Tyhjätasku laittoi korkin kiinni – Raittiudesta alkoi Seppo Lindeqvistin yrittäjyyden menestystarina: ”Ainoa tapa päästä tähän pisteeseen oli se, lopetin alkoholinkäytön”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seppo Lindeqvist
Seppo päristeli 50 vuotta sitten Helsinkiin mopolla, taskut täynnä munia. Hän viihtyy kahdella renkaalla edelleen – moottoripyörän mittariin on kertynyt tuhansia kilometrejä. © Sampo Korhonen / Otavamedia
Seppo Lindeqvist, 66, perusti menestyvän yrityksen tyhjästä. Se ei olisi koskaan onnistunut, ellei hän olisi tehnyt elämänsä tärkeintä päätöstä: kaksikymmentäviisi vuotta sitten hän kiersi korkin kiinni.

Kun Seppo Lindeqvist saapui 17-vuotiaana kloppina Turun Alastarolta Helsinkiin, ilmassa oli merkkejä siitä, että nyt tulee sinnikäs kaveri. Hän suunnisteli mopollaan eteenpäin ilman karttaa, kysellen neuvoa ohikulkijoilta.

Kytkin luisti, autot tööttäsivät, ja nahkalätsään sonnustautunut Seppo potki jalalla vauhtia päästäkseen eteenpäin. Äidillä ei ollut antaa rahaa, mutta hän oli keittänyt evääksi munia, jotka pullistelivat Sepon taskuissa.

”Olin nuori poika, kokematon ja ujo, köyhästä 8-lapsisesta perheestä. Mutta oli minulla joku valttikortti hihassa: olin tehnyt hirveästi töitä lapsesta saakka ja tottunut siihen, että elämä oli rankkaa.”

Kipeä lapsuus – isä oli kova alkoholinkäyttäjä

Sepon lapsuus oli niukka. Isä oli taidemaalari ja paljon poissa kotoa.

”Kun teimme kolttosia, äiti uhkasi kertoa isälle, kunhan hän tulisi kotiin – mutta sitä, milloin hän tulisi, ei ikinä tiedetty. Isä oli kova alkoholinkäyttäjä ja hyvin ankara. En muista, että hän olisi koskaan käynyt käsiksi, mutta kyllä me häntä pelkäsimme.”

Pikkupoikana Seppo kärsi änkytyksestä. Kun piti mennä sanomaan jotakin isälle, hän kävi nurkan takana harjoittelemassa repliikkinsä ennen isän eteen menemistä.

Ujo ja arka poika ei pärjännyt koulussa. Hän sai käyttäytymisestä kympin, mutta muu meni penkin alle. Lukeminen ja laskento sujuivat onnettoman huonosti. Ensimmäisen luokan keväällä Seppo sai todistukseen kolme nelosta ja merkinnän: ”Jää luokalle”.

Työelämä alkaa – ammattikoulusta muurarin hanslankariksi

Sepon ensimmäinen työpaikka oli Rakennuskunta Hakan työmaalla Vantaalla. Hän oli käynyt ammattikoulussa rakennusmieslinjan, mutta päätyikin muurarin hanslankariksi.

”Muurari oli armoton juoppo. Hän opetti minut muuraamaan, lainasi mopoani ja lähti keskellä päivää kaljakauppaan. Kun mestari tuli kierrokselle, hän ihmetteli, missä muurari on, ja miten minä osasin muurata.”

Kun tämä toistui muutaman kerran, muurari sai lopputilin. Mestari käski Sepon ostaa valkoiset vaatteet ja muurarin työkalut ja neuvoi Sepolle, miten lanka viritetään.

”Yritin sotkea vaatteita ja muurauskauhaa, jotta työmaalla ei huomattaisi, että uusi muurari on ihan keltanokka.”

Kun hän sitten muuraili tavaratalo Stockmannin laajennusosan seinäpilareita, hän ei ollut uskoa sitä todeksi.

”Olin tullut maalta rengin hommista, metsätöistä ja meijerin tonkkapojan töistä. Se, että olin edennyt Stockmannin rakennuksille muurariksi, oli aikamoinen tähtihetki.”

Rakennusalalla olisi riittänyt töitä, mutta Sepon veli houkutteli hänet yrittäjäksi omistamaansa ravintola- ja kylmälaitehuoltoja tekevään yritykseen. Seppo, jolla ei ollut laitteista mitään käsitystä, joutui tosin käymään työn ohella muutaman kurssin ja tenttimään itselleen sähköluvat.

Seppo Lindeqvist

Sepon viimeisestä huikasta on nyt kaksikymmentäviisi vuotta aikaa. Sampo Korhonen / Otavamedia

Alkoholi arjessa läsnä vahvasti

Ensimmäinen yritys oli Sepon korkeakoulu. Hänelle oli ehtinyt kertyä monenlaisia taitoja, mutta koneiden kanssa ährätessä alkoi kertyä syväosaamista.

”Jossain vaiheessa huomasin, että hei, minähän hallitsen sähköhommat, kylmähommat, vähän kaikenlaista.”

Koko sen viidentoista vuoden ajan, kun Seppo kävi korkeakouluaan, alkoholi oli vahvasti mukana elämässä. Välillä venähti ilta pitkäksi. Piti opetella päästelemään valkoisia valheita.

”Vakioselitykseni oli, että anteeksi kun olen vähän ottanut, eilen oli syntymäpäivä. Kerran yksi asiakas sanoi, että sinullahan oli edellisenkin kerran syntymäpäivä. Sanoin pokkana, että ai, sitä on sitten nähty vuosi sitten viimeksi.”

Eräänä aamuna vastassa oli pariskunta, joille hän oli myynyt kokonaisen keittiön. Seppo oli huonossa kunnossa. Kun hän kertoi vakiovalheensa, mies osti syntymäpäiväsankarille pullon konjakkia ja vei hänet työmaalle omalla autollaan. Vaimo tuli halaamaan ja onnittelemaan.

”Se oli minulle aivan hirveä paikka. Tapauksesta tuli minulle kovat tunnontuskat.”

”En voi pettää lasteni luottamusta”

Kovan lapsuuden kokenut Seppo halusi tarjota lapsilleen kaikkea hyvää: rakkautta, elämyksiä ja turvallisen kodin. Lapsilla olikin kaikkea riittävästi. Lomilla käytiin asuntovaunuilemassa leirintäalueilla ja Legolandissa. Mutta alkoholi oli sielläkin mukana. Seppoa oli myös alkanut pelottaa, että hän ei tällä menolla olisi kovin pitkäikäinen.

”Sellaiselle ihmiselle, joka kantaa vastuuta sekä perheestään että työstään, taakka kasvaa viinan kanssa liian painavaksi. Siinä elämä loppuu aikaisemmin kuin pitäisi.”

Mielessä oli alkanut kyteä toinenkin muutoksen siemen: Seppo halusi perustaa oman yrityksen. Kun hän puhui ajatuksesta lähipiirille, reaktiot olivat epäileväisiä. Vain omat lapset tuntuivat tukevan ja kannustavan täysillä.

”He uskoivat minuun. Ajattelin, että en voi pettää lasteni luottamusta. Päätin, että kun perustan yrityksen, aloitan puhtaalta pöydältä. Lopettaisin juomisen.”

Raittiuden tielle – korkki pysyi kiinni

Alun perin Seppo suunnitteli laittavansa korkin kiinni uudenvuodenyönä, vuoden 1994 puolella. Juhlissa maljaa kumotessaan hän huomasi, että kello oli jo viisi yli kaksitoista.

”En antanut sitä itselleni anteeksi. Siirsin päätöksen tammikuun viimeiseen päivään. Odotin kädet ristissä koko tammikuun, että tulisi viimein se päivä, kun saisin lopettaa”, Seppo nauraa.

Sepon onnistumiseen vain ei tahtonut kukaan uskoa. Kun hän näki kavereita, he kysyivät yleensä, joko hän oli ratkennut – mitään kannustavaa ei kenellekään tullut mieleen sanoa.

Mutta päätös piti. Kosteiden vuosien kaverit kaikkosivat vähitellen, ja jälkeenpäin Seppo kuuli, että moni heistä kuoli liian varhain.

Seppo raitistui kertayrittämällä, mutta juomisen lopettaminen ei ollut helppoa. Se oli kestävyyslaji.

”Ongelmat eivät lopu raitistumiseen. On kohdattava ja käsiteltävä monenlaisia vanhoja asioita. Vielä puolentoista vuoden päästä ajoin heikolla hetkellä auton Pihlajamäessä ravintolan eteen ja ajattelin, että auto jäisi siihen. Mutta en noussutkaan autosta. Istuin siellä, mietin elämän tarkoitusta ja ajattelin lapsiani: he luottivat siihen, että isä ei enää joisi. Järki voitti, ja matka jatkui autolla.”

Seppo Lindeqvist

Sepon aika kuluu Seponrannassa kuin siivillä. Hiidenveden rannalla sijaitseva elämyskohde on köyhän pojan paratiisi. ”Tämä paikka on minulle unelmien täyttymys.” Sampo Korhonen / Otavamedia

Resta-Mesta lunasti lapsille annetun lupauksen

Vielä samana vuonna 1995 Seppo lunasti toisen lapsilleen antamansa lupauksen. Hän perusti Resta-Mestan, joka myi, huolsi ja korjasi takuuhuollettuja suurkeittiö-, ravintola- ja kylmälaitteita – tuttuja hommia jo vuosien ajalta.

Seppo aloitti yksin. Ensimmäisen vuoden jälkeen joku tuli kertomaan Sepolle, että kylällä kuiskittiin hänen olevan konkurssin partaalla.

”Vastasin, että jos viisitoista vuotta pyöritin yhtä yritystä alkoholin kanssa, niin enkö minä tätä seuraavaa pyöritä selvinpäin ainakin sen viisi vuotta. Ajattelin, että jos se on minusta kiinni, saavat odottaa sitä konkurssia aika kauan.”

Resta-Mesta täyttää kesällä 25 vuotta. Palkintoja kahminut yritys työllistää kymmenen ihmistä, ja se on todennäköisesti Suomen suurin takuuhuollettujen ravintolalaitteiden myyjä.

Kuinka ihmeessä tällainen temppu oikein tehdään? Sepolla on yrittäjiksi haluaville yksi neuvo: inhimillisyys.

”Kun jostain soitettiin lauantaiaamuna, että pakastinhuone sulaa, lähdin ajamaan ajatellen, että siellä on ihmisiä, jotka tarvitsevat apua – en sitä, miten paljon voisin laskuttaa. Kun tekee työnsä hyvin ja auttaa toisia, se palkitaan. Olen vuosien varrella huomannut, miten kaikki hyvä tulee jonkin muun kuin oman edun tavoittelun kautta.”

Sepon toimiston seinälle ripustettiin kaksi todistusta: ensimmäisen luokan päästötodistus ja toinen, jossa Resta-Mestan todetaan kuuluvan korkeimpaan luottoluokkaan. Kolme nelosta on vaihtunut kolmeksi A:ksi.

Melkein oloneuvos

Kaksi vuotta sitten vietettiin Sepon työelämän päättäjäisiä. Ystävät, kylänmiehet ja asiakkaat menivät tiputanssia, ja paikalla oli toistakymmentä kansalaisuutta. Ne olivat Sepon elämän hauskimmat juhlat.

Nyt Resta-Mestaa pyörittää Sepon tytär Anne. Mutta on Seppo vieläkin käynyt salaa töissä.

”On niin ihanaa keittää aamulla kahvit, hypätä auton rattiin ja lähteä töihin. Mutta ei mulla enää vastuuta ole. Annella homma pyörii ilman minuakin. Tapaan aina sanoa, että lopetan ihan lähipäivinä.”

Nyt Sepon tulevaisuudensuunnitelmat täyttää Seponranta – hänen ”kuudes lapsensa”.

Lohjalla Hiidenveden rannalla sijaitsevassa elämyskohteessa on vuokramökkejä, kajakkivuokrausta ja sup-lautoja. Seppo on juuri kunnostanut yksinään rantaan vievät portaat, johon tarvittiin 1 500 kiloa tiiliä ja 750 kiloa kuivabetonia. Miksi olla jouten, kun tekeminen on niin mukavaa?

”Ainoa tapa päästä tähän pisteeseen oli se, että lopetin alkoholinkäytön. On onnellinen olo, kun on kunnossa.”

X