Pauliina Vanhatalo ja Tatu Hirvonen avaavat kinosalongin Raaheen vastoinkäymisistä huolimatta: ”Kulttuurin voima tuo ihmisiä yhteen”
Yhteinen innostus kannattelee kirjailija Pauliina Vanhataloa ja puoliso Tatu Hirvosta, jotka puhaltavat henkiin raahelaista elokuvakulttuuria.
Salonki on vielä tyhjä, mutta kesällä kaiken pitäisi olla valmista.
Lumi narskuu huopatossujen alla, kun Tatu Hirvonen ja Pauliina Vanhatalo kävelevät pakkasessa vanhassa Raahessa puutalojen reunustamilla kaduilla. Saavumme Kauppakadulle vuonna 1937 rakennetun Bio Huvimyllyn luo. Se on surullisen ja rapistuvan näköinen puinen leffateatteri, jota raahelaiset rakastavat.
Monilla sukupolvilla on siitä elämyksellisiä muistoja jo 1930-luvulta lähtien.
”Kävin isäni kanssa pikkupoikana täällä katsomassa Riemukuplan. Moni nuori muistaa vahvan sukupolvikokemuksen, kun kävi Huvimyllyssä katsomassa esimerkiksi West Side Storyn, ET:n tai Titanicin. Elokuvateatteri toimi vuoteen 2011 asti”, Tatu kertoo.
Pauliina ja Tatu muuttivat vuonna 2010 Oulusta Raaheen, Tatun vanhaan kotikaupunkiin. Molemmat kehuvat meren läheisyyttä, vanhan Raahen rakennuksia ja sitä, että kaupunki voisi olla Oulun Porvoo, joka vetäisi edullisen asumisen ansiosta kulttuurialan ihmisiä aktiivisiksi toimijoiksi.
Yhteinen innostus kannattelee
Jo vuosia raahelaiset ovat harmitelleet paikallislehdessä ja sosiaalisessa mediassa rakastetun Bio Huvimyllyn alennustilaa. Sen lumoava menneisyys pitäisi tuoda nykyisyyteen.
Pauliina on kirjailija ja Tatu kansantaloustieteilijä, esikouluopettaja ja yhteisöpedagogi. Molemmat ovat elokuvien ystäviä, jotka päättivät tarttua tuumasta toimeen. He saivat innostuneita elokuvan ystäviä mukaan, ja niin syntyi Bio Huvimyllyn ystävien yhteisö, Kulttuuriyhdistys Bio Huvimylly, joka alkoi hakea rahoitusta kulttuurityöhön. Jäseniä on yli 300.
”Porukka oli innoissaan. Yksi yrittäjä tarjoutui hoitamaan Huvimyllyn lumityöt ilmaiseksi. Graafikko teki logon maksutta. Koulutuskeskus Brahen ja Oulun yliopiston kanssa oli vireillä paljon restauroinnin tiimoilta, ja kansalaisopiston Kunnosta Bio Huvimyllyn ikkunat ja ovet -kurssille ilmoittautui paljon ihmisiä”, Tatu luettelee.
Kaupunkilaisten tuki ilahdutti vastoinkäymisissä
Hanke kuitenkin kaatui syyskuussa 2023 elokuvateatterin omistaman säätiön ja kaupungin välisiin erimielisyyksiin.
”Saimme iskun vasten kasvoja, mutta pettymykseen ei pidä jäädä kiinni, sillä siihen kuluisi turhaan energiaa”, Tatu toteaa.
Pauliina lisää, että kaupunkilaisten tuki ilahdutti.
”Minua tultiin halaamaan kaupassa, ja ihmiset harmittelivat yhteistä pettymystä ja miettivät, mitä voitaisiin tehdä.”
Koska yhdistys oli jo perustettu ja verkostojen ja rahoituksen hyväksi oli tehty paljon, alettiin kehittää vaihtoehtoista suunnitelmaa. Raaheen tarvitaan joka tapauksessa elokuvateatteri. Syntyi Kinosalonki Sofia.
Lattiakino räsymatoilla
Saavumme Sofian taloon Reiponkadulla. Rakennuksessa toimi 125 vuotta Sofia Lybeckerin perustuma köyhien tyttöjen käsityökoulu. Viime vuosina se on ollut monen taiteilijan työhuoneena.
Nyt tästä tunnelmallisesta talosta tulee elokuvan ystävien tukikohta, Kinosalonki Sofia. Ensi kesänä aukeaa 35-paikkainen vanhan ajan kinosalonki.
Sofian talon kylmästä porstuasta astutaan tunnelmalliseen isoon tupaan, jossa on edelleen puuhella. Kotoisasti narisevilla puulattioilla on värikkäitä räsymattoja, ja seiniin nojailee punaisia elokuvateatterin samettipenkkejä.
Kinosalonki Sofiasta luodaan kulttuuritukikohta, jonne koululuokat mahtuvat katsomaan elokuvia. Siitä tulee myös elokuvateatterihankkeen yhteisön olohuone, jonne tulee pieni kahvio ja näyttelytila.
”Se elvyttää varmasti hiipunutta elokuvakulttuuria ja tuo elämää, elinvoimaa ja viihtyvyyttä Raaheen”, Tatu innostuu.
Erityisesti panostetaan lasten ja nuorten elokuvakasvatukseen. Toiminta on aloitettu jo, vaikka tila on hiukan keskeneräinen. Toistaiseksi elokuvia on katsottu räsymattojen päällä loikoillen.
”Lapsia ei kolota lattialla istuminen. Lybeckerinpuiston päiväkodin ulkoilmaeskarilaiset olivat täällä katsomassa vanhaa 70-luvun elokuvaa. Annoin heille tehtäväksi miettiä, mikä elokuvassa oli totta ja mikä ei. Keskustelimme siitä elokuvan jälkeen”, Tatu kertoo.
Tatu toteaa, että Raahessa on jo sukupolvi, jolla ei ole omaa kokemusta kaupungissa olevasta elokuvateatterista. Hän vetää kirjastossa 4–6-luokkalaisille elokuvakerhoa, jossa aktiivisen katsomisen ja tekemisen kautta lapset pääsevät myös ohjaamaan ja käsikirjoittamaan elokuvia.
Pauliina kertoo, että Kinosalonki Sofiaa pyöritetään säätiöiltä ja yrityksiltä saadun varoin.
”Meillä on lisenssi, joka sallii elokuvien näyttämisen ilmaiseksi, eikä tänne tulo vaadi kouluilta rahaa. Yhdistyksemme on yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon”, Tatu sanoo.
Kulttuurin voima tuo ihmiset yhteen
Pauliina valmistelee Bio Huvimyllyn ja raahelaisen elokuvakulttuurin historiikkia vuodeksi 2026. Huvimyllyn muistoista ja elämyshistoriasta kootaan näyttely, jossa arvostetaan yhteistä, jaettua kulttuurihistoriaa.
Muistoja on jo kerätty, ja yksi muistoista meni näin: Pieni Antero pääsi 40–50-lukujen vaihteessa katsomaan elokuvaa. Suurella kankaalla tuli yhtäkkiä suoraan kohti höyryveturi. Antero säikähti ja huusi ”nyt se tullee päälle” ja alkoi itkeä.
Sota-aikaakin muistettiin: Mummuni kertoi, että sodan aikana kesken elokuvan tuli ilmahälytys ja oli juostava suojaan.
Pauliina ja Tatu kertovat, että alustavasti on ollut puhetta erään hoivakodin kanssa elokuvailtapäivästä, jossa näytettäisiin vanhaa rakastettua elokuvaa asukkaille.
Kinosalongin valmistuttua käynnistyy Raahelaisten rakastamat -elokuvasarja, jossa katsotaan eri vuosikymmeninä Bio Huvimyllyssä esitettyjä klassikoita.
Lähivuosien tavoite on avata Raaheen kaupallisesti toimiva elokuvateatteri, korttelikino vuosien hiljaiselon jälkeen. Tatu visioi rouheasta, ympäristöltään hiukan kaurismäkeläisestäkin vanhasta rakennuksesta, jonka laitteisto olisi vimpan päälle hyvä.
”Se voisi olla vähän kuin Kino Laika Karkkilassa, jonne tulee elokuvaa rakastavia ihmisiä vähän kauempaakin.”
Pauliina toivoo, että Bio Huvimyllyn tarina saa tulevaisuudessa onnellisen lopun.
”Elokuva voi antaa niin paljon katsojalle. Kulttuurin voima saattaa ihmisiä yhteen on tärkeää, ja se tuo pieneen kaupunkiin lämmintä hyvää henkeä, elinvoimaa ja positiivista kierrettä.”
