Käsikirjoittaja Janne Sarja vaihtoi hilpeyden vuoksi alaa – ”Komedian pitää olla sairaan hyvä, että sitä jaksaa katsoa”
Kaksi kirjaa kirjoittanut Janne Sarja haluaa kuulua suomalaisen komedian ja kirjailijoiden jatkumoon. Tänä syksynä häneltä julkaistiin esikoisromaani ja ensimmäinen oma tv-ohjelma.
Janne Sarja tajusi, että ekonomistin työt eivät ole häntä varten. Hän lähti tavoittelemaan uraa komediakirjoittajana, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi.
Kaksi kirjaa kirjoittanut Janne Sarja, 36, on ekonomistiksi hauska mies. Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmaa tehneeltä Sarjalta julkaistiin tänä vuonna esikoisromaani, Rakkaudella, Jami (Siltala).
Opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa kansantaloustiedettä hän tajusi, etteivät ne hommat ole häntä varten. Parin talousjutun kirjoittamisen jälkeen Sarja ajatteli, että ehkä kirjoittaminen olisi se juttu.
Hän päätyi työskentelemään mainonnan ja viestinnän parissa, mutta nekään eivät tuntuneet omalta. Janne Sarja halusi kirjoittaa jotain hauskaa.
”Helsinkiin muutettuani Docventures haki sosiaalisen median tekijää. Pääsin tv-tuotantojen sisään ja ajattelin, että haluan kirjoittaa komediaa”, Janne Sarja kertoo.
Hän kirjoitti googleen: where to learn comedy, eli missä oppia komediaa. Sarja käytti suurimman osan säästöistään ja matkusti Chicagoon kolmen viikon kirjoituskurssille, jota veti Saturday Night Liven käsikirjoittaja Michael McCarthy.
Kun Sarja palasi Suomeen, MTV aloitti Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman tuotannon. Hän oli tutustunut aiemmin Tuomas Kyröön ja Jenni Pääskysaareen, jotka toimivat ohjelman panelisteina. He ehdottivat Sarjaa mukaan kirjoitustiimiin.
Jälkeen päin ajatellen Sarja muuttui kirjoittajana enemmän Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman ansiosta kuin Chicagon kurssin.
”Kun sain tehdä seitsemän vuotta töitä Kari Hotakaisen, Miika Nousiaisen, Kyrön ja Pääskysaaren kanssa, se vaikutti paljon esimerkiksi siihen, että aloin kirjoittamaan kirjoja. Heillä on korkeat standardit ja asioiden eteen alkoi nähdä enemmän vaivaa.”
”Telkkarissa kyse on aina ryhmätyöstä”
Yhdysvalloissa Janne Sarja oppi, että rapakon takana ei ole sen erilaisempaa kuin Suomessa. Rahaa ja kirjoittajia on enemmän per tv-ohjelmaa, mutta maassa tehdään paljon keskinkertaista, ison budjetin viihdettä.
”Minusta tuntuu, että suomalaisen television vahvuus on se, että kaikki saadaan aikaan aika pienellä porukalla. Perusviihdeohjelmassa erot eivät ole niin isoja, vaikka budjetit eroavatkin. Tietysti jossain Successionissa budjetti näkyy.”
Suomessa rahasta ei puhuta, mutta Yhdysvalloissa kaikki oli toisin. Chicagossa neuvottiin, miten teksteistä saa rahaa ja miten niitä myydään.
”Siellä puhuttiin vähintään yhtä paljon rahasta kuin kirjoittamisesta. Taide ja myynti on täällä jotenkin erillään toisistaan. Rahasta ei ainakaan puhuta niin suoraan.”
Nyt kirjoittaja on luonut ensimmäisen oman sarjakonseptinsa. Ohjelma on MTV:n Tämä on tämä. Tarkoitus on esittää kilpailijoille suhteellisen helppoja kysymyksiä, joissa on joku koukku. Vastaajan pitäisi tietää vastaus kysymykseen, mutta jää kuitenkin miettimään sitä. Vastauksen pitäisi olla kielen päällä.
”Tein esimerkkitehtäviä, että minkä tyyppisiä juttuja siinä olisi. Treenasimme sitä tekijöiden kanssa muutaman kerran ja kehitimme tehtäviä. Ryhmätyönähän se lopulta syntyi, telkkarissa kyse on aina ryhmätyöstä, vaikka se perustuisikin yhden ihmisen ideaan.”
”Puolivillaisesti ei jaksa viihtyä”
Omaa suhdettaan televisioon Janne Sarja kuvaa lämpimäksi. Hän pyrkii katsomaan kaikista uusista ohjelmista ensimmäiset jaksot, ihan jo ammattinsa puolesta.
”Komedian pitää olla sairaan hyvä, että sitä jaksaa katsoa. Puolivillaisesti ei jaksa viihtyä, ennemmin katson A-studiota tai Jaakko Loikkasta, vakavia ihmisiä.”
Laadukasta komediaa Sarjalle edustavat Ricky Gervaisin Konttori ja After Life, Jani Volasen MS Romantic ja Ihmebantu, sekä Pirjo Heikkilän Pirjo-sarja. Komedian saralta esikuvikseen Sarja mainitsee Alivaltiosihteerit ja Seuraan kolumnejakin kirjoittaneen Markus Kajon.
”Herkästi kaivellaan vain sitä, mitä ulkomailla on tehty. Samalla unohdetaan kaikki se suomalainen jatkumo, josta olemme velkaa esapakarisille sun muille. Haluan olla itse enemmän osa suomalaista jatkumoa, ja sama pätee kirjan kirjoittamiseen. Yritin imeä noilta Pitääkö olla huolissaan? -kirjailijoilta kaiken opin.”
Janne Sarja valitsi kahdesta kustantamosta pienemmän
Kirjallisuuden saralla Kyrö ja Hotakainen ovat selviä vaikuttajia. Sarja nostaa esiin myös kirjallisuuden nobelisti Kazuo Ishiguron romaanin Pitkän päivän ilta, jota hän kuvaa tragikomediaksi.
”Se on upea romaani, jossa on täysin epäluotettava kertoja. Sellaisissa kirjoissa, joissa ihminen yrittää parhaansa, on vastustamatonta voimaa. Sellaiselle hahmolle ei voi olla vihainen.”
Television kirjoittaminen on ryhmätyötä, mutta kirjan kirjoittaminen on yksilölaji. Vaikka kustannustoimittajan työtä ei voi väheksyä, kirjan kannessa lukee kirjailijan nimi, joka kantaa lopulta onnistumisen tai epäonnistumisen jälkeen vastuun.
Kaksi kustantamoa osoitti kiinnostuksensa Sarjan esikoisteokseen, Läpimurtoteokseen (2020, Siltala). Ensimmäinen oli isompi kustantamo, josta tuli todella innostunut yhteydenotto. Toinen oli laatukirjallisuuteen profiloitunut Siltala, joka lähetti pitkän listan virheitä, jotka seuraavaan versioon tulisi korjata.
”Halusin lähteä penseämpien kaverien matkaan. Ehkä minulla oli oletus, että he vaativat enemmän ja puristavat kaiken mehun kirjoittajasta irti. Tuli tunne, että voi vielä kehittyä ja oppia. Minulla on niin kova tarve olla parempi kirjoittaja kuin olen.”
Kun ei lähde, kirjanpitäjä saa kuitteja
Janne Sarja pyrkii työskentelemään toimistoaikoina, maanantaista perjantaihin. Hän kävelee työhuoneelle päivittäin ja kirjoittaa mieluiten yksin, ovi kiinni. Sarja vieroksuu palaverien pitämistä ja hoitaa ne mieluiten kasvotusten.
Hän pyörittelee ideat päässään ja käy kävelyillä. Tekstiä syntyy vasta, kun juttu alkaa hahmottua. Työt pyörivät mielessä myös työaikojen ulkopuolella, mutta se ei Sarjaa haittaa, koska hän pitää työstään.
”Hyvin harvoin ahdistaa maanantaisin. Jonkin verran pitää pakottaa itseä kirjoittamaan ja kirjoittaa väkisin huonoa. Jos ei vaan lähde, niin lähetän kuitteja kirjanpitäjälle. Pakko luottaa siihen, että jos jokin naurattaa minua, se naurattaa muitakin.”
Huumori on tapa käsitellä joskus rajujakin asioita. Hän pitää sitä luonnollisena reaktiona. Sarja piti jännittävänä ilmiönä sitä, kun ukrainalaiset sotilaat alkoivat tehdä meemejä Venäjän hyökkäyssodan alkaessa.
”Huumori ei korvaa pitkäaikaista terapiaa, mutta akuuttina hoitomuotona se voi toimia. En usko, että musta huumori katoaa, vaikka nyt keskustellaankin siitä mistä saa vitsailla. Suomessakin tehtiin sota-aikana paljon komedioita. Ei silloin halua mennä katsomaan sotaelokuvaa, vaan sitä kuinka ruustinna on joutunut kiipeliin ja pappikin on jo matkalla.”
Sosiaalisessa mediassa Sarja ei ole ollut enää vuosiin. Hän kokee, että oikea maailma ja some ovat lopulta aika kaukana toisistaan.
”Minusta ihmiset ovat ymmärtävämpiä normaalisti, kuin somessa. Jos tulee hyvä juttu mieleen, niin kirjoitan sen mielummin kirjaan. Jos kirjoitan jutun someen, se on jo käytetty. Somesta saisi heti palkinnon tykkäysten muodossa, mutta juttu menisi hukkaan”, Janne Sarja sanoo.
