Treffipalstalla kohdanneet Anne ja Petri eivät uskoneet enää koskaan haluavansa naimisiin: ”Lähes joka päivä ihmettelen, miten onnekas olen”
Anne Petäjä ja Petri Laakso tapasivat netissä. Sitä ennen kumpikin oli vakaasti päättänyt, ettei halua ikinä enää naimisiin. Kolme vuotta sitten juhlittiin häitä, joissa pariskunnan sukunimeksi tuli Petäjälaakso.
Anne ja Petri Petäjälaakson yhteiselämä sujuu kuin tanssi. Aiempien suhteiden vaikeudet ovat opettaneet heitä arvostamaan tavallista, hyvää arkea.
Kesällä 2014 netissä tavanneet Anne Petäjä ja Petri Laakso olivat ensimmäisillä treffeillään. He viettivät kesäpäivän Porvoossa. Vanhan kaupungin kujilla he näkivät vastavihityn avioparin hääseurueen kera.
”Me molemmat ajattelimme ääneen, että voi miten hurjaa, taas joku pilaa elämänsä”, Petri kertoo.
Molemmilla oli tuolloin takanaan melko tuore avioero parisuhteesta, joka oli alkanut jo nuorena ja kestänyt parikymmentä vuotta. Annen kolme tytärtä olivat jo lähes aikuisia, Petrin kaksi lasta esiteinejä.
”En missään tapauksessa halunnut muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta etsin miestä, jonka kanssa voisi tehdä asioita yhdessä, vaikka viihdyinkin hyvin yksin”, Anne kertoo.
Hän oli ollut nettitreffipalstalla pari kuukautta ja kokenut vain pettymyksiä, jonka seurauksena hän oli päättänyt poistua palvelusta. Samana päivänä, kun Anne päätti lähteä, hän törmäsi netissä Petriin.
”Petristä sai fiksun ensivaikutelman. Lisäksi hän tykkäsi liikkua luonnossa ja hänellä oli koira kuten minullakin. Kiinnostukseni heräsi”, Anne muistelee.
”Keskustelu soljui mukavasti, tuntui heti, että ymmärsimme toisiamme. Annen kiinnostus liikkumiseen ja tanssiharrastus oli iso plussa. Hän oli kaunis ja ihastuttava nainen kaikin puolin”, Petri kertoo.
Kun Anne näki Petrin ensimmäistä kertaa, hän viehättyi heti: komea mies oli iso ja harteikas.
”Myöhemmin huomasin, että hänessä on kaksi puolta; toisaalta karski mies, toisaalta erittäin herkkä, huolehtivainen ja romanttinen”, Anne kertoo.
Luonnossa liikkuminen on Annelle ja Petrille tärkeä harrastus, joka auttaa ylläpitämään tanssiharrastuksen vaatimaa hyvää kuntoa. © Tommi Tuomi
Pari vuotta varovaista tapailua
Netissä tavanneet Anne ja Petri halusivat edetä rauhallisesti. He tapailivat parin vuoden ajan ennen kuin tapasivat toistensa lapset. Kesällä alkanut ihastuminen syveni rakkaudeksi jo syksyllä.
Anne kertoo miettineensä alussa, onko hän liiankin varovainen.
”Olin työstänyt paljon edellistä suhdettani, mutta pelotti antaa tunteiden tulla.”
Petriä ei sen sijaan pelottanut.
”Minulle oli parisuhteessa ihan uutta, että koin toisen osapuolen arvostavan ja kunnioittavan minua.”
Anne ja Petri viettivät paljon aikaa yhdessä, ajan myötä yhä enemmän. Parin vuoden päästä ensitapaamisesta oltiin tilanteessa, että he olivat lähes koko ajan jommankumman luona. Ajatus yhteisestä kodista alkoi tuntua luontevalta.
Vuonna 2017 Anne muutti Järvenpäästä Petrin rivitaloon Askolaan. Muutto ei ollut iso muutos, koska Anne oli ollut Petrin kotona jo paljon.
”Jo heti alussa yllätyin iloisesti, miten tyylikkäästi Petrin koti oli sisustettu. Koti on tuntunut niin kodikkaalta, ettei minulla ole ollut halua tai tarvetta tehdä isoja muutoksia”, Anne sanoo.
Netissä tavanneet Anne ja Petri vihittiin kesällä 2019. © Petäjälaaksojen kotialbumi
Parempi siunaus liitolle
Netissä tavanneet Anne ja Petri suhtautuivat avioliittoon varauksellisesti, mutta päätyivät kihloihin vuonna 2017.
”Tyttäreni ehdotti kerran ostoskeskuksessa kultasepänliikkeen nähdessään, että ostaisin sormuksen Annelle. Sitten keskustelimme Annen kanssa asiasta. Kihloihin meno tuntui luontevalta askeleelta”, Petri muistelee.
Kihlasormuksen Petri pujotti Annen sormeen Padasjoen kesämökin upeassa luonnossa.
Hyvä arki sai parin keskustelemaan avioliitosta. Pieniä hääjuhlia juhlittiin lähisukulaisten ja muutaman ystävän kanssa kesällä 2019. Pari vihittiin Porvoon ortodoksikirkossa. Anne on ortodoksi, Petri luterilainen.
”Aiempaan liittoon minut vihittiin luterilaisessa kirkossa. Ajattelin, että ortodoksikirkko voisi tuoda paremman siunauksen liitolle”, Petri kertoo.
Avioliiton myötä Anne ja Petri päättivät ottaa yhteisen sukunimen, joka syntyi kummankin vanhasta sukunimestä. Päätös symboloi sitoutumista yhteiseen elämään ja uuteen elämänvaiheeseen.
”Petäjälaakso ei ole mikään metsätyyppi, männythän eivät kasva laaksoissa, mutta nimet sopivat loistavasti yhteen”, Petri sanoo.
Molempien lähipiiri ja lapset ovat ottaneet Annen ja Petrin suhteen hyvin vastaan.
”Koirammekin tulivat loistavasti toimeen heti alusta asti”, Anne kertoo.
”Kyllähän kaikki näkivät, ettei aiempi suhde toiminut. Nyt läheiset ovat iloisia nähdessään meidät onnellisina”, Petri sanoo.
”Henkisen hyvinvoinnin kohentuminen oli ehkä isoin muutos. Ja se, että tuntuu hyvältä jakaa arkea ja tehdä asioita yhdessä”, Anne sanoo.
”Minulle oli parisuhteessa ihan uutta, että koin toisen osapuolen arvostavan ja kunnioittavan minua”, Petri Petäjälaakso sanoo. © Tommi Tuomi
Yhteinen intohimo löytyi tanssista
Anne on tanssinut latinalaistansseja kilpatanssikisoissa parikymmentä vuotta ja osallistunut lajin kansainvälisiinkin kilpailuihin. Aluksi Petri oli Annen kilpailumatkoilla mukana huoltomiehenä.
”Ajattelin, että miksipä en voisi kokeilla, vaikka olinkin täysi amatööri”, Petri muistelee.
Annea Petrin kiinnostus ilahdutti.
Jo kolmen kuukauden tiiviin harjoittelun jälkeen Petri kilpaili Annen parina sarjassa, jonka muilla pareilla oli takanaan vuosien tiivis harjoittelu. Petrin sujuvaa solahdusta latinalaistanssien (samba, rumba, jive, paso doble ja cha cha) maailmaan on hämmästellyt myös parin tanssinopettaja Helena Ahti-Hallberg.
”Petri on hyvä viemään ja oppinut uskomattoman nopeasti. Petrin monipuolinen urheilutausta on ollut isoksi avuksi tanssissa, samoin hyvä rytmitaju ja rumpujensoittoharrastus”, Anne sanoo.
”Tanssi vaatii aivan valtavasti työtä, mutta olen nöyrällä mielellä oppimassa uutta”, Petri sanoo.
Annen elämään uutena harrastuksena tuli Petrin myötä vaeltaminen.
”Siinäkin olemme hyvä tiimi: tuemme ja tsemppaamme toinen toistamme vuorotellen”, Anne kertoo.
Petri innostui tanssista seurattuaan Annen kisoja. © Petäjälaaksojen kotialbumi
Enää ei jaksa riidellä
Anne ja Petri puhuvat paljon kiitollisuudesta ja katsovat puhuessaan toisiaan lämpimästi. Rakkaus, rauha, ja lämpö heidän välillään näkyvät ulkopuolisillekin.
Molemmat sanovat olevansa onnellisia ja kiitollisia toisistaan ja arjestaan.
”Naisia aina syytetään siitä, että he etsivät täydellistä miestä. Ei se ehkä mahdoton tavoite ole, onhan minullakin täydellinen mies”, Anne sanoo.
”Silittelemme ja koskettelemme paljon toisiamme. On ihanaa, kun huomaa, että toinen kuuntelee, huomioi, ja kunnioittaa”, Petri sanoo.
Molemmat kokevat oppineensa paljon aiemmista avioliitoistaan.
”On tärkeää puhua rehellisesti tunteistaan ja kertoa, jos jokin asia ei tunnu hyvältä. Ei saa jäädä jumittamaan ongelmien kanssa yksin”, Petri sanoo.
”Lähes joka päivä ihmettelen, miten arki voikin sujua näin lupsakkaasti ja miten onnekas olen, kun olen tavannut Petrin. Jos olisin tavannut hänet 20 vuotta sitten, en ehkä olisi osannut arvostaa häntä yhtä paljon”, Anne sanoo.
Pientä sanaharkkaa pariskunnalle syntyy silloin, jos toinen on esimerkiksi väsymyksen takia lyhytpinnainen.
”Olemme molemmat riidelleet aiemmassa suhteessa niin paljon, ettei nyt jaksa eikä halua riidellä lainkaan,” Petri sanoo.
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti