Pelastin sieltä ikkunoiden lisäksi keittiönpöydän tuoleineen ja kiikkutuolin. Ne ovat minulle äärettömän tärkeitä.

Keittiönpöytä on rantamökin huonekaluista ehkä rakkain, sen ääressä leivoin lapsena äidin kanssa. Nyt istuskelen usein lastenlasteni tai ystävieni kanssa tuon pöydän ääressä. Pöytä on alkuperäisessä kunnossa ja on rantamajani hiomaton helmi.

Pirjo sytyttää kynttilät aina kun on rantamajassa. Kynttilänjalat hän on kerännyt kirppareilta paria äidiltä saatua lukuun ottamatta. Taustalla lapsuudenkodin rakas taulu, jossa tytär vie valkovuokkoja äidille. © Tiiu Kaitalo

Puhalluskupit esille

Pieni mökki on helppo sisustaa, ja laitan sen aina vuodenajan mukaan uuteen asuun tekstiileitä vaihtamalla.

Kaikki huonekalut, astiat ja somisteet ovat kierrätettyjä tai vanhoja. Mitään uutta en ole sinne hankkinut.

Vanhaa Arabiaa aloin kerätä, kun rantamaja valmistui. Ennestään minulla oli vain muutama puhalluskuppi, nyt kahvikuppeja on yli 60 paria. Rakensin niille hyllyjä rantamajan peräseinälle. Nyt kaikki kupit ovat esillä.

Kun lapsenlapset tulevat, lämmitän rantamajaa ja vien sinne eväitä valmiiksi. Pienet leikkivät ulkona, hiihtävät ja laskevat mäkeä. Rantatupaan on leikkien lomassa helppo piipahtaa syömään ja lämmittelemään.

Rantamaja on oiva taukopaikka, jonne mahtuu – yllättävää kyllä – ainakin kymmenkunta ihmistä. Vaikka tila lämpiää, ikkunat ovat kylmät. Lämmön myötä kosteus tiivistyy ikkunoihin. Pakkasella kosteus jäätyy upeiksi jääkukkaisiksi. Kun hämärtyy, ne hehkuvat kynttilän valossa.

Usein puuhastelen rantamajalla monta päivää putkeen. Sisustan ja siivoilen, kutsun ystäviä ja perhettä kylään. Välillä nautin yksinolosta. Hellan lämmittäessä pistän pitkäkseni puusohvalle, lepuutan selkääni ja katselen järvelle. En koskaan kyllästy maisemaan, joka rantamajasta avautuu – se on luonnon upea näyttämö.

Astiakaappi on isoisä-Eemelin talosta, joka oli myöhemmin Pirjon lapsuuden koti. Pirjo hioi vanhan maalin pois, siveli uutta pintaan ja vaihtoi vetimet. Astiakaapissa on Arabian astiasto ja aterimet. © Tiiu Kaitalo

Rantamajassa on Arabian astioita, jotka emäntä on kerännyt varta vasten rantamajaan. Vanha kuppi toimii kynttilän alusena. © Tiiu Kaitalo

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 2/2022. 

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti