Menetykset opettivat elämän rajallisuuden - Sitten rakkaus yllätti Pirkko Hirvilahden kotikylässään: ”En ajatellut, että löytäisin vielä uuden kumppanin”

Miehensä kuoleman jälkeen Pirkko Hirvilahti, 67, ei uskonut enää löytävänsä uutta kumppania. Kotikylässä hän kohtasi kuitenkin miehen, jolla oli iloa loistavat silmät ja rohkeutta seurata Espanjaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pirkko Hirvilahden elämä jakautuu nyt Iitin Liikkalan kylän ja Torremolinoksen kesken. Kymenlaaksossa hän kunnostaa vanhaa maalaistaloa uuden miehensä kanssa.

Miehensä kuoleman jälkeen Pirkko Hirvilahti, 67, ei uskonut enää löytävänsä uutta kumppania. Kotikylässä hän kohtasi kuitenkin miehen, jolla oli iloa loistavat silmät ja rohkeutta seurata Espanjaan.
Teksti: Anneli Juutilainen

Pirkko Hirvilahti jäi leskeksi äitienpäivänä 2014, jolloin hänen aviomiehensä kuoli. Tämä oli sairastanut Parkinsonin tautia ja otsalohkodementiaa.

Pari päivää myöhemmin Pirkko lähti ajelemaan pyörällä kotikylänsä Kausalan keskustaan saadakseen ajatuksiaan hetkeksi muualle. Hän ajoi Kunnantalon puistoon, jonne kokoontui usein paikallisia jutustelemaan illan ratoksi.

Joukossa Pirkon huomion herätti tuntematon mies, jonka iloa loistavat silmät ja kaunis hymy tuntuivat kutkuttavilta. Keskustelu sujui luontevasti.

Hetken kuluttua tuo mies, Markku Salonen, pyysi Pirkon puhelinnumeron.

”Tuntuu hassulta, että emme olleet koskaan aiemmin tavanneet toisiamme, vaikka liikuimme samalla kylällä ja kävimme samoissa ruokakaupoissa”, Pirkko Hirvilahti ihmettelee.

Markku oli eronnut vaimostaan jo parikymmentä vuotta aiemmin. Hän oli vapaa poikamies, joka tykkäsi käydä tansseissa. Pirkko puolestaan oli tuore leski, joka oli tehnyt surutyötä jo vuosia etukäteen. Rakkaudessa hän oli kokenut kovia jo aiemminkin.

Epäonnea rakkaudessa

Kun Pirkko Hirvilahti meni 18-vuotiaana ensimmäisen kerran naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa, hän uskoi liiton kestävän ikuisesti. Esikoispoika syntyi pian häiden jälkeen, ja vielä kaksi poikaa seuraavina vuosina. Mutta liitto päätyi eroon jo 1970-luvun lopussa, kun lapset olivat vielä pieniä.

Pirkko löysi rinnalleen pian uuden puolison, mutta tämä menehtyi yllättäen sydäninfarktiin 46-vuotiaana. Pirkko jäi leskeksi ensimmäisen kerran 27-vuotiaana.

Kolmen vuoden kuluttua Pirkon elämään tuli uusi mies, Matti. Pirkon saaman leskeneläkkeen turvin he ostivat omakotitalon Espanjan Benalmadenasta vuonna 1983. Pirkon kolme poikaa kävivät kaikki koulunsa Espanjassa.

Vuodet auringossa kuluivat leppoisasti

Kiinteistöalalla työskennellyt Matti pyöritti omaa kiinteistöhuoltoalan yritystään. Apuhoitajan koulutuksen saanut Pirkko osallistui aktiivisesti seurakunnan vapaaehtoistyöhön: mittasi verenpaineita ja tulkkasi Malagan sairaalaan joutuneiden suomalaispotilaiden apuna.

Mutta vuonna 1994 erityisesti Matti kaipasi vaihtelua, elämä Aurinkorannikolla kyllästytti. Matin perhettä oli aiemmin asunut Ruotsissa, ja se houkutti molempia. Pirkon pojat olivat jo lähteneet armeijan ja opiskeluiden perässä Suomeen, joten iso talo myytiin. Pari muutti Ruotsiin Växjön kaupunkiin.

Parin vuoden kuluttua tapahtui jotain outoa. Matti sairastui rajuun flunssaan, minkä seurauksena toinen puoli kehosta jäykistyi ja toinen käsi lakkasi toimimasta normaalisti.

Hän toipui, mutta ei suostunut tutkituttamaan itseään tarkemmin.

Hyvin pian Matti rupesi kaipaamaan takaisin Espanjaan. Sekin tuntui oudolta, koska juuri Matti oli halunnut Ruotsiin.

Kodin seinällä on muotokuvat Pirkosta ja hänen kuusi vuotta sitten kuolleesta aviomiehestään Matista, jonka kanssa Pirkko perusti ensimmäisen Espanjan-kotinsa.

Kodin seinällä on muotokuvat Pirkosta ja hänen kuusi vuotta sitten kuolleesta aviomiehestään Matista, jonka kanssa Pirkko perusti ensimmäisen Espanjan-kotinsa. Miia Marjamäki

Tiskit jäivät pöydälle

Jälkeenpäin Pirkko ei osaa sanoa, milloin huomasi miehessään Matissa huolestuttavia oireita.

Vuonna 1998 he muuttivat Ruotsista Espanjan Torremolinokseen kerrostaloasuntoon. Vuonna 2005 Matin muisti alkoi pätkiä tavalla, jonka Pirkkokin huomasi.

Aiemmin innokkaasti kotiaskareisiin osallistunut mies muuttui passiivisemmaksi.

”Hän tyhjensi aina astianpesukoneen, mutta rupesi yhtäkkiä latomaan puhtaita astioita pinoon keittiön pöydälle ja pyysi minua laittamaan ne paikoilleen, koska ei muistanut minne ne kuuluivat.”

Pirkko ihmetteli, miten mies ei voinut moista muistaa, vaikka samassa asunnossa oli asuttu jo seitsemän vuotta.

”Kaikkia muutoksia ja unohduksia ei huomaa, kun elää lähellä toista. Sitä rupeaa paikkaamaan toista asioissa, jotka kumppanilta unohtuvat.”

Pian Matti rupesi kaatuilemaan. Ensin kadulle, sitten ostoskeskukseen. Lopulta Pirkko sai hänet tutkimuksiin ja diagnoosi oli raju: Matilla oli Parkinsonin tauti ja otsalohkodementia.

Matti ei halunnut uskoa sairauttaan, mutta Pirkko suhtautui uutiseen levollisesti.

Diagnoosin saaminen oli myös helpotus, koska se toi vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Oman koulutuksensa ansiosta hän tiesi pystyvänsä hoitamaan miestään pitkään.

”Oma surutyöni alkoi jo silloin. Olen kiitollinen, että sain tehdä sitä pitkään.”

Alkuun pariskunta jatkoi elämäänsä Espanjassa ja vietti kesät Suomessa sukulaisten nurkissa. Pirkko hoiti puolisoaan ja auttoi kaikissa arjen toimissa. Mutta pikkuhiljaa sairaus nakersi Matilta liikuntakyvyn.

Miehen vierellä

Vuonna 2009 Pirkko tutkaili sanomalehtiä ja etsi kesäasunnoksi sopivaa kotia kotiseuduiltaan Turusta. Yhtäkkiä silmään pisti mainos Iitin Kausalassa sijaitsevasta kerrostaloasunnosta. Seutu oli Pirkolle entuudestaan täysin tuntematonta, mutta asunnon edullinen hinta houkutti.

”Jotenkin tuli tunne, että tämän voisin lähteä katsomaan. Päädyin ostamaan asunnon. Ehkä se oli kohtaloa.”

Kesällä 2011 Matin vointi huononi. Pari oli ehtinyt olla Suomessa kuukauden verran, kunnes Matti menetti kävelykykynsä ja joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Syksyn paluuliput Espanjaan oli ostettu molemmille. Vain Pirkko lähti.

”Tietysti päätös oli vaikea, koska hän olisi halunnut minun olevan seuranaan koko ajan. Mutta päätin lähteä Espanjaan hetkeksi hengähtämään ja hoitamaan asioita.”

Pian ikävä vei voiton, ja Pirkko tuli takaisin Suomeen. Kahden vuoden ja 10 kuukauden ajan hän hoiti Mattia aamusta iltaan joka ikinen päivä: syötti, pesi, leikkasi kynnet, vaihtoi vaipat, ajoi parran ja oli läsnä, kunnes mies nukahti.

Pirkko lähti terveyskeskukseen aamulla, piipahti lounasaikaan kotona ja vietti taas loppupäivän aina iltayhdeksään asti miehensä sängyn vierellä.

”Minulle oli tärkeää olla itse hoitamassa miestäni. Tekisin saman koska tahansa uudelleen. En kokenut yhtään menettäneeni omaa elämääni – se kaikki oli osa meidän yhteistä taivaltamme, jota olimme eläneet yli kolmekymmentä vuotta.”

Kouvolasta Torremolinokseen

Toukokuussa 2014 leskeksi jäänyt Pirkkoa tapasi kymenlaaksolaisen Markun. Markku ajelutti Pirkkoa pitkin Kymeenlaaksoa Opel Adamillaan heinäkuisissa helteissä.
Alkukesästä suhde oli edennyt hitaasti: välillä soiteltiin ja välillä tapailtiin. Mutta loppukesää kohden yhteistä aikaa oli koko ajan enemmän. Pirkosta tuntui, että Markku piiritti häntä – ja se tunne oli mukava.

”Yllättäen Markku uhrasikin koko kesälomansa siihen, että esitteli minulle lähialueita ja vei paikkoihin, joissa en ollut aiemmin käynyt. Tapasimme toisemme lähes päivittäin.”
Pirkolla ei ollut kiirettä parisuhteeseen, koska hän tiesi palaavansa syksyllä Espanjaan.

”Uusi suhde ei pelottanut, koska ajattelin vain katsoa, miten asiat menevät.”

Pirkko Hirvilahti ja Markku Salonen viettävät talvet Torremolinoksessa Espanjassa. ”Nautimme Espanjan valoisuudesta, ulkoilumahdollisuuksista sekä edullisesta hintatasosta.”

Pirkko Hirvilahti ja Markku Salonen viettävät talvet Torremolinoksessa Espanjassa. ”Nautimme Espanjan valoisuudesta, ulkoilumahdollisuuksista sekä edullisesta hintatasosta.” Miia Marjamäki

Kesän loputtua Pirkko kuitenkin kysäisi, lähtisikö Markku piipahtamaan Torremolinoksessa. Alumiinityöntekijänä Kouvolassa työskennellyt mies vetosi työkiireisiin.

”Olin aivan varma, että tämä suhde kuivuu kasaan.”

Syksyllä Pirkko palasi Torremolinokseen. Mutta eipä aikaakaan, kun Pirkon Facebookiin rupesi kilahtelemaan viestejä Markulta. Aikaa Espanjan-matkalle oli sittenkin järjestynyt, kun työpaikalla lomautettiin väkeä.

”Markku tulikin luokseni sen talven aikana kolme kertaa: ensin marraskuussa, sitten tammikuussa ja vielä helmikuussakin.”

Pirkko esitteli vuorostaan Markulle Aurinkorannikkoa, ja he piipahtivat Portugalinkin puolella.

Hyvin pian kävi selväksi, että molemmat olivat valmiita sitoutumaan.

Ei enää menettämisen pelkoa

Yhteinen elämä sai jonkinlaisen sinetin vuonna 2016, kun Pirkko ja Markku ostivat yhdessä vanhan maalaistalon Liikkalasta.

Molemmilla on yhä vanhat asuntonsa, mutta kesäkodin kunnostamisesta on tullut yhteinen harrastus ja intohimo. Sen lisäksi pariskunta marjastaa ahkerasti ja reissaa ympäri maailmaa. Parin viime vuoden aikana on nähty yhdessä Kuuba, Thaimaa, Kanarian saaret, Itävalta, Marokko ja Gibraltarin apinat.

”On ihanaa saada elää ja olla toisen ihmisen kanssa, nukkua yhdessä ja herätä aamulla toisen vierestä. Olen onnellinen, että lähelläni on ihminen, jonka kanssa saan jakaa arkipäivän asioita.”

Menetystensä kautta Pirkko Hirvilahti on saanut huomata, miten rajallista elämä on.

”Ihmisen elämä kuluu hirmu nopeasti. Suhteemme alussa olin ihan paniikissa siitä, loppuuko kaikki äkkiä. Mutta ajan kanssa olen tasaantunut ja huomannut, että aikaa riittää. Olemme jo nyt ehtineet kokea yhdessä kaikenlaista. Mieli on rauhoittunut, enkä enää koe menettämisen pelkoa.”

Markku ei ole koskaan ollut mustasukkainen Pirkon miehestä. Hän kuuntelee kumppaninsa kertomuksia mielellään. Silti Pirkko ei ole tuntenut tarvetta purkaa menetykseen liittyviä syvimpiä tuntojaan hänelle.

Markku tietää sanomattakin, että toukokuu ja äitienpäivä ovat Pirkolle vaikeita. Silloin tämä on hiljaisempi ja tarvitsee suremiselle tilaa ja omaa rauhaa.

”En ole juurikaan puhunut Markulle suruistani, koska olen halunnut säästää häntä kipeiltä muistoiltani ja keskittyä yhteiseen elämäämme nyt. Tein surutyöni jo etukäteen vuosien varrella, eikä kelloa saa taaksepäin väännettyä.”

Minkä ajatuksen voimin Pirkko selvisi elämänsä kipukohdista ja uskalsi heittäytyä uuteen rakkauteen vielä kuusikymppisenä?

”Olen aina ajatellut, että kaikesta selvitään ja pitää mennä eteenpäin, päivä kerrallansa. En koskaan ajatellut, että löytäisin vielä uuden kumppanin. Hyvin kävi.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/20.

Lue myös: Näin Tara Lange sai kolmen lapsen yh-äitinä onnellisen parisuhteen: ”Kun aloin avautua elämälle ja tutustua mielenmaisemaani, elämä tarjosi aina vain lisää uusia mahdollisuuksia”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X