Rintasyöpä muutti Sarin elämän - Kokemus jalostui animaatioksi, joka sai kansainvälisen palkinnon

Rintasyöpä vei Sari Nymanin ensin rankkoihin hoitoihin, sitten vakavaan masennukseen. Kokemuksista syntyi vaha-animaatio, joka sai kansainvälisen palkinnon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sari Nymanin vahanukke on jatkanut animaation jälkeen elämää muun muassa Instagramissa.

Rintasyöpä vei Sari Nymanin ensin rankkoihin hoitoihin, sitten vakavaan masennukseen. Kokemuksista syntyi vaha-animaatio, joka sai kansainvälisen palkinnon.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Rintasyöpä kokemukset jalostuivat Sarin käsissä kansainvälisesti palkituksi animaatioksi. Miten kaikki tapahtu?

Rinnoissa outoa kutinaa

Sinä syksynä viisi vuotta sitten kolarilainen Sari Nyman tunsi rinnoissaan kummallista kutinaa. Rintojen tunnusteleminen oli rutiini, jonka hän oli aina ottanut vakavasti, koska rintasyöpä oli ollut tuttu kutsumaton vieras hänen suvussaan.

Tuntemukset eivät kuitenkaan selvästi viitanneet kasvaimeen.

”Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi en aikaisemmin tajunnut. Mutta ei rinnassa tuntunut mitään erityistä myhkyrää vaan se oli jotenkin jämähtänyt. Ihmettelin, onko mun rinnat jotenkin erikokoiset”,  Sari Nyman kertoo.

Kutinan hän arveli johtuvan rintaliivien pitsistä. Myöhemmin Nyman on kuullut vertaistapaamisissa, että joillakin on ollut sama oire.

Outojen oireiden kanssa meni muutama kuukausi, ennen kuin Nyman viimein meni terveyskeskukseen. Hän sai kiireellisen lähetteen Rovaniemelle ja diagnoosin tammikuussa 2016: rintasyöpä.

Meni vain muutama kuukausi, ja hänen molemmat rintansa olivat poissa.

Rintasyöpäkokemus animaation aiheena – palkinto ensimmäistä kertaa suomalaiselle

Kesämekkoinen ihmishahmo on tehty vahasta, kukkaketo värikkäistä kekseistä. Äkkiä keksit murenevat alta ja hahmon viereen ilmestyy sairaalan jonotusnumerolappu.

Hahmo joutuu alastomana diagnooseja vilisevän kalvon alle, ja sen toinen rinta irtoaa.

”Saa hengittää”, ääni sanoo.

Se on CT-kuvauskoneen ääni.

Sari Nymanin lyhytelokuva Arjen Paikka Vaikka muistuttaa esteettisesti hänen oman lapsuutensa vaha-animaatioita.

”Oman animaation tekeminen on ollut haaveena jo vuosikymmeniä. Sairastuttuani animaation kuvakieli auttoi tunteiden käsittelyssä”, Nyman sanoo.

Omakohtaisesta kokemuksesta liikkeelle lähtenyt projekti palkittiin 2. lokakuuta European Breast Cancer -konferenssissa.

Nyman on ensimmäinen suomalainen, joka on saanut konferenssin Arts and Humanities -palkinnon. Hän kiitti virtuaalisesti pidetyssä palkitsemistilaisuudessa suomalaista syöpätutkimusta ja terveydenhuoltoa.

Arts and Humanities -palkinto myönnetään henkilölle, joka on taiteellisen työnsä kautta tuonut jotain merkityksellisesti uutta rintasyövän kanssa selviytymiseen.

”Ekan vuoden ajan olin ihan varma, että kuolen”

Leikkausten jälkeen kesällä 2016 Sari Nyman kävi Rovaniemellä sytostaattihoidoissa kotoaan Äkäslompolosta. Sädehoitopaikaksi hän valitsi Helsingin, jossa hän saattoi asua ystävän luona.

Helsingissä oli sekin hyvä puoli, että Meilahden syöpäklinikalla näki paljon vertaisiaan.

”Siellä tajusin, että en ole yksin. Kun sitä on todella yksin tämän kanssa muutenkin ja sitten vielä asun korvessa. Se oli helpottavaa.”

Nyman ei kuitenkaan kaunistele asiaa: oma kuolevaisuus todentui kerrasta. Aamuisin hän ehti hetken herättyään ajatella, että olipa kauhea painajainen, kunnes tajusi, että se painajainen on nyt hänen arkeaan.

”Varsinkin sitten, kun tuli vielä tieto, että syöpä on levinnyt luustoon, ajattelin, että mun elämä oli nyt sitten tässä.”

Alkuvaiheen hoidot olivat raskaita, ja niitä seurasi keskivaikea masennus. Nyman yritti osa-aikaisesti palata töihin, mutta se oli aivan liian aikaista.

”Kai jotenkin ajattelin, että kaikki jatkuu ennallaan. Mieli ei ollut ehtinyt mukaan. Sitä seurasi psyykkinen romahdus.”

Rintasyöpä

Vahanukke sai Sari Nymanin animaatiossa rinnalleen varjohahmon. Sari Nyman

Seuraavana kesänä Nyman meni Rintasyöpäyhdistyksen taideleirille, joka oli suunnattu nimenomaan niille, joiden rintasyöpä on levinnyt.

”Se oli käänteentekevä juttu. Sen jälkeen rupesin käsittelemään asiaa”, Nyman kertoo.

Hänellä oli samana vuonna muutakin surua, sillä hän menetti rakkaan ystävänsä, joka sairastui syöpään ja kuoli.

Nyman aloitti psykoterapian ja meni yhdellä Rovaniemen terapiareissulla ostamaan akryylivärejä.

”Satuin näkemään vahapurkin ja ostin sen itselleni aistirauhoittumisen välineeksi.”

Kotona hän tajusi, että ihonvärisestä vahastahan voisi muovailla ihmishahmon – vaikkapa oman alter egon.

Rintojen leikkauksen kuvaaminen sai voimaan pahoin

Arjen Paikka Vaikka -animaatio koostettiin lähes neljästätuhannesta valokuvasta, jotka Sari Nyman otti muovailemastaan hahmosta. Elokuva tehtiin siis perinteiseen tyyliin, ei digitaalisesti. Rosoinen jälki luo elokuvaan oman tunnelman ja lisää hahmon inhimillisyyttä.

Tarinan tekeminen ei edennyt kronologisesti. Viimeiseksi jäi yksi elokuvan alkukohtauksista, juuri se, jossa rinnat leikataan.

”Lykkäsin ja lykkäsin sen tekemistä. Kun se viimein oli pakko tehdä, mulla oli aivan hirveä olo. Oli niin raskasta palata siihen aikaan.”

Kokonaisuudessaan animaation tekeminen vei puolitoista vuotta. Nyman sai apua  tekniseen toteutukseen ystäviltään.

”Oli mieletön hetki katsoa se ekan kerran kokonaisena. Kyllä siinä itku tuli.”

Nyman on onnellinen saamastaan palkinnosta mutta ehkä vielä ylpeämpi siitä, että Rintasyöpäyhdistys on ottanut animaation vertaistuen ja koulutuksen välineeksi.

”Toivon, että luovia ilmaisutapoja käytettäisiin nykyistä enemmän osana hoitopolkuja.”

Tuuli vei alter egon käden

Sari Nyman on ammatiltaan toimintaterapeutti. Ennen rintasyöpädiagnoosiaan hän oli palannut kokopäiväiseksi yksityisyrittäjäksi toimittuaan hetken julkisella puolella sekä matkailun parissa.

Toimintaterapeutin työhön Nyman ei ole voinut palata, vaikka nyt hänellä olisi siihen omakohtaista perspektiiviä.

”Tiesin kyllä ammattini kautta, miten sairastuminen vaikuttaa arkeen. Mutta en ollut tajunnut, mitä se oikeasti tarkoittaa, kun sairastuminen vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin. Se on ollut ammatillisesti kiinnostavaa.”

Rintasyöpä

Sari Nyman asuu Äkäslompolossa. Hän on ammatiltaan toimintaterapeutti. Sari Nyman

Tällä hetkellä Nyman elää kuntoutustuen turvin ja haaveilee luovasta työstä voimavarojensa mukaan. Luustossa olevat pienet syöpäsolupesäkkeet ovat pysyneet stabiileina, ja lääkityksellä ne voivat pysyä kurissa pitkään.

Nyman huomauttaa, että levinnyt rintasyöpä on tavallaan eri tauti kuin se, joka parannetaan leikkauksella. Sairastuneilla on omat vertaisryhmätkin.

”Kun joutuu elämään syöpä kehossa, ryhmässä on erilainen tunnelma ja tuen tarve. Me ei saada terveen papereita, siihen ei ole parannuskeinoa. Joillakin on kaikki hävinnyt, mutta se on hyvin harvinaista.”

Rintasyövän ensioireista on nyt kulunut viisi vuotta. Nyman ei enää niin vahvasti ajattele, että on elämä ennen ja jälkeen sairastumisen ja että ne ovat täysin erilaisia.

”Pikkuhiljaa uskallan ajatella jo vähän pitemmälle, ensi vuotta ja mahdollisesti seuraavaa. Mutta pitkään elämä oli sellaista, että tulevaa ei nähnyt.”

Animaation ihmishahmokin on jatkanut elämäänsä Nymanin Instagram-tilillä, joka on nimeltään Arjen paikka.

Nukelle tosin sattui pieni onnettomuus, kun Nyman oli ottamassa siitä valokuvia Äkäslompolojärven rannalla.

”Tuuli vei sen toisen käden. Ystävien kanssa kontattiin ja etsittiin, mutta ei sitä löytynyt.”

Hahmo saanee uuden käden, kunhan Sari vain saa hankittua uutta vahaa.

Onhan se selvinnyt jo pahemmistakin paikoista.

Lue myös: Rintasyöpä iski ensin tyttäreen, sitten äitiin

X